Anu Kantola: Tutkimus auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa laajemmin kuin oma ja kaverien kokemus kertoo

Käynnissä on rakennemuutos, joka muuttaa koko maailmaa. Tutkimuksen tehtävä on paitsi tuottaa uutta tietoa, joka selittää kansalaisille yhteiskunnan muutoksia, myös taata opiskelijoille laadukas koulutus, sanoo professori Anu Kantola.

Yt-neuvotteluja, tuotannon alasajoa ja töiden loppumista. Viime vuosikymmenen aikana näitä uutisia on kuulunut erityisesti perinteisestä teollisuudesta. Toisaalta samaan aikaan on syntynyt joukko kokonaan uusia ammatteja, kuten mobiilipelien koodareita, palvelumuotoilijoita ja digitaalisen asiakaspalvelun ammattilaisia.

Ilmiö on talouden rakennemuutos, jonka taustalla vaikuttavat globalisaatio ja digitalisaatio. Niiden seurauksena työpaikat siirtyvät nyt länsimaissa voimakkaasti teollisuudesta palvelualoille.

Rakennemuutoksen seuraukset yhteiskunnassa ulottuvat työelämää laajemmalle. Helsingin yliopiston viestinnän professorin Anu Kantolan vetämässä hankkeessa tutkitaan, miten talouden ja työelämän isot muutokset vaikuttavat kansalaisten poliittiseen osallistumiseen – eli siihen, mitä demokratialle tapahtuu.

Yhteiskunnan voittajat ja häviäjät

Rakennemuutos jakaa ihmisiä niin sanottuihin voittajiin ja häviäjiin, Kantola sanoo.

Hommien päättyminen tietyssä työpaikassa tai kokonaisella alalla johtaa siihen, että monet ihmiset menettävät muutoksessa työlle perustuneen identiteettinsä.

– Usein on niin, että kun ihminen menettää identiteettinsä, hänestä tulee vihainen. Nopeaa muutosta seuraa helposti vastareaktio, jollaista todistamme tällä hetkellä ympäri maailmaa.

Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttoa vastustava ruotsidemokraatit sai syksyllä suuren vaalivoiton ja Unkarissa pääministeri Viktor Orbánin oikeistolainen konservatiivipuolue Fidesz vuoden 2018 parlamenttivaaleissa 49 prosentin kannatuksen. Ranskassa eliittiä vastustavat keltaliivit ovat jatkaneet protestejaan kuukausia.

Toisaalla rakennemuutos synnyttää uusia ammatteja, joissa on mahdollisuus menestyä ja päästä elämässä eteenpäin. Tähän joukkoon hypänneitä voi ajatella globalisaation niin sanottuina voittajina, Kantola sanoo.

BIBU-projektin (Tackling Biases and Bubbles in Participation) tutkimuskysymyksiä on, mitä kummassakin ryhmässä tapahtuu poliittisen osallistumisen kannalta: lakkaako esimerkiksi niin sanottujen voittajien muodostama ”uusi yläluokka” äänestämästä kotimaan vaaleissa sen takia, ettei se koe globaalissa maailmassa henkiseksi kodikseen enää Suomea vaan laajemmin vaikka koko Euroopan?

Toisessa ryhmässä ihmiset saattavat puolestaan kokea, ettei mikään poliittinen puolue pysty vastaamaan heidän ongelmiinsa, muun muassa pätkätyöläisyyden haasteisiin.

– Onko niin että rakennemuutos aiheuttaa toivottomuutta jossakin porukassa? Kokevatko he esimerkiksi, että tämä yhteiskunta ei ole heitä varten, eivätkä he voi siihen vaikuttaa? Juuri tästä porukasta olen eniten huolissani

Mitä tapahtuu solidaarisuudelle?

Suomen kehitys maailmasotien jälkeen on suuri menestystarina. Agraariyhteiskunnasta noustiin monella mittarilla maailman huippumaaksi.

– Suomea on pitkään kehitetty ottamalla kaikki mukaan. Koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kautta ihmisille on rakennettu työkykyä ja niin saatu heidät osallistumaan, Kantola sanoo.

– Tutkimuksen kautta on kiinnostava nähdä myös, onko samaa solidaarisuutta vielä. Vai onko se alkanut rakoilla uudessa tilanteessa niin, että ihmiset olisivat alkaneet myös karsastaa toisiaan ja vetäytyä kupliin?

BIBU-hanke on monitieteinen tutkimusprojekti, jossa on mukana esimerkiksi politiikan, sosiaalipolitiikan, median ja psykologian tutkijoita. Talouden rakennemuutosten vaikutuksia ihmisten poliittisiin mielipiteisiin selvitetään esimerkiksi laajan, neljäntuhannen osallistujan kansallisen kyselytutkimuksen avulla.

Uniikkia hankkeessa on se, että näihin tuloksiin yhdistetään laadullisen haastattelun tulokset. Tutkimus ei vain kerro, että esimerkiksi 20 prosenttia työttömistä on jotakin mieltä. Sen sijaan tutkijat selvittävät, millainen tarina ihmisellä on mielipiteensä taustalla.

