Paikallisyhteisöt ovat keskeisessä roolissa maahanmuuttajien kuulumisen kokemusten rakentamisessa. Kuuluminen perustui väitöstyön mukaan työllisyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisyyteen. Haastatteluista selvisi, että maahanmuuttajat kohtaavat maaseudulla vaikeuksia työllistymisen ja paikallisten sosiaalisten suhteiden rakentamisessa. Tutkimukseen haastateltiin työnantajia, kotoutumisen edistämisen parissa työskenteleviä henkilöitä ja maahanmuuttajia.
Maahanmuuttajien pyrkimykset mukautua paikalliseen elämäntapaan ja erilaisten rajojen ylittämiseen jäivät usein yksipuolisiksi, mikä aiheutti ulkopuolisuuden kokemuksia. Väitöstutkimuksen mukaan maaseudulla asuvien maahanmuuttajien on helpompi tuntea kuuluvansa yhteisöön, jos heihin kohdistuvia odotuksia arvioidaan uudelleen ja kuulumisen rajoja muokataan.
– Odotusten uudelleen arviointi tarkoittaa, ettei maahanmuuttajia voi ajatella vain työvoimaresurssina. Tasavertainen paikallisyhteisöjen jäsenyys antaa yksilölle kokemuksen mielekkäästä elämästä, mikä vahvistaa myös maaseutualueiden muutosjoustavuutta, sanoo väitöskirjatutkija Marja Enbuska Helsingin yliopistosta.
Sopeutumisen lisäksi tarvitaan käytäntöjä, jotka helpottavat kuulumisen kokemuksia
Poliittiset päätökset ja paikallisyhteisöt vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia maaseudulla asuvilla ihmisillä on elää hyvää elämää. Maahanmuuttajien sopeutumisen lisäksi tarvitaan käytäntöjä, jotka helpottavat kuulumisen kokemuksia.
– Paikallisyhteisön jäsenten on ymmärrettävä oma roolinsa tässä prosessissa. Ilman heidän sitoutumistaan maahanmuuttajien on vaikea tuntea kuuluvansa yhteisöön, Enbuska korostaa.
Paikallisyhteisöjen osallistuminen on tärkeää sekä yksilöiden hyvinvoinnille että maaseutualueiden tulevaisuudelle.
– Kuulumisen kokemusten rakentaminen ei ole pelkästään esimerkiksi maahanmuuttokoordinaattoreiden tai vapaaehtoisten tehtävä, vaan siihen osallistuvat kaikki, jotka arjessaan kohtaavat maahanmuuttajia, Enbuska toteaa.
Haastatteluja eri maakunnissa
Työnantajia, kotoutumisen edistämisen parissa työskenteleviä henkilöitä ja maahanmuuttajia haastateltiin eri maakunnissa kuten Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Tutkimuksen aineisto koostuu maaseutualueilla toimivien työnantajien (35), maahanmuuttajien (23) ja kotoutumista edistävien työntekijöiden (14) haastatteluista.
Paikallisyhteisöt muodostuvat kaikista niistä paikallisista toimijoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kaikki he, kuten naapurit, opettajat, työ- ja opiskelukaverit, harrastuskaverit, työnantajat ja työvoimaviranomaiset, ovat keskeisiä maahanmuuttajien kuulumisen kokemusten rakentamisessa.
Tutkimuksessa maaseutu tarkoittaa alueita, jotka on määritelty muun muassa väkilukuun, väestöntiheyteen ja työmatkaan liittyvin kriteerein. Lisäksi maaseutu rakentuu myös siitä, minkälaisia merkityksiä ihmiset sille antavat.
Monissa maaseudun paikallisyhteisöissä maahanmuutto on nähty keskeisimpänä ratkaisuna työvoima- ja asukaspulan kanssa kamppailevien maaseutualueiden ongelmaan. Työvoiman saatavuuteen ja väestönkasvuun keskittyminen ovat kuitenkin jättäneet vähemmälle huomiolle muut maahanmuuttajien elämään liittyvät osa-alueet. Yksi merkittävimmistä on kokemus kuulumisesta sekä se, kenellä on oikeus kuulua maaseudun paikallisyhteisöihin ja millä ehdoin.
VTM Marja Enbuska työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella. Hän väittelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Boundaries of belonging: Immigrants at home in rural Finland" lauantaina 8.2.2025 klo 12–14. Väitöstilaisuus järjestetään Framilla, auditorio 2, Kampusranta 9 B, Seinäjoki. Julkaisu on luettavissa Helsingin yliopiston digitaalisesta julkaisuarkisto Heldasta.