Eriarvoisuuden tutkimus ja politiikka kietoutuvat yhteen – mutta miten?

Pääministeri Rinteen hallitus lupaa ohjelmassaan, että eriarvoisuuden vähentäminen ohjaa kaikkea päätöksentekoa. Tiedekulmassa keskusteltiin 26.8 kolmen tutkijan ja sisäministerin voimin siitä, mitä eriarvoisuus oikeastaan on, ja mikä on tutkijoiden rooli sen vähentämisessä.

Tilaisuuden järjesti Helsingin yliopiston monitieteinen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tutkimusaloite INEQ.

Sisäministeriö on jo pitkään tuonut esiin, että eriarvoistumisen torjuminen on tärkeää myös sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kertoi avauspuheenvuorossaan, miten turvallisuustyötä tekevät viranomaiset näkevät huono-osaisuuden taustat: takana on yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien puutetta ja näköalattomuutta tulevaisuuden suhteen. Näiden lisäksi tulisi torjua erilaisten varjoyhteiskuntien syntyä, joihin voi liittyä väkivaltaista ääriliikehdintää.

Ministeri totesi, että tutkimus on kaiken hyvän politiikan lähtökohtia. Hän piti tärkeänä, että poliitikot raivaisivat kalenteriinsa aikaa tutkijoiden tapaamiseen sekä perehtyisivät myös lukemalla omien vastuualueidensa tutkimukseen. Ohisalo on itse väitellyt sosiologian alalta, tutkimus liittyi leipäjonoihin.

Eriarvoisuus on monisyinen tutkimusalue – ja käsitteenä hahmottumaton

Professori, filosofi Antti Kauppinen Helsingin yliopistosta käsitteli teemaa luomansa erivertaisuuden käsitteen kautta: tasa-arvoisuuden tärkein muoto on tasavertaisuus, ja erivertaisuus sen vastakohta. Erivertaisessa tilanteessa yksilöiden välillä on hierarkia, joissa toiset ovat ylempänä kuin toiset ja heillä on ylivaltaa suhteessa alempiin. Tällöin vallankäytön kohteen edulla tai äänellä ei ole yhtäläistä merkitystä ylempien toimintaan, mikä mahdollistaa riistämisen ja nöyryyttämisen. Erivertaisuudesta kertoo myös joidenkin suosiminen ja toisten syrjiminen ansioista riippumatta. Erivertaisuus ei näy tilastoissa, joita käytetään yleisesti eriarvoistumisen mittareina: esimerkiksi Gini-kerroin ei kerro siitä, että ihmisiä on kohdeltu tasavertaisesti.

- Mitä enemmän yhteiskunta markkinavaltaistuu ja asiat ovat kaupan, sitä todennäköisempää on, että taloudellinen eriarvoisuus johtaa myös erivertaisuuteen. Esimerkiksi jos joku joutuu myymään työtään melkein millä tahansa ehdolla, on kyse erivertaisuudesta. Yksi keino lähteä purkamaan sitä on perustulon kaltainen ajatus, Kauppinen totesi.   

Yliopistonlehtori Lauri Kokkinen Tampereen yliopistosta on tutkinut Sipilän hallituksen asettamaa, professori Juho Saaren vetämää eriarvoistumistyöryhmää.

-Työryhmän työssä tuli esiin, että tutkimukselta odotetaan täsmällistä tilannekuvaa eriarvoistumisesta. Työryhmän työn kannalta oli ongelmallista, ettei tutkijoiden keskuudessa ole mitään yleisesti hyväksyttyä konsensusta käsitteen määrittelystä, eikä siten mahdollisuutta saada yhtenäistä tilannekuvaakaan. Tutkimuksessa eriarvoisuuden käsitettä käytetään rinnan esimerkiksi syrjäytymisen ja köyhyyden kanssa, Kokkinen sanoi. Hän huomautti, että tutkijoiden tulisi kiinnittää huomiota paitsi ehdottamiensa ratkaisujen tehokkuuteen myös niiden toimenpantavuuteen: miten hyvin ehdotettu toimi istuu vallalla olevaan ajatteluun ja muuhun politiikkaan.

