Moni asia olisi toisin ilman vihreätä vallankumousta. Uusien lajikkeiden, teollisten viljely- ja kastelumenetelmien sekä tehokkaiden lannoitteiden ja torjunta-aineiden yhdistelmä vaatii paljon, mutta tuottaa runsaasti ja taatumpaa satoa. Ruokaa monelle.
Vihreä vallankumous on vain osin vanhentunut. Nyt ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii fossiilisten polttoaineiden käytön hillitsemistä ja maan hiilivarojen huomioonottoa maataloudessakin. Maaperä ei kestä ylenmääräistä typpilannoitusta eivätkä ekosysteemit myrkkykuormaa. Yksipuoliset viljelyalat ovat alttiita kasvitaudeille.
"Missään muussa teollisuudessa ei tulisi kyseeseen, että kalliita lannoitteita käytetään ilman että mitataan niiden tarvetta"
— Helposti ammutaan kaikilla tykeillä, ilman että teetetään edullisia tutkimuksia siitä, kuinka paljon maaperä tarvitsisi eri ravinteita. Missään muussa teollisuudessa ei tulisi kyseeseen, että kalliita lannoitteita käytetään ilman että mitataan niiden tarvetta, sanoo erikoistutkija Tuomas Mattila.
Tarvitaanko uusi, entistä vihreämpi vallankumous, kysyi toimittaja Jouni Tikkanen. Kasviekologian professori Anna-Liisa Laine, tietokirjailija, tutkija Kukka Ranta ja SYKE:n ja Helsingin yliopiston erikoistutkija, maanviljelijä Tuomas Mattila vastasivat Tiedekulmassa 11.4. myöntävästi.
— Jos populaatio kasvaa, ruoantuotannon vaikutukset kasvavat, joten teknologialla näitä seurauksia pitäisi saada kuriin. Siinä on aikamoinen homma, Tuomas Mattila sanoo.
Mitä tehokkuus merkitsee?
Nykyisten ennusteiden mukaan maapallon väestö kasvaa vielä vuosisadan lopulle. Enimmillään meitä on yli 10 miljardia, ehkä noin 11. Se merkitsee neljää miljardia ihmistä, jotka tarvitsevat puhdasta ruokaa syödäkseen. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO varoittaa, että ilmastonmuutos tekee nälän ja köyhyyden torjunnasta entistä hankalampaa.
"Teollinen maatalous ei ole kovinkaan tehokasta"
Teollisesta ruoantuotannosta puhutaan usein tehomaataloutena. Tehokasta se on siinä mielessä, että ruokaa saadaan tuotettua paljon.
— Suhteessa käytettyyn energiaan ja muihin resursseihin teollinen maatalous ei sen sijaan ole kovinkaan tehokasta, Tuomas Mattila sanoo.
Mattilan mukaan esimerkiksi Suomessa käytetään lannoitteita usein perusteetta. Anna-Liisa Laine yhtyy kritiikkiin: hänen mukaansa maatalousjärjestelmä suosii toimintatapaa, jossa maaperää lannoitetaan ja kasveja myrkytetään varmuuden vuoksi, ei tarpeen mukaan.
Kuka saa syödäkseen?
Liiemmin tehokasta ei ole sekään, että maailmassa tuotetaan jo nyt riittävästi ruokaa jokaiselle, mutta 800 miljoonaa ihmistä näkee silti nälkää. Ruoan riittävyys ei ole ainoastaan tuotannon vaan myös jakelun, markkinoiden ja varallisuuden kysymys. Monet nälkäänäkevistä ovat itsekin tekemisissä ruoantuotannon kanssa.
Maailman kalakannoista 90 prosenttia on ylikalastettuja. On arvioitu, että vuosisadan puoleenväliin mennessä monet kannat romahtavat, jos kalastusta ei saada kestävämmäksi. Kukka Ranta on tutkinut ylikalastusta erityisesti Länsi-Afrikan rannikolla, jossa kansainväliset kalastusalukset troolaavat kalaa Kiinan ja länsimaiden markkinoille ja paikalliset kalastajat menettävät mahdollisuuden elinkeinoihinsa.
