Suomen alkoholipolitiikka on mullistunut 25 vuodessa. Samalla alkoholin kulutus ja alkoholihaitat ovat lisääntyneet. Uusi alkoholilaki vapauttanee politiikkaa edelleen. Mitä siitä seuraa?

Vuonna 1991 yliopisto-opiskelija Thomas Karlsson haki kesätöihin Alkoon. Porkkanana olivat vapaat lauantait. Vuonna 1977 aloitettu Alkon myymälöiden kesäaikainen sulkemiskokeilu tiesi kesätyöntekijöille vapaita viikonloppuja. 

Onni ei kuitenkaan ollut myötä: kesäkuussa 1991 kokeilu päätettiin lopettaa ja Alkot saivat taas olla auki myös kesälauantaisin. 

— Menin töihin rautakauppaan, alkoholipolitiikan erikoistutkija Karlsson hymähtää. 

Takavuosina kaikki viinaan liittyvä Suomessa pyöri Alkon ympärillä: vähittäismyynti, valmistus, maahantuonti, tukkumyynti ja ravintoloiden anniskeluoikeudet. Jopa alkoholin tutkiminen oli Alkon sisäinen tehtävä, toimihan talossa Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos. 

Vuonna 1995 tutkimus siirtyi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesiin, joka yhdistyi Kansanterveyslaitoksen kanssa 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi (THL). Alkoholiasiat ja -tutkimus periytyivät näin THL:lle, joka on Karlssonin työnantaja.

VAUHTI KIIHTYI 90-LUVULLA

Alkon monopolin ympärille rakennettu Suomen alkoholipolitiikka alkoi 1990-luvulla muuttua. Vanha, pitkälti alkoholin kansanterveydellisten haittojen minimoimiseen perustunut lainsäädäntö oli ollut siihen asti Euroopan tiukimpia.

Ravintoloiden anniskelua valvova viranomainen vaihtui 1991, alkoholiverotus uudistettiin 1994 ja siiderit ja käymisteitse valmistetut long drinkit tulivat kauppoihin 1995. Alkoholin nauttiminen julkisella paikalla sallittiin niin ikään vuonna 1995. 

Suomen alkoholipolitiikkaa vuodesta 1997 seurannut Karlsson kutsuu vuotta 1995 Suomen alkoholipolitiikan liberaaleimmaksi hetkeksi.

Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa vuonna 1994 oli noin 9,8 litraa puhdasta alkoholia jokaista yli 15-vuotiasta suomalaista kohden vuodessa. Vuonna 2000 alkoholia virtasi jo 10,8 litraa kansalaista kohden. Kulutuksen kasvu jatkui aina vuoteen 2007, jolloin kulutus oli liki 12,7 litraa absoluuttisena alkoholina. Vuonna 2016 kulutus oli 10,8 litraa. 

Tutkijoiden mukaan käänteen syynä ovat olleet verojen korotukset. Alkoholiveroa on korotettu vuosina 2008, 2009, 2012 ja 2014. 

Kosteimpina vuosina  yleistyivät myös alkoholin aiheuttamat kuolemantapaukset. Niitä oli vuoden 1991 tilastossa 23 sataatuhatta suomalaista kohden, kun vuonna 2008 vastaava luku oli jo 39,2. 

UNIONIN TUOMAA

Mitä 90-luvulla tapahtui? Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto romahti. Euroopan muuttunut poliittinen asetelma muutti myös erään pohjoisen maan alkoholipolitiikkaa.

Suomen viimeinen alkoholipolitiikan komiteamietintö on vuodelta 1988. Siinä puntaroitiin lyhyesti mahdollista jäsenyyttä Euroopan yhteisössä ja jäsenyyden vaikutusta lainsäädäntöön. Kyse oli kuitenkin kaukaisesta skenaariosta. EU-jäsenyydestä tuli totta vuonna 1995 — ja jäsenyyden vanavedessä alkoholilainsäädäntö piti laittaa kokonaan uusiksi.

— Suuri osa 1990-luvun muutoksista oli oikeastaan reagointia EU:n säädöksiin vapaasta kaupasta ja markkinoinnista, Thomas Karlsson selittää.

