Laki ei ole sama kaikille sukupuolille, oikeustieteilijä sanoo

Sukupuoleen liittyvät oikeudet on pyritty määrittelemään lakitekstissä neutraalisti. Tarkentamisen varaa kuitenkin riittää, Marjo Rantala arvioi.

Oikeuslaitoksen tavoite on toimia sukupuolineutraalisti. Tästä huolimatta oikeusjärjestelmä kohtelee eri tavoin ihmisiä riippuen siitä, onko heille merkitty väestötietojärjestelmään sukupuoleksi nainen vai mies, oikeustieteen väitöskirjatutkija Marjo Rantala arvioi.

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi äitiyden ja isyyden kohdalla, sukupuolen merkitys määritellään tarkasti. Myös siirtymäsäännöt sukupuolikategoriasta toiseen on laissa määritelty tarkasti.

Lain näkökulmasta luokittelujen välillä tai ulkopuolella ei voi olla. Ongelmallisia ovatkin tilanteet, joissa ihminen ei kuulu kumpaankaan luokitteluista.

Isyys ja äitiys määritellään erillisissä laeissa, joista äitiyslaki on tullut voimaan vasta tänä vuonna.

— Äitiyslailla on haluttu parantaa naisparien asemaa, mutta samalla on tultu vahvistaneeksi sukupuolieroja.  

Äitiys ja isyys ovat sukupuoleen perustuvia erotteluja, jotka nähdään lakikielessä hyväksyttyinä ja sallittuina. Sanat äiti ja isä ovat pitäneet pintansa pykälissä, eikä niitä ole korvattu sukupuolineutraaleilla käsitteillä kuten vanhemmilla. 

Äiti ja isä ovat latautuneita sanoja

Sanojen takana on paljon tunnetta, samoin minäkuvaan heijastuvia asioita.

— Lait liittyvät myös identiteettipolitiikkaan. Jos laissa ei enää puhuttaisi äideistä, joku voisi kokea, että se olisi pois äiti-identiteetistä. Voisi tulla vastareaktio, Rantala toteaa.

Voi kuitenkin pohtia, miten sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti vaikuttaa oikeuteen olla vanhempi tai siihen, miten yhteiskunta tukee vanhemmuutta. Heteropareille on pitkään sallittu asioita, jotka on kielletty samaa sukupuolta olevilta pareilta.

Nykyään naispareilla on yhteiskunnallisia oikeuksia, jotka on puolestaan evätty miespareilta. Miespareilla lapsen isän puolisolla ei ole oikeutta vanhempainvapaisiin. Miesparille lapsen saaminen on myös paljon vaikeampaa kuin naisparille. Samalla kun laki määrittää vanhemmuuden rooleja sukupuolen perusteella, se myös määrittää oikeutta vanhemmuuteen.

Näkymättömät lapset

Laki kieltää syrjimästä sukupuolen perusteella, mutta väestötietojärjestelmä edellyttää, että jokainen on joko nainen tai mies. Intersukupuoliset joutuvat kategoriaan, joka ei sovi heille.

Intersukupuolisuus tarkoittaa lääketieteessä sitä, että sukupuoli ei ole pääteltävissä yksiselitteisesti fyysisten ominaisuuksien, kuten ulkoisten tai sisäisten sukupuolielimien, kromosomien ja hormonien, perusteella.

Vauvana todettu intersukupuolisuus on lain, oikeuden ja väestörekisterin kannalta ongelma.

— Näissä tilanteissa intersukupuolisia vauvoja ei oikeastaan ole olemassa ennen kuin heillä on luonnollisena pidetty mies- tai naissukupuoli, Rantala toteaa.

Lääkärit määrittävät muutaman viikon kuluessa lapsen sukupuolen sen perusteella, minkä he arvelevat olevan lähinnä oikea.

Sukupuolimerkinnän muuttaminen myöhemmin ei ole helppoa. Vielä peruuttamattomampia seurauksia tuottaa leikkaushoito.

— Vauvojen sukuelinkirurgia kosmeettisista syistä on ihmisoikeuksien ja perustuslain vastaista. Ihmisoikeuksien kannalta yksikin leikkaus on liikaa, Rantala painottaa.

Laki ja perustuslaki ristiriidassa

Tällä hetkellä Suomen oikeusjärjestelmässä intersukupuolisten tukena on tasa-arvolaki. Lakiin lisättiin vuonna 2015 kielto asettaa ihmistä eri asemaan häntä määrittävien ulkoisten ominaisuuksien perusteella.

Juridisen sukupuolen vaihtamista säätelee transukupuolisuutta koskeva laki. Suomessa
vaatimusta steriiliydestä ei ole poistettu, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut pakkosterilisaation olevan ihmisoikeusloukkaus. 

— Kun translaki on säädetty, ei ole tunnistettu, että kyse on perus- ja ihmisoikeuksista. Perustuslainmukaisuuden ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden valvonta on pettänyt tämän lain kohdalla.

Translaki pitää sisällään ajatuksen sukupuolesta kaksijakoisena käsitteenä: siirtyä voi, mutta välillä ei voi olla. Lain tasolla sukupuolen moninaisuus ei siis ole sallittua.

Kuitenkin syntymässä naiseksi määritelty ja naisena pysyvä saa olla ”miesmäinen” ja toimia vapaasti stereotypioiden vastaisesti ilman, että sitä pidetään ongelmana, Rantala kuvaa.

Laki muokkaa asenteita

Lait vaikuttavat ihmisten arkeen, ja yksittäisiä lakeja muuttamalla voidaan saada aikaan paljon. Vieläkin tärkeämpää voi olla tarkastella oikeusjärjestelmää instituutiona.

Usein ajatellaan, ettei oikeus ja laki määritä sukupuolta. Sukupuoli olisi oikeuden ulkopuolelta tuleva käsite, joka on joko biologinen fakta tai identiteettikokemus, Rantala pohtii.

— Todellisuudessa oikeudessa ja laeissa kuitenkin määritellään sukupuolta edelleen uudestaan ja uudestaan.

Nykyisten luokittelujen ulkopuolelle jäävät olisi tunnistettava ja heidän tulisi saada samanlaista suojaa kuin kategorioihin sopivat, oikeustieteilijä arvioi.

Oikeudet ja velvollisuudet eivät saisi olla kiinni siitä, mihin sukupuoleen ihminen kuuluu.

— Suomessa perinteisesti luotetaan lakiin. Jos asenneilmapiiriä tahdotaan muuttaa, voidaan ihan hyvin reippaasti muuttaa lakia. Yleinen käsitys seuraa perässä, Marjo Rantala esittää.

Laki uusiksi?

Translain uudistus on yksi eduskunnan käsittelyyn tulevista asioista tällä hallituskaudella. Laki oli esillä jo hallitusneuvotteluissa työryhmässä, joka pohti oikeusvaltion kehittämistä.

Hallituspuolueista SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovat puhuneet lain uudistamisen puolesta, kun taas keskustassa näkemykset ovat jakautuneet. Keskustan nuoriso- ja opiskelijajärjestöt pitävät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapaan nykyistä translakia syrjivänä ja ihmisoikeuksien vastaisena.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa transihmisiltä vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä.

Lue lisää: Tyttö poika vai joku muu? (Yliopisto-lehden 8/2013 artikkeli sukupuolen määräytymisestä)

Artikkeli on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä Y/08/19.