”Mene, kun vielä voit.” Näin markkinoitiin ulkomaanmatkoja opiskelijoille 1990-luvulla. Ajatuksena oli, että maailmaa kannattaa nähdä ennen kuin työ ja perhe sitovat paikoilleen. Kuva matkailusta oli yksinomaan positiivinen: se antoi uusia näkökulmia ja paransi kielitaitoa.
Nyt sanoilla on synkempi kaiku. Matkailu on paisunut niin, että se on vaaraksi ilmastolle ja matkakohteille. Viime vuonna maailmassa tehtiin 1,4 miljardia ulkomaanmatkaa. Matkailun hiilidioksidipäästöt ovat jo kahdeksan prosenttia koko maailman päästöistä.
Matkailu lisääntyy, koska yhä useammalla on siihen aikaa ja rahaa. Kiinassa ja Intiassa elintaso on noussut. Monet kehittyvien maiden asukkaista haluavat tehdä samaa, mitä länsimaissa on tehty jo kauan.
Matkailun statusarvo saattaa kuitenkin olla muuttumassa. Aiemmin oli vain yksi, matkailua edistävä ja ihannoiva puhetapa. Nyt on myös vastakkaista ääntä, ja se voimistuu. Matkailun haitoista puhutaan vuosi vuodelta enemmän.
Turisti tuntee lämpenevän ilmaston omissa nahoissaan. Kun helleaalto tukahduttaa tai metsäpalo nuolee matkailukohteen laitoja, monen paikan vetovoima heikkenee. Lämpimässä ilmassa myös turbulenssi pahenee ja voi tehdä lentämisestä epämiellyttävää.
Ilmastohuoli on toistaiseksi vain pienen, valveutuneen ryhmän juttu, tutkijatohtori Salla Jokela Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolta toteaa. Globaalilla tasolla lentäminen vain lisääntyy.
— Silti lentämisen välttely voi olla merkittävä trendi, joka kasvaa tulevaisuudessa, Jokela arvioi.
Tähän mennessä matkailun kehittämisessä on edetty markkinatalouden ehdoilla. Jokelan mukaan pitäisi puhua myös siitä, kenelle matkailusta saatavat rahat menevät, miten työllisyys jakautuu ja miten kohteita voidaan hallinnoida niin, ettei turismi vaikuta haitallisesti ympäristöön ja asukkaisiin.
Mitä reissu opettaa?
Matkailun taloudellista merkitystä ei pidä vähätellä. Se työllistää valtavan määrän ihmisiä. Viime vuonna ulkomaanmatkoihin käytettiin koko maailmassa 1,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola Lapin yliopistosta vertaa matkailua alkoholiin. Molemmat ovat nautintoja, joiden liikakäyttö aiheuttaa ongelmia. Alkoholinmyyntiä säädellään, miksei siis matkailuakin?
Jo nyt matkailijoiden määrää rajoitetaan herkissä luontomatkailukohteissa. Yliruuhkautuneet kaupungit ovat asettaneet rajoituksia hotellirakentamiselle ja Airbnb-vuokraukselle. Ruotsissa kokeillaan lentoveroa. Lentämisen päästöjä taas voitaisiin torjua uusiutuvilla polttoaineilla, jotka ovat jo teknisesti käyttökelpoisia mutta lentoyhtiöiden mielestä yhä liian kalliita.
Soile Veijola toteaa, että ilmastoahdistus ja matkailuahdistus liittyvät yhteen. Tutkijat eivät halua lisätä ahdistusta, vaan tarjota vaihtoehtoja nauttia matkailusta vastuullisemmin ja paremmin.
Matkailun hyvät puolet ovat yhä olemassa. Kosketukset vieraiden kulttuurien kanssa lisäävät tietoisuutta siitä, että oma tapa toimia ei ole ainoa. Ihmiset saattavat oppia ymmärtämään toisiaan. Joskus jopa rakastutaan.
Matkalla voi myös ymmärtää, mitä omasta elämästä puuttuu ja toisaalta oppia arvostamaan niitä asioita, joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä.
— Joskus näemme oman elämämme kirkkaammin, kun olemme käyneet poissa, Veijola sanoo.
