Maapallolla ei käynyt paras herraonni. Se ei ollut mikään yllätys, koska käytetty valintaprosessi suosii luonnonvarojen riistäjiä, jotka ovat liian lyhytikäisiä nähdäkseen tekojensa seuraukset. Pyrkimys jatkuvaan kasvuun on evoluution muovaaman elämän perimmäinen ominaisuus, ihmisen syvimpiin geneettisiin pohjamutiin koodattu pakkomielle: lisääntykää ja täyttäkää maa. Siksi sitä on vaikea hillitä.
Pitkää ikää ja vakaata harkintaa evoluutio ei jalosta, koska ne eivät ole lisääntymisessä olennaisia. Sen sijaan on lähinnä huonoa tuuria, että ihminen lisäksi edustaa poikkeuksellisen väkivaltaista nisäkkäiden sukuhaaraa (Gómez ym., Nature 2016).
Onneksi emme enää ole pelkästään biologisen evoluution ja rajallisen fyysisen olemuksemme varassa. Kulttuurievoluutio mahdollistaa yksilöt ja sukupolvet ylittävän ymmärryksen kehittymisen. Sen hienoimpia tuotteita ovat tiede ja kansainvälinen yhteistyö, jotka ovat ihmisen harvoja oikeasti ainutlaatuisia piirteitä.
Tiede tuottaa uutta tietoa asioista, jotka ovat liian mutkikkaita kokemusperäisesti tai vaistonvaraisesti ymmärrettäviksi. Sen avulla hahmotamme kokonaisuuksia ja kehityskulkuja, joiden laajuus ylittää yksilön synnynnäisen käsityskyvyn. Tällaisia ilmiöitä on käsissämme nyt, kun planeetan ekosysteemit mullistuvat, biosfääriin leviää ennennäkemättömiä kemiallisia yhdisteitä ja ilmasto muuttuu.
Pitkäjänteinen perustutkimus kertoo, mistä tulemme, miten maailma nyt toimii ja mitä tulevaisuudessa todennäköisimmin tapahtuu. Sen avulla on mahdollista löytää keinot kestävään kehitykseen.
Biologinen evoluutio näkee vain yksilön edun ja kannustaa suosimaan lähisukua. Kulttuurievoluution avulla opimme toimimaan yhdessä valtioissa, joita pitävät koossa mielikuvat sukulaisuudesta. Seuraava askel on luovuttaa päätösvaltaa kansainvälisille organisaatioille. Se on vastoin vaistojamme, ja siksi vaikeaa. Se on kuitenkin välttämätöntä, jotta voimme ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia.
Euroopan unioni on koe, joka näyttää, onko meistä tähän.
Kirjoittaja on yliopistonlehtori eläinlääketieteellisten biotieteiden osastolla Helsingin yliopistossa. Kolmuni on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/01/17.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.