Monimuotoisuudelle tärkeät haukkametsät häviävät hakkuissa
Tuoreen tutkimuksen mukaan monimuotoisuudelle merkittävät haukkametsät peittävät Keski-Suomen pinta-alasta noin kolme prosenttia ja sijaitsevat pääasiassa suojelualueiden ulkopuolella. Kymmenesosa näistä haukkametsistä katosi tai heikentyi huomattavasti muutamassa vuodessa hakkuiden vuoksi, osoitti Jyväskylän yliopiston, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n yhteistutkimus.

Kanahaukan pesämetsistä löytyy usein uhanalaisia tai vaateliaita metsälajeja kuten kääpiä, liito-orava ja pohjantikka. Monet lajit, kuten muista petolinnuista hiiri- ja mehiläishaukka, pesivät vanhoissa haukanpesissä. Kanahaukan pesäpaikat ilmentävät siten monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä.

Tutkimuksessa paikannettiin kanahaukan pesämetsiä Keski-Suomesta. Tiedossa olevien haukan pesämetsien rakenteen perusteella ennustettiin samankaltaisten metsien esiintyminen Keski-Suomessa. Ennusteen mukaan merkittävimmät haukkametsät kattoivat vain reilut kolme prosenttia Keski-Suomen pinta-alasta. Niistä 96 prosenttia sijaitsi kokonaan suojelualueiden ulkopuolella, ja loput kokonaan tai osittain suojelualueilla.

– Haukkametsiä löytyi talousmetsien hallitsemasta maisemasta niukasti, ja ne eivät olleet suojeltuja, kertoo Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa tutkimusta koordinoinut Heidi Björklund.

Haukkametsillä on suuri riski hävitä – vanhoja kuusimetsiä tulisi suojella 

Kanahaukalle ihanteellisimmaksi pesäpaikaksi osoittautui järeä kuusikko, jossa kuusen tilavuus on yli 200 kuutiota hehtaarilla ja sekapuuna kasvaa jonkin verran lehtipuita.

– Tutkimuksessa laaditun mallin perusteella Keski-Suomessa kanahaukka suosii varttuneita tai vanhoja eli hakkuuikäisiä kuusikoita, sanoo tutkija Anssi Lensu Jyväskylän yliopistosta.

Hakkuutietojen avulla selvitettiin, mikä osa merkittävimmistä haukkametsistä oli hakattu kolmen vuoden tarkastelujakson kuluttua. Haukkametsäkohteista kymmenesosa katosi tai heikentyi huomattavasti hakkuiden vuoksi, ja puolella oli tehty hakkuita jonkin verran.

Kanahaukka on Luomuksen pitkäaikaisen petolintuseurannan mukaan taantunut. Vähenemisen syinä on pidetty hakkuita ja muita metsänkäsittelytoimia. Tutkimus vahvistaa, että kanahaukan suosimat metsät katoavat herkästi hakkuissa. Samalla häviää muiden varttuneen metsän lajien elinympäristö.

– Monet metsien paikkalinnut, kuten hömö- ja töyhtötiainen, ovat taantuneet uhanalaisiksi, sanoo Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n johtava tutkija Raimo Virkkala.

Tutkimus osoittaa, että metsäluonnon monimuotoisuuskohteita ei ole suojeltu tarpeeksi. Varttuneita ja vanhoja kuusimetsiä tulisi olla maisemassa jatkuvasti riittävästi. Haukkametsien huomiointi erityisesti yksityismetsissä on tärkeää, sillä suurin osa Keski-Suomen metsistä on yksityisomistuksessa.

Tutkimus on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen, Suomen ympäristökeskuksen SYKEn ja Jyväskylän yliopiston tutkijoiden kanssa. Se on osa ympäristöministeriön rahoittamaa METSO-monimuotoisuusohjelman petolintuhanketta sekä Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon-hanketta. 

Alkuperäinen artikkeli

Predicting valuable forest habitats using an indicator species for biodiversity
Heidi Björklund, Anssi Parkkinen, Tomi Hakkari, Risto K.Heikkinen, Raimo Virkkala, Anssi Lensu. Biological Conservation, Vol. 249, September 2020, 08682. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2020.108682

Lisätietoja:

  • Johtava tutkija, dos. Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, raimo.virkkala(at)ymparisto.fi, puh. 0295 251 747
  • Yliopistonlehtori, FT Anssi Lensu, Jyväskylän yliopisto, anssi.lensu(at)jyu.fi, puh. 040 805 3903