Ketkä ovat ilmastonmuutoksen voittajia ja häviäjiä?
– Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulisi nostaa ilmastopolitiikassa hillinnän rinnalle, sanoo professori Sirkku Juhola.
– Vaikka Suomen ilmastonmuutoksen hillintäpolitiikka onnistuisi juuri nyt, ilmastosysteemiin on ladattu niin paljon lämpenemistä, että muutoksia tapahtuu joka tapauksessa. Suomessa ei ole käyty laajamittaista kansallista keskustelua siitä millä tavalla sopeutumista halutaan edistää ja mitä halutaan muuttaa, toteaa Juhola.
– Ei ehkä ole yleisesti tiedossa, että satovakuutukset valtiolta maanviljelijöille ovat loppuneet. Yksityisiä vakuutuksia on toki saatavilla. Lisäksi tulisi puhua heijastevaikutuksista, eli siitä, miten muualla tapahtuvat muutokset vaikuttavat meihin.
Suomessa toimii viranhaltijatasolla sopeutumisasiantuntijoiden verkosto, jota maa- ja metsätalousministeriö vetää, joka on kiinnostunut tieteellisen tiedon käytöstä. Juhola näkee, että laajempi tiedonjako ja sopeutumistoimien koordinointi esimerkiksi Pohjoismaiden välillä voisi olla hyödyllistä tulevaisuudessa.
– Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa on vahvasti panostettu sopeutumiseen ilmastopaneelia vastaavissa organisaatioissa. Sopeutuminen on ylipäänsä globaalisti tärkeä aihe, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat vaikuttamaan yhteiskuntiin kaikkialla, Juhola sanoo.
Juholan ryhmä Urban Environmental Policy tutkii, millä tavalla yhteiskunnat voivat sopeutua ilmastonmuutokseen ja toisaalta, miten ja mitkä yhteiskunnan toimet altistavat ilmastonmuutokselle. Ryhmässä on muun muassa tarkasteltu mahdollisuutta käyttää paikkatietoaineistoa, jonka avulla alueellista haavoittuvuutta ja altistusta voidaan tarkastella. Helsingin kaupungin kanssa on kartoitettu, että mitkä alueet kaupungissa ovat helleaalloille alttiita. Tähän vaikuttavat esimerkiksi alueen rakennuskanta ja siellä asuvat ihmiset.
Lisäksi Juhola on mukana juuri alkavassa Terveys, riskit ja ilmastonmuutos: altistumisen, hasardien ja haavoittuvuuden kytkennät eri alue- ja aikaskaaloissa (HERCULES) hankkeessa. Siinä tarkastellaan kuuden suurimman kaupungin ilmastoa ja terveysriskejä Suomessa. Hanke on osa Suomen Akatemian uutta Ilmasto ja terveysohjelmaa, jonka lähtökohtana on, että ilmastonmuutos voi olla yksi suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhkista tällä vuosisadalla.
– Hankkeessa Turun yliopiston kansanterveystietelijät tutkivat miten erilaiset elinympäristöt vaikuttavat ihmisten terveyteen. Oma ryhmäni tuo tähän kaupunkipoliittisen kulman, jolloin selvitämme kaupunkipolitiikan vaikutusta terveyteen, kertoo Juhola.
Hankkeessa mukana olevat Ilmatieteenlaitoksen ilmatietelijät puolestaan tarkastelevat miten ilmastonmuutos muuttaa kaupunkien elinympäristöjä, joko pitkäaikaisten muutosten tai ääri-ilmiöiden kautta.
Venäjän hallitus on julkistanut ohjelman siitä kuinka se voisi myös höytyä ilmastonmuutoksesta. Miten Juhola suhtautuu tähän?
– Eri skenaariotutkimuksissa hyötyjä on jo tarkasteltu, mutta tiedepuolella kuitenkin arvioidaan tällä hetkellä, että riskit ovat paljon suuremmat kuin höydyt, Juhola toteaa.
– On puhuttu, että ylipäänsä pohjoinen maatalous olisi ilmastonmuutoksen edetessä voittaja, mutta toisaalta vieraslajit ja kasvituholaiset voivat osoittautua ongelmaksi, jos Suomessa jatkuu leudommat talvet, jolloin maa ei routaantuu. Yksittäisten maanviljelijöiden tulee tehdä sopeutumistoimia, johon he tarvitsevat tietoa ja muita resursseja.
Näihin asioihin haluaa kiinnittää huomiota myös YK:n julistama kansainvälinen kasvinterveysvuosi, joka tuo esiin globaalin huolen tuotantokasvien monimuotoisuuden kapenemisesta, kasvitaudeista ja -tuholaisista sekä maapallon asukkaiden ruokaturvasta.