Hetken verran parempaa elämää
Ihminen on pyrkinyt aina liikkeelle, sekä elinkeinon että huvin vuoksi. Jo muinaisessa Egyptissä risteiltiin Niilillä. Kauppamatkoilla, pyhiinvaelluksilla ja kylpylämatkoilla on vuosituhantiset perinteet.
Miksi ihmiset haluavat matkustaa lomallaan?
— Matkalta haetaan parempaa elämää hetkeksi, Veijola vastaa.
On kiinnostusta toisia kulttuureita kohtaan ja pakoa omasta arkisesta ympäristöstä. Sukulointi ja ystävien tapaaminen vetävät maailmalle. Moni tahtoo jakaa matkakokemuksiaan ja omakuviaan sosiaalisessa mediassa: Terveiset täältä pyramidien juurelta! Aiemmin sukulaiset saivat postikortteja eri kohteista. Joskus vieläkin.
— Osa ei matkusta näkemään niitä paikkoja, vaan näkymään niissä. Ja mitä enemmän ihmiset postaavat lomakuviaan — naiivisti tai korskeasti — sitä enemmän vahvistuu ajatus, että näin kuuluukin toimia, Veijola huomauttaa.
Veijola johtaa tänä syksynä alkanutta tutkimushanketta, jossa luodaan monitieteisiä mittareita kestävästi kasvavalle matkailulle. Matkailun vaikutuksia seurataan kulttuurin, sosiotalouden ja ekologian osalta.
— Tasapainoon vaaditaan kaikki nämä näkökulmat.
Kosmopoliitti kantaa vastuuta
Matkailusta on muodostunut normi hyvinvoiville ihmisille. Matkan varaamista ei tarvitse perustella — pikemminkin voi joutua selittämään sitä, jos ei matkaile. Matkailua pidetään yhtenä sivistyksen mittarina.
Veijola haluaa kyseenalaistaa ajatuksen, että kosmopoliittisuus vaatisi kaukomatkailua.
— Aito kosmopoliitti tuntee globaalia vastuuta planeetasta myös matkaillessaan. Tällä tavalla matkailu voisi olla osa maapallon pelastamista, kun nykyisellään se vaarantaa sen.
Kaukomatkoista ei tarvitse kokonaan luopua, kunhan niitä malttaa vähentää. Jos matkailee harvemmin, matkan kokeekin syvemmin.
Monia suomalaisia houkuttavat etelänmatkoille lämpö ja valo. EU:n Eurostat-selvityksen mukaan eteläeurooppalaiset matkustavat vähemmän kuin pohjoiseurooppalaiset ja pysyttelevät matkaillessaan lähialueillaan.
Tämäkin voi muuttua. Jos viime vuosina koetut helteet yleistyvät Etelä-Euroopassa, Suomen kesä voi alkaa tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta paitsi suomalaisten itsensä myös muiden mielestä. Helsingin talvi tuskin miellyttää tulevaisuudessakaan. Ellei sitten miellyttävien sisätilojen vuoksi? Kaupunkilomailijat muistavat useimmiten käydä edes jossakin museossa.
Kansallismaisema voisi houkuttaa
Ihmiset kaipaavat lomaltaan jotain, mitä heidän arjestaan puuttuu. Jos arki on kiireistä, rentoutuminen on tärkeää. Jos elämä tuntuu tylsältä, virikkeet ja uudet asiat kiinnostavat.
— Muualle meneminen on näyttäytynyt tapana, jolla saa tehtyä eron arkeen. Tämän saavuttamiseksi ei tarvitse mennä maailman ääriin. Henkisen siirtymätilan voi tavoittaa kotimaassa tai kotikaupungissakin, Salla Jokela muistuttaa.
Kotimaanmatkailu onkin nousussa: se kasvoi Suomessa viime kesänä yöpymisten perusteella laskettuna seitsemän prosenttia edellisestä vuodesta.
Hyvässä matkassa kohdetta tärkeämpää on usein matkaseura ja se, mitä matkalla tehdään. Yhdessä vietetty aika ja mukavat aktiviteetit voivat olla ikimuistoisia missä tahansa.