Alkon vähittäismonopolin säilyttäminen oli Suomen hallitukselle tärkeä kysymys. Tiukimman taistelun kävi tosin Suomen puolesta Ruotsi: niin sanotussa Franzén-tapauksessa landskronalainen kauppias Harry Franzén haastoi maansa alkoholimonopolin myymällä avoimesti viiniä. 

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi tapauksesta 1997 päätöksen, jossa se totesi kansanterveyteen perustuvan alkoholimonopolin lailliseksi, vaikka se ei unionin vapaakauppaideologiaan sopinutkaan. 

Suomi ja Ruotsi hakivat ja saivat pitkät siirtymäajat myös alkoholin tuonnille toisista EU-maista. 

MAAN KOSTEIN HETKI

1990-luvun vapaa ilmapiiri ulottui kuitenkin EU-jäsenyyttä laajemmalle, Karlsson arvioi. Alkoholilakia oli muutettu jo vuonna 1994 vapaampaan suuntaan.

— Uskon, että lainsäädäntöä olisi edelleen liberalisoitu, vaikka Suomesta ei olisi tullutkaan unionin jäsentä.

Vuoden 2004 alussa Suomen ja Ruotsin alkoholin tuontia koskeva siirtymäaika päättyi ja matkustajien rajoitukset poistuivat. Tämä ei oitis aiheuttanut suurta muutosta, mutta saman vuoden kesällä Viro liittyi Euroopan unioniin. 
Matkustajatuonti Suomeen nousi 9,2 miljoonaan litraan, kaksinkertaiseksi vuoteen 2003 verrattuna. Kukkuraiset kaljakärryt ja järeät mäyräkoirat siirtyivät lahden yli päivittäin. 

Suomen valtio yritti vastata kilpailutilanteeseen alentamalla alkoholiveroa, väkevien kohdalla jopa 44 prosenttia. Lopputuloksena alkoholin kulutus pomppasi 12,5 litraan alkoholia jokaista yli 15-vuotiasta kohden vuodessa.

Kuolintilastoissa tämä näkyi pienellä viiveellä. Vuonna 2005 alkoholikuolemia oli 39,7 sataatuhatta suomalaista kohden, vuonna 2007 40,2. 

PUSSIKALJAA VASTAAN

Vastareaktiot alkoivat: kostea kehitys ei miellyttänyt sen kummemmin poliisia kuin tutkijoitakaan. Kuntapäättäjät toimivat ensin: kaupunkien järjestyssäännöt alkoivat rajoittaa alkoholin kulutusta julkisilla paikoilla. Niiden ongelmaksi muodostui kuitenkin epäyhtenäisyys: se mikä oli kiellettyä Tampereella, saattoi olla sallittua Turussa. Menettely ei ollut tasa-arvoinen.

Asia korjattiin vuoden 2003 järjestyslailla, jossa alkoholin nauttiminen kiellettiin taajamien julkisilla paikoilla puistoja lukuun ottamatta.

Alkoholin kulutuksen nousu pelästytti myös valtakunnan poliitikot, ja lakiin tehtiin nopeasti pieniä kiristyksiä, esimerkiksi kielto myydä alkoholia kello 7–9 välillä aamulla, alkoholin paljousalennusten kieltäminen ja aiempaa tehokkaampi puuttuminen alaikäisten alkoholin hallussapitoon.

Kokonaiskulutusta tarkastellen pienten säädösten vaikutus on jäänyt melko vähäiseksi. Sen sijaan alkoholiveron korotukset ovat joka kerta vähentäneet alkoholin kulutusta.

LAKI LISÄISI KULUTUSTA

Nyt alkoholilainsäädäntö on jälleen muuttumassa. Hieman yllättäen hallituksen lakiesitys on purkamassa alkoholin saatavuuden säätelyä, vaikka tutkijat vastustavat eikä EU:kaan sitä vaadi. Tilanne on outo, toteaa lain valmistelua seurannut sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta.

— Kun alkoholilain uudistusta alettiin puuhata, puhuttiin kansanterveyden edistämisestä ja jopa keskioluen siirtämisestä takaisin Alkoon. Nyt lakiehdotuksessa ei ole yhtään kiristävää kohtaa, ainoastaan helpotuksia saatavuuteen.

Yhdeksi käänteen syyksi Hiilamo epäilee hallituksen norminpurkuhalua.

