Juha Sipilän hallitus on joutunut kahden vuoden taipaleensa aikana perumaan useita hankkeitaan, muun muassa ehdotukset turvapaikanhakijoiden muita alemmasta työttömyyskorvauksesta ja veronkiertäjien niin sanotusta tehokkaasta katumisesta.
Syynä peruutuksiin ei ole ollut oppositio vaan lakimiehet. Erityisesti perustuslakiasiantuntijat ovat nähneet hallituksen hankkeissa usein ongelmia.
Jotkut ovat syyttäneet oikeusoppineita jopa politiikkaan sotkeutumisesta. Eivätkä he välttämättä ole aivan väärässä, toteaa valtiosääntöteoriaan erikoistunut Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen.
"Ajatus, että oikeuslaitos olisi avoimesti eri mieltä hallituksen kanssa, on meille uusi."
– Oikeuslaitoksen rooli on perinteisesti nähty alisteisena, lähinnä lakien soveltajana. Ajatus, että oikeuslaitos olisi avoimesti eri mieltä hallituksen kanssa, on meille uusi, Minkkinen toteaa.
Kyse on kuitenkin yleiseurooppalaisesta ilmiöstä. Tuomioistuinten rooli poliitikkojen vastaparina on korostunut viimeisen 15 vuoden aikana ympäri Eurooppaa, Minkkinen kertoo.
Hänestä kyse on vallan kolmijaon muutoksesta. Valta on perinteisesti jaettu toisistaan erillisiin lainsäädäntö-, hallitus- ja tuomiovaltaan, joita edustavat eduskunta, hallitus ja oikeuslaitos. Nyt asetelma on alkanut muuttua.
– Kolmijaon ideana on, että eri valtioelimet pitävät toisensa tasapainossa. Valtioelimet valvovat toinen toisiaan. Vahvat enemmistöhallitukset ovat kuitenkin heikentäneet eduskunnan valtaa, joten lainsäätäjä ei kykene enää toimimaan samassa määrin hallitukselle tasapainottavana vastavoimana. Niinpä oikeuslaitokselle on syntynyt mahdollisuus astua tähän rooliin.
Minkkinen vertaa tilannetta Yhdysvaltoihin, jossa korkein oikeus on avoimesti poliittinen vallankäyttäjä.
– Sikäläisille kollegoille eurooppalainen keskustelu näyttäytyy jopa naiivina. Että tietenkin oikeuslaitos käyttää myös poliittista valtaa.
Suomalaisen järjestelmän tarkastelu on jatkoa tutkimukselle, jota Minkkinen teki Leicesterin yliopiston professorina. Britanniassa on viime vuosina keskusteltu jopa irrottautumisesta Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, koska oikeusistuimet ovat siihen vedoten pitäneet esimerkiksi hallituksen kaavailemaa terrorismin vastaista lainsäädäntöä ihmisoikeuksia loukkaavana.
– Olisi kiinnostavaa nähdä, miten vastaava tilanne menisi Suomessa. Uskaltaisivatko täkäläiset tuomarit uhmata hallituksen suoraa päätöstä ja mitä siitä seuraisi?