Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Jaana Oikkonen tutki väitöskirjassaan suomalaisia sukuja, joiden musikaalisuutta selvitettiin esimerkiksi musikaalisuustesteillä. Sukujen avulla selvitettiin perimän alueita, jotka liittyvät musikaalisiin kykyihin, kuten sävelten erottelukykyyn tai säveltämiseen.
Tutkimus vahvisti oletusta siitä, että kromosomin 4 alue vaikuttaa laajasti erilaisiin musikaalisuuden kykyihin. Lisäksi musikaalisuuteen näyttää liittyvän monia muita perimän alueita.
– Muusikoksi kehittyminen vaatii toki paljon työtä, mutta lähtökohdiltaan ihmiset voivat myös olla erilaisia: jotkut muistavat kuulemansa kappaleet helposti ja toisille oppiminen on vaikeampaa. Osa näistä erilaisista lähtökohdista johtuu geneettisistä eroista, Oikkonen kertoo.
Lisäksi väitöskirjassa löydettiin geenejä, jotka on yhdistetty sekä linnunlauluun että musikaalisuuteen tai musiikin vaikutuksiin.
– Näyttääkin siltä, että linnunlaululla ja ihmisten musiikilla on ainakin osittain yhteinen geneettinen tausta. Tämä tukee teoriaa siitä, että musikaalisuudella on pitkä evolutiivinen historia. Musiikin on esimerkiksi ehdotettu edeltäneen puhetta kommunikaation muotona.
Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että musiikin kuuntelu lisää aivojen muovautuvuutta sekä voi auttaa monenlaisessa kuntoutuksessa. Musiikin vaikutusten geneettisen taustan tunteminen voi auttaa ymmärtämään myös näitä musiikin terapeuttisia vaikutuksia. Monet hormonit, kuten noradrenaliini ja estradioli, ovat myös tärkeitä musiikkiin liittyvissä ominaisuuksissa sekä ihmisillä että muilla eläimillä.
-----
FM Jaana Oikkonen väittelee perjantaina 7. lokakuuta kello 12 aiheesta "Genetics and genomics of musical abilities" (Musikaalisuuden genetiikkaa ja genomiikkaa). Väitöstilaisuus järjestetään Infokeskus Koronan (Viikinkaari 11) luentosalissa 2.