– Maataloudessa voidaan joutua tekemään akuutteja sopeutumistoimenpiteitä, jotka kuitenkin pitkällä aikavälillä ovatkin haitallisia, pohtii Juhola.
Entä kuuluuko ilmastonmuutokseen varautuminen sopeutumiseen?
– Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan sopeutumiseen kuuluu akuutti varautuminen muun muassa sään ääri-ilmiöihin, mutta myös pitkän aikavälin sopeutuminen, johon kuuluu sopeutumiskyvyn nostaminen. Tähän liittyen ryhmässämme on parhaillaan tekeillä väitöskirja siitä, kuinka Suomessa yksityiset ihmiset voivat varautua myrskytuhoihin, ja miten yhteiskunta voi edesauttaa tätä, Juhola kertoo.
Viestintä on ihmisen ja ilmastonmuutoksen vuorovaikutuksen ytimessä
Kestävän käyttäytymismuutoksen apulaisprofessori Annukka Vainio on sosiaalipsykologi ja käyttäytymistieteilijä taustaltaan.
– Ilmastonmuutosta ei voi aina suoraan havaita. Silloin kansalainen on riippuvainen siitä, mitä ja miten asia viestitään, sanoo Vainio.
Esimerkiksi näin: Viestitäänkö ilmastonmuutoksesta ihmisiä ahdistavalla tavalla vai avataanko sitä, mitä ihminen voi tehdä arjessaan? Ketkä saavat mediassa enemmän ääntä: ilmastonmuutoksen asiantuntijat vai kieltäjät? Ihmisten uskomukset, arvostukset ja asenteet vaikuttavat vahvasti siihen, miten vastaanottavaisia ihmiset ovat ja miten he lähtevät toimimaan tilanteessa, vai lähtevätkö ollenkaan.
– Olen itse tutkinut nimenomaan viestintää ja sitä, millä tavoin ihmiset vastaanottavat viestit. Arvoja on vaikea muuttaa, mutta asenteita pystytään muuttamaan. Toisaalta ihmisen toimintaan voi vaikuttaa muutenkin kuin asenteita muuttamalla. Uskon niin kutsuttuun ”tuuppaukseen”, joka perustuu nudge-teoriaan.Toimintaympäristöä muokkaamalla ihmistä ohjataan toimimaan halutulla tavalla, kuten ilmastoystävällisten valintojen puolesta, helpottamalla heidän arkeaan, kertoo Vainio.
Tuuppaus-metodia voidaan käyttää esimerkiksi ruoan, energian ja liikkumisen suhteen. Joukkoruokailu on Vainion mukaan osoittautunut tehokkaaksi keinoksi tutustuttaa ihmiset uusiin ruokavalintoihin. Kasvisruoat voidaan laittaa näkyvälle paikalle ja tehdä niistä niin houkuttelevia.
Lupaavaa ja kiinnostavaa on Vainiosta myös ilmastopäästöjen kompensointi ja se, miten se tehdään mahdolliseksi. Vainio ottaa esiin opiskelijaruokala Unicafén, jossa on mahdollista kompensoida aterian ilmastopäästöt maksamisen yhteydessä ja jossa lounasvalikoimaan ei enää kuulu naudanliha.
Se, että ihmisten käyttäytymistä saadaan muutettua tuuppaamalla heitä uudenlaisiin valintoihin, vaatii ihmisten arjen ja rutiinien perinpohjaista tuntemista. Joskus ihminen muuttaa käyttäytymistään huomaamatta esimerkiksi sosiaalisen paineen alla, ja samalla oma asennekin muuttuu. Tällöin uskomus ja asenne ovat linjassa keskenään.
Ilmastopaneelin tehtävä on valmistella lakeja ja antaa lausuntoja. Vainio näkee, että ilmastolailla tulisi olla laaja hyväksyttävyys, jotta se toimii ihmisten arjessa. Toisin sanoen ihmisten tulisi kokea, että ilmastolaki edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista oikeudenmukaisesti, luotettavasti ja arkea helpottaen maaseudulla ja kaupungeissa, eri ikäryhmissä ja tulotasoilla.
Lakien jalkautusta yhteiskuntaan voidaan tukea. Tällaisesta toiminnasta on esimerkkinä Britanniassa perustettu Behavioural Insights Team, joka toimii lainlaatijoiden, paikallisviranomaisten ja kansalaisten rajapinnassa helpottamassa lakien soveltamista yhteiskuntaan niin, että ihmiset muuttavat tapaansa toimia.
Vainio itse on ollut mukana perustamassa uutta ilmastoviestintätieteen yhdistystä (ILVIES), jossa jäsenet pohtivat, miten ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista tulisi viestiä, jotta vaikuttavuus olisi mahdollisimman suurta ja toivotunlaista. Yhdistykseen kuuluu sekä tutkijoita että viestintäorganisaatioita.
