Suuri osa pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsistä on metsänhoidon piirissä, mutta metsänkäsittelyn vaikutuksia maaperän hiileen ei vielä täysin ymmärretä. Suomessa metsät hoidetaan yleensä jaksollisesti, jolloin puulajista ja kasvuvyöhykkeestä riippuvan kiertoajan päättyessä tehdään avohakkuu. Viime vuosina kiinnostusta on herättänyt jatkuvapeitteinen kasvatustapa, jossa metsä uudistetaan ilman avohakkuita.
– Tulostemme mukaan jatkuva ja jaksollinen metsänkasvatus vaikuttavat maaperän hiilen kertymiseen ja pysyvyyteen eri tavoin. Avohakkuu vähensi maaperän helposti hajotettavan hiilen määrää. Jatkuvan kasvatuksen metsissä tätä hiiltä oli enemmän, ja määrä oli lähempänä hakkaamattoman metsän tasoa. Suhteellisen lyhyellä aikavälillä havaitut vaikutukset olivat kuitenkin oletettua pienempiä, eikä maaperän kokonaishiilimäärissä ollut eri käsittelyjen välillä eroa, kertoo väitöskirjatutkija Eva-Maria Roth.
Roth tutki maaperän hiilen määrää ja laatua kahdella eri koealasarjalla: Luonnonvarakeskuksen talvella 1985–1986 perustamissa kokeissa kuusimetsissä Vessarissa ja talvella 2010–2011 perustetuissa kokeissa mäntymetsissä Lieksassa.
Sienijuurisienet avainasemassa hiilen sitoutumisessa
Tutkijat havaitsivat, että metsän sieniyhteisöillä on tärkeä rooli siinä, kuinka paljon hiiltä maaperään kertyy ja kuinka pysyvästi se sinne jää. Jatkuvapeitteisesti hoidetuissa metsissä maaperän sienet, erityisesti sienijuurisienet eli mykorritsasienet, edistivät orgaanisen aineksen ja siten hiilivaraston muodostumista.
– Avohakkuun jälkeen pintasienijuurisienten määrä ja monimuotoisuus vähenivät selvästi, mikä häiritsee pysyvän hiilen muodostumista maaperään. Sienten jäänteet ovat tärkeitä, sillä niiden määrä liittyy vahvasti maaperän kokonaishiilimäärään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hakkuun jälkeen on hyödyllistä säilyttää tietty määrä varttuneita puita alueella, jotta sieniyhteisö ja sen ekologiset toiminnot voivat säilyä, Roth sanoo.
Pitkän aikavälin tutkimusta tarvitaan
Empiirisiä tutkimuksia jatkuvapeitteisesti hoidetuista metsistä on vielä vähän, koska jatkuva kasvatus oli käytännössä kielletty vuoteen 2014 asti. Rothin mukaan tarvitaan pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, jotta voidaan ymmärtää, miten eri metsänkäsittelytavat vaikuttavat maaperän hiilimääriin.
– On tärkeää seurata metsien kehitystä pitkällä aikavälillä, jotta nähdään, miten avohakkuut vaikuttavat vuosien kuluessa. Samalla on syvennettävä ymmärrystä hiilen kiertoon vaikuttavista prosesseista, sillä suomalaiset metsät ovat viime vuosina muuttuneet hiilinieluista hiilen lähteiksi intensiivisen metsänhoidon seurauksena, Roth toteaa.
Eva-Maria Roth väittelee 21.11.2025 kello 13 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Impact of continuous-cover forestry on soil carbon dynamics in boreal forests through soil organic matter quality, roots and fungi". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa B-talo/Metsätieteiden talo, Auditorio B2, Latokartanonkaari 7, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori Line Nybakken (Norwegian University of Life Sciences) ja kustoksena Kristiina Karhu.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa