Muun muassa terveydenhoito, koulutus ja talous edellyttävät toimiakseen asiantuntijoiden tuottamaa evidenssipohjaista tietoa. Luonnontieteistä tuttu kausaalinen eli syy-seuraus-suhteita tarkasteleva näkökulma puhuu puolestaan: metalli laajenee, koska sitä lämmitetään, tupakointi voi johtaa sairastumiseen, geenit tuottavat elintärkeitä proteiineja.
— Kaikki tiede ei vetoa vain kausaalisuhteisiin, sanoo filosofian professori Stephen Mumford Nottinghamin yliopistosta.
Esimerkeiksi hän tarjoaa uusien planeettojen tai hadronihiukkasten löytymisen sekä atomin rakenteen tutkimisen.
— Metodologisen pluralismin näkökulmasta yritämme määritellä kausaalisuuden tieteellisesti tarkastelemalla sen erilaisia ”oireita”, tarkentaa filosofian tutkijatohtori Rani Lill Anjum Norjan biotieteellisestä yliopistosta.
Lääkäri päättelee oireet seurauksiksi jostakin sairaudesta, mutta joskus sairaus ei oireile ja toisinaan oireille ei löydy patologista syytä.
— Silti oire on hyvä todiste sairaudesta. Kausaliteettia tulee tutkia monimetodisesti, jotta oppisimme erottamaan, minkälaiset tutkimusmenetelmät eri tieteissä tuottavat parasta näyttöä syistä ja seurauksista, Anjum toteaa.
— Asiantuntijuus kiteytyy taidossa kokeilla erilaisia menetelmiä kausaalisen todistusaineiston hankinnassa.
Anjum ja Mumford puhuivat todistusaineiston monimuotoisuudesta kausaalisissa tieteissä Evidence and Expertise -työpajassa Helsingin yliopistossa 29.10.