— Monet senegalilaiset kalastajat kertovat syöneensä aiemmin kolme tai neljä ateriaa päivässä. Nykyisin he syövät kerran tai kahdesti, joskus vain riisiä ja sokeria, kehitysmaatutkija Ranta kertoo.
Nälän poistaminen ei ole ainoastaan kehitysmaatutkimuksen agendalla, vaan asian parissa työskentelee myös luonnontieteellinen perustutkimus.
— Länsimaiset yliopistot ja kasvipatologian laitokset tekevät paljon yhteistyötä kehitysmaiden kanssa, ja paljon koulutetaan ihmisiä kolmannesta maailmasta, jotka vievät osaamistaan takaisin omiin kotimaihinsa. On tärkeätä viedä myös tietotaitoa, jolla resurssit osataan käyttää järkevästi, sanoo Anna-Liisa Laine.
Luomun opit
Professori Anna-Liisa Laineen mukaan luomuviljelyn tuotokset ovat usein jonkin verran teollisen maatalouden tuotoksia pienempiä, eikä siitä ei yksin ole ruoantuotannon pelastajaksi.
— Jokaiselle maanviljelijälle tekisi hyvää luopua typpilannoitteista ja torjunta-aineista. Sitten, kun on oppinut saamaan hyvää satoa ilman, voisi palata katkaisuhoidosta ja alkaa taas varovaisesti lannoittaa ja käyttää myrkkyjä, Mattila sanoo.
Tulevaisuuden ruoka?
Tulevaisuuden ruoantuotannon olosuhteet saattavat olla hyvin erilaisia kuin nykyisin. Ilmastonmuutos pidentänee kasvukautta ja lisännee tuottavuutta Suomessa, mutta mukana tulee myös uusia kasvitauteja. Niiden suhteen kaikkia keinoja ei suinkaan ole käytetty.
— Hyvin yksinkertaisilla keinoilla, kuten monimuotoisuutta lisäämällä on saatu hyviä tuloksia epidemioiden hillitsemisessä. Samoin kasveja luonnossa suojaavien kumppanimikrobien tutkimuksessa otetaan lähivuosina varmasti suuria kehitysaskelia, vakuuttaa Laine.
Voisiko Suomi sitten olla ruokaomavarainen. Tuomas Mattilan mukaan ihmisten ruokinta kyllä onnistuisi, mutta nykyisille tuotantoeläimillemme emme pystyisi tuottamaan ravintoa.
— Niin kauan kun on varaa syöttää yksimahaisille tuotantoeläimille kuten sioille viljaa ja muuta ihmisille kelpaavaa ruokaa, absoluuttista ruokapulaa ei ole, Mattila sanoo.
— Eri asia on, jos ilmastonmuutoksen myötä Välimeren alue muuttuu viljelykelvottomaksi. Silloin ruokittavia suita on täällä viiden miljoonan sijaan kymmeniä miljoonia, ja Kilpiän tilallakin on viljelijöitä kahden sijasta kahdeksankymmentä, Mattila tuumii.
Kalaravinnon tulevaisuuteen voi kuluttajakin vaikuttaa lompakollaan.
— Puhelimeen kannattaa ladata WWF:n kalaopas. Se neuvoo tutkimukseen perustuen syömään vain kaloja, joiden pyynti on kestävällä pohjalla, Kukka Ranta sanoo.
Katso koko keskustelu:
Anna-Liisa Laine: Julkaisut, projektit, aktiviteetit ja palkinnot, Yhteystiedot
Tuomas Mattila: Julkaisut ja projektit (Julkaisuluettelo päivitetty 14.4.2017 kello 18.40)
Kukka Ranta: Julkaisut, projektit, aktiviteetit ja palkinnot, Yhteystiedot