Petri Kutvonen aikoo pian ostaa elämänsä ensimmäisen oman tietokoneen.
Luulisi homman luonnistuvan, sillä tietotekniikkapäällikkönä Kutvonen on vastannut Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteilijöiden laitehankinnoista vuosikymmeniä. Hän sai aikaan myös sen, että yliopisto on jo kymmenen vuotta jakanut fukseille uudet kannettavat tietokoneet.
Kutvonen on ollut tuomassa Internetiä Suomeen ja on vastuussa siitä, että yliopiston verkko-osoite on helsinki.fi. Hän on myös ollut tukemassa Linus Torvaldsia tämän tehdessä opinnäytettään Linux-käyttöjärjestelmästä. Noin alkajaisiksi.
Keväällä Kutvonen siirtyy eläkkeelle oltuaan Helsingin yliopiston palkkalistoilla vuodesta 1975.
Taukohuoneen kahvittelijoiden mukaan Kutvosen eläköityminen vie Kumpulan kampukselta ihmisen, jolla on ”aivan käsittämätön yleissivistys.” Oli kysymys brexitistä, muumisarjakuvien yksityiskohdista tai Albanian historiasta, Kutvonen tietää faktat, vuosiluvut ja anekdootin aiheesta.
Parhaat laitteet tieteen käyttöön
Tietotekniikan pariin Kutvosen johdattivat Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun innostunut opettaja ja laudaturin paperit, joilla Kutvonen pääsi suoraan opiskelemaan Helsingin yliopiston silloiselle tietojenkäsittelyopin laitokselle.
Sinne hän jäi myös töihin, ensin tuntiopettajaksi ja sitten sovellutussuunnittelijaksi. Samalla alkoi monivuotinen yhteistyö kollega Ilkka Haikalan kanssa.
He olivat 1970- ja 1980-luvulla hankkimassa yliopistolle lukuisia uusia, aikansa edistyksellisimpiä laitteita. Opiskelijat ja tutkijat saivat käyttöönsä muun muassa Nokian Mikko 3 -pientietokoneet, kahden levykeaseman pc:t ja tehokkaan keskustietokoneen.
Yliopistolle tuli myös toinen Suomen juurinimipalvelimista ja kymmenisen vuotta sitten myös pieni supertietokone. Sen hintalappu järkytti yliopiston johtoa, mutta kone toi käyttöön valtavasti lisää laskentatehoa. Työurallaan Kutvonen oli kehittämässä myös lukuisia uusia ohjelmistoja.
Näistä projekteista moni opiskelija sai aiheen opinnäytteelleen, ja Kutvonen tietysti ohjasi. Myös muuan Linus Torvalds sai uutta Linux-käyttöjärjestelmää käsittelevään opinnäytteeseensä kiritystä Kutvoselta ja yliopistonlehtori Teemu Kerolalta.
– Kun alkoi näyttää siltä, että tästä aiheesta tulee iso juttu, laitoksen esimies, professori Martti Tienari ilmoitti meille, että tälle työlle pitää sitten antaa laudatur. Koitimme kirittää Linusta, että ei vielä ihan riitä. Laudaturin arvoinen siitä lopulta tuli, Kutvonen kertoo.
Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen
Internet-luvat Yhdysvalloista
1980-luvun lopulla tietokoneet keskustelivat jo keskenään puhelinyhteyksien avulla. Varsinaista Internetiä käyttivät maailmalla vain jotkin yliopistot, tutkimuslaitokset ja Yhdysvaltojen puolustusministeriö.
Petri Kutvonen ja apulaisprofessori Juha Heinänen Tampereen teknillisestä korkeakoulusta kuuluivat siihen joukkoon, joka keksi, että myös suomalaisten yliopistojen olisi hyvä hankkia yhteys Internetiin.
– Ensin piti anoa Yhdysvaltojen puolustusministeriöstä lupa sille, että suomalaiset Internet-osoitteet loppuvat päätteeseen .fi. Sitten piti keksiä Helsingin yliopistolle domain-nimi, ja silloisen laskentakeskuksen johtajan Lasse Backströmin kanssa päädyimme helsinki.fi -nimeen. Minusta se oli tosin harmillisen pitkä, Kutvonen sanoo.
Internetin laajempaa tai kaupallista käyttöä ei tuohon aikaan osannut kukaan vielä kuvitella.
Tekniikka temppuili ennenkin
Tietotekniikan kehitysvauhdin tajuaa vasta, kun katsoo, millaista perustietokoneen käyttö oli Kutvosen aloittaessa laitoksella 1970-luvulla. Silloin tietokoneen käyttö perustui reikäkortteihin, joihin ohjelmat ja data oli lävistetty.
– Jos halusit käyttää konetta, syötit reikäkorttipakan lukijaan, ja kone rouskutti tuntikausia. Jos kortissa oli virhe, tulosta – kuten tilastollista tunnuslukua – ei saanut. Se pakotti huolellisuuteen, Kutvonen kertoo.
Vielä 1970-luvulla tavalliset työntekijät eivät edes päässeet käsiksi tietokoneisiin, vaan sitä varten oli nimetyt operaattorit. Kerran Kutvosen piti saada ATK-keskuksen piirturista ulos A4-kokoinen paperi siistillä x- ja y-akselikuvaajalla, mutta toisin kävi.
– Minulle kävi skaalausvirhe, ja kone tulkitsi x-akselin pituudeksi 30 metriä. Piirturista ulos tullut rullapaperi ulottui käytävän päästä päähän. Silloin [konetta käyttänyt] operaattori kirjoitti paperin päähän, että oliko tässä mitään järkeä. No, temppuilevathan tulostimet joskus edelleen.
Eläkeläinen digitoi
Mitä Kutvonen aikoo tehdä eläkkeellä?
– Minulla on valtava määrä järjestämistä odottavia digikuvia ja paperikuvia, jotka vaativat digitointia, hän kertoo.
Digitointia odottavat myös Kutvosen isoäidin isän lasinegatiivit, ja pitäisi se sukututkimuskin aloittaa. Savolaiset, karjalaiset, hämäläiset ja pohjalaiset kirkonkirjat odottavat perkaamista. Uusi tietokone tulee tarpeeseen.
Jos vain kiireet antavat myöten, eläkeläinen on tervetullut myös kahville Kumpulan kampukselle.