Tutkijat pyrkivät löytämään ihmisten ja eri kansalaisryhmien syvät tarinat. Niihin tiivistyy se, miltä yhteiskunta heistä tuntuu.

– Usein syvä tarina on sellainen, jolla oikeutetaan oma asema suhteessa muihin. Sillä kerrotaan itselle, miksi minun tekemiseni ovat moraalisesti oikein. Sivutuotteena tyypillisesti syntyy tarina siitä, kuinka jokin toinen ryhmä ei tee asioita oikein, Kantola sanoo.

Syvä tarina voi olla esimerkiksi tarina siitä, miksi minä olen köyhä mutta joku toinen rikas, tai rikas voi kertoa tarinaa toisinpäin. Monesti tarinat liittyvät juuri omaan asemaan yhteiskunnassa tai työelämässä.

Anu Kantola

Laajempia näköaloja ja tietoa päätösten tueksi

Jos työpaikka menee alta, ison muutoksen vaikutukset tuntuvat suoraan omassa elämässä. Silti ihminen ei välttämättä tiedä, ettei ole yksin kokemuksensa kanssa.

Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen yksi tehtävä on tuoda esiin piilossa olevia isompia kehityssuuntia, esimerkiksi ihmisten identiteettien muuttumista, Kantola sanoo.

– Tehtävämme on auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä kaikkea sellaista yhteiskunnassa tapahtuu, mitä yksilö ei näe vain omien tai kavereidensa kokemusten kautta.

Toisaalta yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tavoitteena on ylläpitää kansalaisten yhtenäisiä mahdollisuuksia osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Ennen kuin voi äänestää, pitää ymmärtää, mihin on äänellään vaikuttamassa.

– Tutkimuksen tavoite on olla tuottamassa tätä ymmärrystä.

Edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2015 annettiin kaikkiaan 2 968 459 ääntä. Mediassa vaaliasiantuntijat ja politiikantutkijat tulkitsivat, millaisesta ilmapiiristä annetut äänet kumpusivat ja millaiseen suuntaan ne Suomea vievät.

Sama on edessä jälleen tämän kevään vaaleissa.

– Tällaisen asiantuntemuksen taustalla on aina pitkällisen lukemisen kautta syntynyt ymmärrys siitä, miten yhteiskunta toimii ja millaiset voimat siellä vaikuttavat.

Tutkimuksella tuotettu tieto leviää tavallisten ihmisten ulottuville esimerkiksi juuri median kautta ja vaikkapa peruskoulun yhteiskuntaopin tunneilla. Opetuksen sisällöt eivät synny tyhjiössä vaan tieteellisen tutkimuksen kautta, Kantola muistuttaa.

Opetusta ja tutkimusta ei voi erottaa

Suomi on pieni kulttuuri ja kielialue. Kantolan mukaan Suomi ei voi jäädä maaksi, jossa ei tuoteta huipputiedettä.

Akateeminen maailma on nykyisin niin kansainvälinen, että parhaimmat tutkijat lähtevät helposti työolosuhteiden vaikeutuessa ulkomaille. Aivovuodon yhteydessä ollaan usein huolissaan paitsi tutkijoista itsestään myös tutkimuksen tuloksista, kuten innovaatioista, jotka jäävät syntymättä kotimaassa. Näin on myös Suomessa. Kantola katsoo asiaa nuorten kannalta.

– Meidän täytyisi pystyä tarjoamaan suomalaisille nuorille korkealuokkainen koulutus myös tulevaisuudessa.

Laadukkaan yliopisto-opetuksen ydin on opetushenkilökunnan oma tutkimus, Kantola sanoo. Hänen mukaansa opetuskin kärsii, jos aktiiviseen tutkimuksen tekemiseen ei ole mahdollisuutta yliopistojen resurssien vähentyessä.

– Juuri tutkimuksessa syntyy niitä uusia ajatuksia, joita opetuksessa välitetään eteenpäin. Hyvää yliopistokoulutusta ei tuoteta, jos opettajat eivät tutki.

Koulutuksen laadun kanssa pitää olla hereillä, Kantola sanoo. Uhkakuvana on myös se, että suomalaiset yliopistot menettävät vetovoimaansa nuoren sukupolven silmissä ja ulkomaille suuntaavat jo korkeakouluopintojaan aloittelevat. Silloin he tuskin palaavat sankoin joukoin Suomeen valmistuttuaankaan.

– Tutkimuksen turvaaminen vaatii riittävästi rahaa ja myös tutkijoita innostavaa ilmapiiriä. Minua on huolestuttanut rahoitusleikkauksissa eniten viesti, ettei Suomessa enää uskota tieteen tekemiseen.

Teksti: Raisa Mattila
Kuvat: Helena Hiltunen

Lue lisää Helsingin yliopiston Siksitiede-sivulta

Tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin kaudelle 2019–2023