— Kotimaan kohteisiin voi perehtyä samalla asenteella kuin kaukaisiin nähtävyyksiin. Vieraiden kulttuurien kanssa taas pääsee kosketuksiin tutustumalla Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, Veijola vinkkaa.
Lähimatkailulla on Suomessa pitkät perinteet. Jokela teki väitöskirjansa siitä, mikä rooli matkailuesitteiden kuvastolla oli suomalaisen kansallisvaltion ja -identiteetin rakentumisessa.
Heti itsenäistymisen jälkeen suomalaisia kannustettiin kotimaanmatkailuun. Kansallismaisemien piirteitä saattoi aistia myös kotinsa lähellä. Voi vaikka kiivetä läheiselle mäelle katsomaan metsää ja järveä. Ehkä ajatus nousee uuteen arvoon ilmastokysymyksen vuoksi.
Kerran päästävä Pariisiin
Matkailun haitat on helppo nähdä köyhissä maissa, joissa turismiin liittyy usein riistoa ja hyväksikäyttöä.
Myös Euroopan vanhat kulttuurikohteet kärsivät liikamatkailusta. Täpötäydessä Louvressa ei välttämättä näe kuin toisia turisteja. Dubrovnik ja Venetsia ovat jo pitkään olleet hankalia kaupunkeja vakituisille asukkailleen.
Unescon maailmanperintöohjelma perustettiin 1972 ainutlaatuisten kulttuuri- ja luontokohteiden suojelemiseksi. Sillä on varjopuolensa.
— On riski päästä maailmanperintökohteeksi. Pakko nähdä -leima voi pahimmassa tapauksessa rapauttaa kohteen ekologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti, Veijola arvioi.
Liikamatkailun kohteeksi joutuneita Euroopan kaupunkeja, vaikkapa Barcelonaa, auttaa Veijolan mukaan parhaiten pysymällä sieltä poissa. Tällainen puhe voi kuitenkin kuulostaa elitistiseltä niille, jotka eivät aiemmin ole päässeet matkustamaan, professori toteaa.
— Jokaisen olisi päästävä kerran elämässään Pariisiin, jos siitä haaveilee. Matkailu kasautuu harvoille, ja suurimmat vaikutukset syntyvät, jos kaiken nähneet suurmatkailijat vähentävät omia reissujaan.
On parempi matkustaa turisteja varten rakennettuun miljööseen kuin metsästää koskemattomia alueita, Veijola neuvoo. Jos mahdollista, kannattaa matkustaa kohteeseen sesongin ulkopuolella:
— Silloin sekä välttää ruuhkat että auttaa paikallisia yrittäjiä pärjäämään hiljaisen kauden yli.
Tämä ajatus toimii myös kotimaanmatkailussa: Lapissa on lokakuussa hiljaista ja kaunista. Samoin alkukesästä.
Kurkkiiko turisti ikkunasta?
Oona Simolin Helsingin yliopiston historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmasta tekee väitöskirjaa maailmanperintökohteiden matkailusta. Hän tutkii Suomenlinnan, Tallinnan Vanhankaupungin ja Visbyn hansakaupungin opastettuja kierroksia ja niiden elämyksellisyyttä.
Elävä Suomenlinna –hankkeessa on haastateltu Suomenlinnan asukkaita siitä, miten nämä kokevat maailmanperintökohteessa asumisen. Asukkaat toivovat, etteivät joutuisi mallinukeiksi omassa elämässään. Kukaan haastatelluista ei vaatinut Suomenlinnan poistamista maailmanperintökohteiden listalta. Jotkut olivat kuitenkin huolissaan siitä, kuinka suureksi matkailijoiden määrä voi vielä kasvaa, Simolin kertoo.
Suomenlinnan matkailijamäärät ovat noin nelinkertaistuneet sen jälkeen, kun se hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991.
— Asukkaat toivovat, että turistit eivät pääse joka paikkaan. Kävijäohjaus on tärkeää. Niin luonto ei kulu ja asuinalueilla ei ole koko ajan joku kurkkimassa ikkunasta.