— Vanha alkoholilaki on isolta osin peräisin vuodelta 1932. Uudistamisen tarvetta on, eivätkä etenkään kaikki ravintola-anniskelun säädökset vastaa nykypäivää. Mutta samalla tuntuu, että sääntöjen purkamisen varjolla yritetään ajaa isoja alkoholinkulutusta lisääviä uudistuksia.

Kaavaillun alkoholilain kaksi kiistanalaisinta muutosta ovat vähittäiskaupassa myytävien juomien alkoholiprosenttirajan nosto 4,8 prosentista 5,3:een sekä alkoholipitoisten juomasekoitteiden tuonti vähittäiskauppoihin.

TUTKIMUS VAI LOBBAUS?

Hiilamo muistuttaa, että aggressiivisella lobbauksella on ollut merkittävä osansa lainvalmistelussa. Esimerkiksi Panimoliiton teettämien tutkimusten mukaan alkoholinkulutus voisi uuden lain vuoksi laskea. Hiilamo epäilee logiikkaa.

— Jos näin olisi, miksi sitten lobata niin ahkerasti?

THL:n tutkimusprofessori, Helsingin yliopiston dosentti Pia Mäkelä ei myöskään ole vakuuttunut teollisuuden luvuista.

— Luvut perustuvat kyselytutkimukseen, jossa ihmisiä on pyydetty arvioimaan oman kulutuksensa tulevia muutoksia. Ihmiset eivät kuitenkaan ennusta todellista käyttäytymistään kovin hyvin.

Mäkelän oma näkemys on selvä. Uusi laki nostaisi sekä Suomessa juodun oluen keskivahvuutta että myytyjä olutlitroja ja siten myös alkoholin kokonaiskulutusta. Kun tähän liitetään vielä alkoholipitoisten juomasekoitteiden siirtyminen kauppoihin ja muut helpotukset, kulutus nousisi THL:n arvioiden mukaan noin kuusi prosenttia.

Jos alkoholiperäiset kuolemat lisääntyisivät niin ikään kuusi prosenttia, se merkitsisi noin sataaviittäkymmentä uutta alkoholikuolemaa vuosittain. Mutta voiko syy-yhteyden laskea näin suoraviivaisesti?

— Ei voi. Aikasarjamallinnuksilla saatujen tutkimustulosten mukaan alkoholin kokonaiskulutuksen ja alkoholikuolemien yhteys on kuitenkin todellinen. 

Vielä parikymmentä vuotta sitten tutkijoiden sanoma siirtyi päättäjien korviin nykyistä paremmin. Nyt tilanne on toinen.

— Kyllä keskustelussa saavat näkyä myös kansalaisten mielipiteet ja arvotukset samoin kuin elinkeinonkin näkökulmat, Mäkelä myöntää. 

Ne kuuluvat yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

— Silti toivoisin, että tutkimustiedolla olisi vaikutusten arvioinnissa suurempi paino kuin eri intressiryhmien selvityksillä ja vakuutteluilla.

Viinataulukko

 

ÄÄNESTYS EDESSÄ

Aika paljon jäänee kansanedustajan oman harkinnan, tietopohjan ja omantunnon varaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenten voimasuhteiden pohjalta näyttäisi siltä, ettei vähittäiskaupan tuotteiden prosenttirajan nosto toteudu. 
Millä mielellä Mäkelä seuraa alkoholilain uudistuksen etenemistä?

— On hyvä, että laki uudistetaan. Siinä on hyviä kohteita norminpurulle, kuten uusien anniskelualueiden salliminen ja anniskeluravintoloiden lupabyrokratian vähentäminen, Mäkelä aloittaa.  

Hän ei kuitenkaan kannata alkoholipitoisten juomasekoitteiden tuomista kauppoihin. 

— Kulutuksen kannalta sillä on merkitystä, samoin prosenttirajalla. Näistä kahdesta prosenttiraja on tärkeämpi. Muu viilaus on kansanterveyden näkökulmasta aika pientä, Mäkelä arvioi.  

Vielä on epävarmaa, mitä eduskunnassa lopulta päätetään. Valiokuntakeskustelun jälkeen lakikäsittelyn pitäisi alkaa eduskunnassa loppuvuoden aikana, mutta vielä emme tiedä, miten keskustelu etenee.

Lain seuraukset tiedämme varmuudella vasta vuosien päästä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/09/17.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Pia Mäkelä

tutkimusprofessori