‒ Maatila keskellä kaupunkia kiinnostaa. Haluamme kertoa kaupunkilaisille Viikin tilasta ja meillä käytetyistä maidontuotannon ja kasvinviljelyn menetelmistä, tilan johtaja Miika Kahelin kertoo.
Perjantaina 12.6. järjestettävä Aamulypsy-kierros on yksi yliopiston vastaus Itämeri-haasteeseen.
Viikin opetus- ja tutkimustilalla Helsingin maantieteellisessä ytimessä kasvaa ohraa ja kauraa, kymmenen hehtaaria härkäpapua sekä koeruuduissa ruista, vehnää ja spelttivehnää. Nurmea kasvaa säilörehuksi ja tilan maitokarjan laidunnukseen.
Nurmipelto vähentää ravinteiden lirahtelua Itämereen.
‒ Nurmi on Itämeren näkökulmasta tärkeä osa viljelykiertoa. Nurmipelto on kasvipeitteinen ympäri vuoden, mikä vähentää ravinteiden valumista vesistöihin. Myös maan kasvukunto pysyy hyvänä. Näin muutkin viljelykasvit pääsevät käyttämään ravinteita tehokkaasti, eikä niitä jää lirahtamaan Itämereen.
Palkokasvia pötsiin
Opetus- ja tutkimustilan lehmät syövät mahdollisimman paljon oman pellon antia. Härkäpapua tutkitaan kotimaisen valkuaisen lähteenä märehtijöiden rehussa. Karjan ruokintatutkimukset tähtäävät muun muassa siihen, että eläimet käyttäisivät rehun mahdollisimman tehokkaasti ravinnokseen ja sitä kautta maidontuotantoon.
Palkokasvien ansiosta lisätyppeä ei pelloilla tarvita.
‒ Sille ei mitään voi, että lehmät röyhtäilevät metaania. Mutta parhaalla ruokinnalla tietyn maitomäärän tuottamiseen tarvitaan vähemmän röyhtäilijöitä, Kahelin sanoo.
‒ Palkokasvit ovat myös tehokkaita typensitojia, minkä ansiosta lisätyppeä ei pelloilla tarvita.
Laidunnus palvelee lajirunsautta
Toinen viljelykasvien perusravinne, fosfori, on paitsi Itämerelle haitallista, myös loppumassa maailmasta. Viikin pelloille ajetaankin luonnostaan fosforia sisältävää karjanlantaa, mikä vähentää mineraalifosforin tarvetta.
Lantaa päätyy pelloille myös karjan laiduntaessa.
‒ Laidunnus parantaa karjan hyvinvointia. Naudoille on terapeuttista ja mukavaa hengailla laitumella kavereiden kanssa, Kahelin kertoo.
‒ Samalla avitetaan luonnon monimuotoisuutta. Lehmänläjissä asustaa monenlaisia lantakuoriaisia ja muita hyönteisiä.
Naudoille on terapeuttista hengailla laitumella kavereiden kanssa.
Viikin tilasta on lähiseutujen ihmisten lisäksi iloa myös alueen eläimille. Yksi tilan peltolohkoista on jätetty riistapelloksi, jossa kasvaa muun muassa kauraa, rehurapsia, rehunaurista, turnipsia, öljypellavaa ja apilaa metsäkauriiden, rusakoiden ja lintujen rouskuteltavaksi.
‒ Jospa tilan viljelyksiä riivanneet valkoposkihanhetkin hoksaisivat mennä riistapellolle evästämään.
Aamulypsy-tilakierrokset lähtevät 12.6.2015 kello 6.30 Gardenian edestä ja päättyvät noin kello 8.
Aamu-unisille meriarkeologiaa
Yliopistolta löytyy Itämeri-haasteen innoittamaa Helsinki-päivän ohjelmaa myös niille, jotka ovat aamukuudelta vielä syvässä unessa.
Illansuussa, kello 16 alkaen järjestetään Tiedekulma Aleksilla keskustelutilaisuus Itämeren historiasta: Mitä Itämeri kätkee? Mitä veden alla on? Tilaisuudessa tutustutaan Helsingin edustan "aarrekarttaan". Keskustelemassa arkeologi Mika Lavento, meriarkeologi Minna Leino, meribiologi Riikka Puntila ja ympäristöhistorioitsija Paula Schönach.
Lämpimästi tervetuloa!