Lähimmäisistä välittäminen on ihmiskunnan ensimmäinen sektori, kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlund sanoo. Kesällä tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset heräsivät korona-aikana yhteisöllisyyteen ja auttamisen merkitykseen. Noin joka neljäs vastaaja kertoi epidemian muuttaneen omia lahjoittamisen, vapaaehtoistyöhön osallistumisen tai muun auttamisen tapoja.
Ilman vapaaehtoista auttamista maailma olisi karu, eikä yhteiskunta selviäisi toiminnoistaan kovin hyvin, Grönlund miettii. Vastikkeeton apu on helpompi ottaa vastaan kuin maksettu: se osuu välittämisen ja välitetyksi tulemisen mekanismiin sisimmässämme.
— Monet vastaajat kertoivat ymmärtäneensä lähimmäisenrakkauden arvon uudella tavalla.
Ihmiset auttoivat myös yrityksiä ja tapahtuma-alaa. Esimerkiksi peruuntuneisiin konsertteihin ostetuista lipuista ei pyydetty rahoja takaisin.
Yrityksiltä odotetaan palkan lisäksi yhteiskuntavastuun kantamista ja merkityksellistä arvomaailmaa. Samalla yritystoiminta inhimillistyy ja itselle läheistä toimijaa halutaan tukea.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2020.