Pimeä verkko, dark web, on internetin osa, jossa toimimisesta ei jää helposti jäljitettävää digitaalista jälkeä. Siihen ei pääse käsiksi ilman erillistä selainta. Pimeä verkko tunnetaan erityisesti rikollisten pelikenttänä.
Lokakuussa 2020 nimimerkki ransom_man julkaisi psykoterapiakeskus Vastaamon asiakkaiden tietoja pimeän verkon Tor-selaimen kautta. Tekijää ei ole saatu kiinni, vaikka hänen jäljittämiseensä on osallistunut lukuisia tietoturva-alan ammattilaisia.
Anonyymisti toimiminen voi kuitenkin tuoda turvaa myös muille kuin rikollisille.
— Totalitaristisissa maissa, joissa hallinto tukahduttaa toisinajattelijoita väkivallalla, anonyymisti toimiminen voi olla ainoa mahdollisuus, apulaisprofessori Katja Valaskivi sanoo.
Valaskivi johtaa uskonnon, median ja yhteiskunnallisen muutoksen tutkimuskeskittymä Heremesiä Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut ekstremististä toimintaa pimeässä verkossa.
Mikään teknologia ei ole luonnostaan paha
Mikään teknologia ei ole luonnostaan hyvä tai paha, Valaskivi katsoo, vaan kaikki riippuu käyttötavasta. Pimeää verkkoa käyttävät kansalaisjärjestöt, aktivistit ja toimittajat, jotka pyrkivät tuomaan julki ihmisoikeusloukkauksia ja muita epäkohtia. Toimittajat voivat myös suojata lähteitään pimeän verkon turvin.
Samoilla linjoilla on suojelupoliisin erikoistutkija Veli-Pekka Kivimäki (@vpkivimaki). Ulospääsy valtion rajoittamasta verkkoympäristöstä voi avartaa näkökulmaa, Kivimäki painottaa. Tieto lisääntyy.
— Se voi olla ainoa tapa muodostaa riippumatonta tilannekuvaa siitä, mistä valtion propaganda puhuu.
Katja Valaskivi ja Veli-Pekka Kivimäki osallistuivat 21.9. #Rauhanteknologia: Miten teknologialla rakennetaan turvaa ja turvattomuutta -tapahtuman paneelikeskusteluun Tilaisuuden järjestivät Helsingin YK-nuoret ja Kansallismuseo.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2021.