Henkireikiä ovat varhaiset aamut ja hiljainen talvikausi. Luonto ja paikalliset hyötyvät toipumisajasta, mutta matkailuelinkeinolle sesonkiluonteisuus on hankalaa.
Asukkaiden ja matkailijoiden edut ovat usein sovitettavissa, mutta herkissä kohteissa rajoituksillakin voi olla paikkansa.
— Ihmisiä ei voi kieltää liikkumasta. Toisaalta matkailu ei ole ihmisoikeus, Simolin toteaa.
Helsinki ei kavahda matkaajia
Alueet ja valtiot kilpailevat keskenään asukkaista, työntekijöistä, yrityksistä ja matkailijoista. Helsinki markkinoi itseään näille kaikille ryhmille samanaikaisesti. Matkailijan ja paikallisen rajaa halutaan häivyttää. Helsinki on alusta, jolla asukkaat tuottavat kiinnostavaa kaupunkia.
— Elä kuin paikallinen -trendi kiinnostaa matkailijoita, jotka etsivät autenttisuutta, tutkijatohtori Salla Jokela kertoo.
Jokela on vierailevana toimittajana Journal of Sustainable Tourism -lehden erikoisnumerossa, joka käsittelee jakamis- ja alustataloutta matkailussa. Hän aikoo itse tutkia AirBnb-majoitusta Helsingissä.
Helsingin majoituskapasiteetista jo viidennes on AirBnb-asuntoja. Niiden määrä on kansainvälisesti verrattuna toistaiseksi maltillinen, mutta mahdollisia negatiivisia vaikutuksia on hyvä ennakoida.
— Lyhytaikainen vuokraaminen vähentää luottamusta naapurustossa. Ihmiset tulevat ja menevät kaikkiin vuorokaudenaikoihin kolistellen matkalaukkujensa kanssa. Vuokrataso nousee suosituilla alueilla ja paikalliset saattavat joutua muuttamaan pois, Jokela listaa muualla Euroopassa koettuja seurauksia.
Asukkaiden tarvitsemat palvelut saattavat myös väistyä turisteille tarkoitettujen palveluiden tieltä. Toisaalta Helsinki teetti hiljattain kyselyn kaupunkilaisille matkailusta. AirBnb:hen suhtauduttiin varsin positiivisesti. Lähes 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kaupungin tulisi aktiivisesti tavoitella matkailun kasvua.
Helsingin kaupungin Kvartti-verkkolehti seuraa myös kaupunkimatkailuun liittyviä kysymyksiä.
Virtuaalireissulle?
Voiko virtuaalitodellisuus korvata matkailua? Brittiläisissä vanhainkodeissa on kokeiltu junasimulaattoreita, joissa maisemat kiitävät ohi. Haaga-Helia puolestaan on kehittänyt immersiivistä hotellihuonetta, jossa voi käydä nukkumaan Kolilla ja herätä Havaijilla.
— Virtuaalielämykset voivat olla hyviä tapoja tutustua esimerkiksi haavoittuviin kohteisiin. Mutta voi myös olla, että niitä käyttäneet ihmiset haluavatkin paikan päälle oikeasti. Autenttisuuden kaipuu on yksi matkailun motivaatio, tutkijatohtori Salla Jokela toteaa.
Matkalta toivotaan yleensä kokemuksia muillekin aisteille kuin näölle ja kuulolle.
— Kun liikkuminen on halpaa, voi olla vaikea saada ihmiset pysymään kotisohvillaan. Mutta jos matkailu kallistuu huomattavasti, silloin virtuaalilaitteilla voi olla käyttöä, väitöskirjatutkija Oona Simolin arvioi.
Virtuaalimatkailun edeltäjinä voi pitää 1800-luvun panoraamahuoneita, joita oli monissa isoissa kaupungissa Euroopassa. Samalla tavalla alkuperäistä kohdetta suojaavia voivat olla turisteille tehdyt replikat. Lascaux´n luola Ranskassa on yksi esimerkki. Esihistoriallisista maalauksista tunnettu luola suljettiin matkailijoilta, koska näiden hengitys uhkasi turmella maalaukset. Viereen rakennettiin tarkka kopio luolasta.
Artikkeli on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä Y/08/19.