– Meillä suomalaisilla on kova tavoite olla hiilineutraaleja 15 vuoden päästä, ja kello tikittää hirvittävää vauhtia. Emme voi keskittyä vain yhteen asiaan. Siksi toivoisin eduskannalta selkeitä ja rohkeita päätöksiä ilmastonmuutoksen vastaisista toimista, Vainio sanoo.
Hiilineutraali Suomi vuonna 2035 – missä suunnitelma?
Professori Timo Vesala on ollut jo aiemmin mukana Ilmastopaneelissa ja palaa nyt jäseneksi. Vesala oli mukana muun muassa tekemässä vuonna 2015 julkaistua ”Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen” -raporttia.
Vesala tekee tutkimusta sekä Ilmakehätieteiden keskuksessa INAR:issa että metsätieteiden osastolla. Hän tutkii erityisesti ilmakehän alimpia satoja metrejä, jotka liittyvät ilmakehän, maanpinnan ja biosfäärin energian- ja aineenvaihtoon kuten hiilen- ja vedenkiertoon. Tähän kuuluvat myös hiilinielut ja kasvihuonekaasut.
Vesalan mikrometeorologian tutkimusryhmä kuuluu eurooppalaiseen ICOS:in (Integrated Carbon Observation System) mittaustorniverkostoon, joiden avulla seurataan kasvihuonekaasujen pitoisuuksia, vapautumista ja sitoutumista.
– Yleisimmin minua kiinnostaa maankäyttö ja sen vaikutukset ilmastoon, sanoo Vesala.
– Suomen on tarkoitus olla hiilineutraali 2035, mutta se ei onnistu noin vain. Tällä hetkellä ei ole sellaista selkeää suunnitelmaa siitä, mikä on polku tavoitteeseen. Kaksi asiaa tulee tapahtua saman aikaisesti: päästöjä tulee vähentää ja hiilinieluja tulee ylläpitää. Sellaisia suunnitelmia, jotka tukisivat vahvasti tätä tavoitetta, ei ole olemassa, Vesala sanoo.
Metsät ovat lähellä Vesalan sydäntä.
– Metsät ovat aina olleet Ilmastopaneelin agendalla, ja haluan osallistua metsäasioiden keskusteluihin ja käsittelyihin. Uutena aiheena esiin nousevat turvemaat. Itseäni kiinnostavat erityisesti soiden ennallistamisen höydyt ja mahdolliset haitat, jotka liittyvät kasvihuonekaasutaseisiin. Toivon, että voimme Ilmastopaneelissa paneutua tähän aiheeseen osana suurempaa kokonaisuutta.
Metsäkeskustelu on jatkunut Suomessa pitkään – Vesalan mielestä liian pitkään.
– Ilmastopaneeli on jo vuonna 2015 metsäraportissaan kertonut selvästi, että ilmaston kannalta olisi hyvä, että metsienkäytön taso pidettäisiin samalla tasolla kuin se on ollut. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Monet tahot poliitikoista metsäteollisuuden ja etujärjestöjen edustajiin ovat sanoneet että metsiä olisi varaa käyttää. Nyt on tullut esiin, että hiilinielut näyttävät pienenevän huomattavasti, Vesala sanoo.
Yksi hyvä keino vaikuttaa päästöihin olisi Vesalan mukaan turpeen käytön vähentäminen.
– Nähtäväksi jää, mikä on nykyisen hallituksen kanta asiaan.
Vesala on mukana EU:n VERIFY-projektissa, jossa yritetään luoda tämän hetken parhaimman osaamisen ja tietämyksen pohjalta kasvihuonekaasujen lähteiden ja nielujen arvioiden riippumaton tiedepohjainen verifiointi. Tähän kuuluu mallinnus ja mittaus, ja Vesalan oma ryhmän osuus liittyy Euroopan turvemaiden metaanipäästöjen arviointiin mallinnuksella.
Suomen ilmastopaneeli
Suomen ilmastopaneeli on tieteellinen ja riippumaton toimija, joka edistää tieteen ja politiikan vuoropuhelua ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelussa. Lain mukaisesti paneeli toimii ilmastopolitiikan suunnittelun ja sitä koskevan päätöksenteon tukena. Ilmastopaneelilta on pyydettävä lausunnot ilmastolain mukaisista suunnitelmista. Ilmastolakia uudistetaan, joten on mahdollista, että paneelin tehtäviä tarkennetaan laissa. Paneelissa on yhteensä 15 jäsentä eri tieteenaloilta, sekä korkeakouluista että tutkimuslaitoksista.