Apulaisprofessori Sonja Kosunen Helsingin yliopistosta lähestyy eriarvoistumista kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta.

- Tällöin puhutaan saatavuudesta, saavutettavuudesta ja lopputuloksesta. Siis siitä, onko kaikille lapsille tarjolla esimerkiksi päiväkotipaikka läheltä, kenelle erilaiset koulutuksen muodot ovat mahdollisia ja minkälaisia oppimistuloksia saavutetaan.  

Sonja Kosunen totesi, että tutkijoiden tehtävä on selvittää ja näyttää, mitä esimerkiksi koulujen arjessa tapahtuu ja miten ilmiö näyttäytyy laajemmalla tasolla. Kun tutkimus on havainnut jonkin eriarvoistumistilanteen, on poliitikkojen ideologinen päätös tehdä tai olla tekemättä sille mitään.

- Koulujen sosioekonomisen eriytymisen takana on esimerkiksi mahdollisuus kouluvalintaan, jota erityisesti ylempi keskiluokka ja yläluokka hyödyntävät valitessaan omien lastensa koulun ainepainotusten ja pitkän A-kielen perusteella. Samaten koulun sisälle voi muodostua sosioekonomisesti hyvin erilaisia ryhmiä, kun koulut ryhmittelevät luokkia näiden valintojen mukaisesti, Kosunen totesi. Hän nosti esiin eriarvoistavasta kehityksestä myös Ruotsin yksityiskoulumarkkinat sekä belgialaiskouluissa tehdyn tasoryhmittelyn, jonka havaittiin tutkimuksessa aiheuttavan koulukielteisiä ajatuksia alempiin tasoryhmiin sijoitetuissa lapsissa.

Hyödyntävätkö poliitikot tutkijoita riittävästi?

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut tietoperusteiseen päätöksentekoon, tämän tukemiseksi pohditaan aiemmin yleisten valmistelevien komiteoiden elvyttämistä. Ministeri Ohisalo kertoi tukevansa myös viime hallituksen aloittaman kokeilukulttuurin jatkamista. Hallitus onkin budjetoimassa rahaa muun muassa negatiivisen tuloveron kokeiluun.

-On myös niin, että poliitikon aloitteella on paremmat läpimenomahdollisuudet, kun hän esittää esimerkiksi toimintamallia, jota on jossain kokeiltu, sen vaikuttavuutta on arvioitu ja on myös olemassa numerotietoa vaikutuksista, Ohisalo totesi. Myös arviointitutkimus on keskeinen linkki politiikan ja tutkimuksen välillä: arviointitutkimuksella selvitetään, miten ja miksi toteutetut uudistukset ovat onnistuneet. Pelkällä vaikuttavuustutkimusasetelmalla ei saa välttämättä tietoa siitä, miksi jokin toimenpide toimii tai ei toimi. 

Antti Kauppinen nosti esimerkkinä onnistuneesta tutkimuksen ja politiikan vuoropuhelusta Tietopoliittisen selonteon valmistelun viime hallituskaudella, johon hän itse antoi panoksensa.  

Sonja Kosunen toi esiin, että viestintä ja media ovat välittäviä tekijöitä, jotka tuovat tutkimusta poliitikkojen tietoon. Viestintätaidoista on tutkijalle hyötyä.

– Myös henkilökohtaiset yhteydenotot virkamiehiltä ja poliitikoilta ovat tervetulleita; tutkijoille saa laittaa viestiä ja soittaa, Kosunen kannusti.

Tallenne tilaisuudesta. Tapahtuma on osa Tiedekulman Crazy World -ohjelmasarjaa 12.–27.9.2019, jossa etsitään syitä ja ratkaisuja eriarvoiseen ja jakautuneeseen maailmaan.