Tutkimuksen mukaan työpaikalla sopimusrikkomukset ilmenivät huonona kohteluna kuten ikäsyrjintänä, kiusaamisena ja painostamisena eläkkeelle. Myös vieraantuminen työstä tai tunnollisuudesta tinkiminen ovat rinnastettavissa rikkomuksen kaltaisiksi kokemuksiksi.
Rikkomuskokemukset liittyivät ikääntymiseen ja vanhenemiseen liitettyihin kielteisiin asenteisiin. Erityisesti ikääntyneiden syyllistämispuhe koettiin ristiriitaisena ja epäoikeudenmukaisena.
– Siinä työssä jatkajia syyllistettiin nuorten työpaikkojen viemisestä ja työstä ”liian aikaisin” poisjääneitä eläkeläisiä taas ahneudesta ja itsekkyydestä, väitöskirjatutkija Katri Halen Helsingin yliopistosta sanoo.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin yli 50-vuotiaiden työntekijöiden kokemuksia ja ajatuksia työssä jatkamisesta ja eläkkeelle siirtymisestä.
Kokemuksia sopimuksen rikkoutumisesta yksilötasolla olivat tutkimuksessa muun muassa terveyden menettäminen tai tyytymättömyys omia luonteenpiirteitä tai tehtyjä ratkaisuja kohtaan. Lähipiirin puitteissa sopimusrikkomuksiin kuuluvat esimerkiksi läheisten avuntarpeen kuormittavuus, riitaisat ihmissuhteet, avioero sekä puolison menetys.
Työurien pidentämistavoite tiedostetaan, mutta sen ei koeta koskevan itseä
Tutkimuksen mukaan ikääntyneet ovat tietoisia uuden ikäpolitiikan mukaisesta työurien pidentämistavoitteesta, mutta eivät koe sen velvoittavan itseään. Joustava eläkeikä ja taloudelliset kannustimet vaikuttavat työssä jatkamiseen. Velvoitteet lähipiirissä koetaan yleensä merkityksellisempinä.
– Eläkeiän nostamispaineet, ikääntyneitä työntekijöitä syyllistävä puhe ja työpaikkojen ikäsyrjiviksi koetut käytännöt kuljettavat ristiriitaista viestiä siitä, mitä ikääntyneiltä odotetaan. Toimiminen oikein eri suunnista tulevien odotusten ja velvoitteiden välisessä ristipaineessa on hankalaa, Halen kertoo.
Työurien pidentämistä eivät toteuta pelkästään työssä jatkamista tukevat porkkanat ja eläkkeelle siirtymistä estävä tai siitä rankaiseva kepitys.
– Kyse on sopimusosapuolena koetusta luottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja vastavuoroisuudesta sekä epäoikeudenmukaisuudesta ja kohtuuttomuudesta, Halen sanoo.
Väitöstutkimus nostaa esille uuden, yksilön elämänkokonaisuutta korostavan näkökulman työurien pidentämiskeskusteluun. Ikääntynyt työntekijä on arjessaan useiden samanaikaisten, pääosin kirjoittamattomien sopimusten osapuolena.
– Olennaista eri elämänalueille paikantuvissa sopimuksissa on se, miten ikääntynyt kokee ja arvioi niitä omassa tilanteessaan. Kyse on hänen subjektiivisesta uskomuksestaan, miten asioiden kuuluisi olla ja tapahtua.
Ratkaisuina työn keventäminen ja työnkuvan muokkaaminen
Työn keventäminen esimerkiksi osa-aikaeläkkeen tai vuorotteluvapaan avulla sekä työnkuvan omaehtoinen muokkaaminen itselle mielekkäämmäksi olivat tutkimuksessa esimerkkejä ikääntyneiden käyttämistä tavoista vastata työssä kuormittumiseen, tylsistymiseen tai epäreiluun kohteluun työpaikalla.
– Kun olosuhteet ja kohtelu työssä käyvät kestämättömiksi, myös sopimussuhteen purkaminen sekä ”antaminen samalla mitalla takaisin” voivat olla ikääntyneen näkökulmasta ainoita tapoja säilyttää oma itsekunnioituksensa ja saattaa tilanne uuteen tasapainoon, Halen kertoo.
Ikääntyneitä syyllistävä puhe ei myöskään tee ratkaisua työssä jatkamisesta tai eläkkeelle siirtymisestä helpoksi.
– Toisaalta työssä jatkaminenkaan ei tunnu hullummalla vaihtoehdolta, jos työssä kokee saavansa arvostusta. Työn joustaminen elämänkulun ja -tilanteiden mukaan koetaan tärkeänä työuran loppuun asti, Halen toteaa.
Tutkimuksessa kysyttiin ikääntyneiltä, miten he itse kokevat työssä jatkamiseen tähtäävän ikäpolitiikan tavoitteet ja millaista valinnaisuutta tai sidoksellisuutta heidän työssä jatkamiseensa ja eläkkeelle siirtymiseensä liittyy. Vuosina 2011–2013 kerätty tutkimusaineisto koostuu ikääntyneiden 164 kirjoituksesta ja 13 syventävästä teemahaastattelusta.
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
VTM Katri Halen väittelee 22.3.2019 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ""Raha ei ollut se ensisijainen, vaan ihan muut..." - Työssä jatkaminen ja eläkkeelle siirtyminen sopimuksellisuuden kehässä" ("Money was not the first [priority], but other things?" Continuing to work and retiring in the circle of contractuality). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorium XII, Unioninkatu 34, 3. kerros.
Vastaväittäjänä on professori Teppo Kröger, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena on professori Marjaana Seppänen.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Väitöskirjaa myy Unigrafia Kirjakauppa https://shop.unigrafia.fi/.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Katri Halen
Puh: 050 564 0771
katri.halen@helsinki.fi