Vihreä siirtymä ajaa Sodankylää kohti kaivosteollisuutta

Kaivosteollisuuden edustajien mukaan Suomessa vain harva malminetsintähanke johtaa kaivoksen rakentamiseen. Varaus- ja malminetsintävaiheilla on kuitenkin keskeinen poliittinen merkitys alueiden määräytymisessä kohti kaivosteollisuutta tai pois siitä.

Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus ottaa kantaa ajankohtaiseen vihreän siirtymän keskusteluun, jolla yhä useampia teollisia hankkeita oikeutetaan ja nopeutetaan. Väitöskirjatutkija Maija Lassila esittää, että Sodankylästä on muotoutumassa yksi globaalin vihreän siirtymän uhrausvyöhykkeistä eli green sacrifice zone. 

– Tällaisilla alueilla materiaali-intensiivinen ja markkinatalouden ehdoilla toimiva vihreä siirtymä aiheuttaa kohtuuttomia vaikutuksia maasta riippuvaisiin ihmisryhmiin, kuten poronhoitajiin, sekä myös muihin asukkaisiin kumuloituvien negatiivisten ympäristövaikutusten, kuten ympäristön saastumisen, muodossa, Lassila sanoo.

Tutkijan mukaan ennen varsinaista kaivoksen rakentamista tapahtuvat varaus-, malminetsintä- ja ympäristöarviointivaiheet sekä näihin liittyvät kaivosspektaakkelit ”maailmanluokan” malmilöydöistä symbolisesti siirtävät maan yksityisten kaivosyritysten hallintaan.

– Ne nostavat ensimmäistä kertaa esiin kaivosten kanssa yhteismitattomia maasuhteita, näihin liittyvää pysyvää epävarmuutta tulevaisuudesta sekä vastustusta tutkituilla alueilla, Lassila kertoo.
 

Vihreän siirtymän ja mineraalien tarpeen turvin kohti kaivoshankkeita

Sodankylässä Sakatin maanalaista kaivoshanketta kaksinkertaisella suojelualueella Viiankiaavan suolla ajetaan vihreällä siirtymällä ja kriittisten mineraalien tarpeella. Viime vuonna ELY-keskus esitti Sakatin kaivoshankkeen ympäristöarviointiselostuksesta, että hankkeen haitallisia vaikutuksia pohjavedestä riippuvaisiin ekosysteemeihin suojelualueella ei voi poissulkea. 

Mediassa vähemmälle huomiolle on jäänyt hankkeen vaikutus erityisesti alueen Sattasniemen ja Oraniemen paliskuntiin ja heidän kokemiinsa teollisen maankäytön yhteisvaikutuksiin kunnassa, Lassila sanoo.

Suunnitteilla olevat Sakatin ja Ikkarin kaivoshankkeet sekä lähes koko Sodankylän kunnan alueella tapahtuva intensiivinen malminetsintä lisäävät kaivosteollisuuden, metsätalouden, vesivoiman sekä muun teollisen maankäytön jo olemassa olevia yhteisvaikutuksia. Tutkijan mukaan toimet rajaavat laidunalueita pois poronhoidolta ja tekevät jatkuvuuteen ja ylisukupolvisuuteen perustuvan poronhoitoelämäntavan lähes mahdottomaksi. 

– Poronhoitajat kokevat, että heidän kokemuksensa esimerkiksi kaivosteollisuuden ympäristövaikutuksista sivuutetaan neuvotteluprosesseissa.
 

Kaivosteollisuuden paine kasvaa saamenmaalla

Tällä hetkellä uudet kaivoshankkeet ja malminetsintä ovat keskittyneet juuri saamelaisten kotiseutualueen alapuolelle Suomessa. 

– Vihreän siirtymän paine on tuulivoiman ja uusien kaivosten muodossa suuri saamelaisten kotiseutualueella Norjassa ja Ruotsissa. Viime aikoina on ilmennyt uusia varauksia ja malminetsintähakemuksia myös saamelaisten kotiseutualueella Suomessa. 

Väitöstutkimus herättää kysymyksen, missä kaivokset ovat oikeutettuja ja minne niitä ei voida sijoittaa niiden kohtuuttomien sosiaalisten ja ympäristöllisten vaikutusten vuoksi. Väitöskirja kiinnittää huomiota kollektiivisiin maasuhteisiin ja tietomaailmoihin, jotka toimivat vaihtoehtoina ympäristöä loppuun kuluttavalle globaalille taloudelle.

Neljästä artikkelista koostuva väitöstutkimus keskittyy kahteen tapaukseen, Utsjoella saamelaisten kotiseutualueella Karelian Diamond Resources -yhtiön alustavaa varausta vastaan toimineeseen kaivosvastaiseen liikkeeseen vuonna 2014–2015 sekä ajankohtaiseen Anglo American -yhtiön kaivoshankkeeseen ja siihen liittyvään vastustukseen Sodankylässä Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvalla Viiankiaavan suolla.

 

************************************

Maija M. Lassila väittelee 22.3.2024 kello 14 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Incommensurabilities of new arctic extractive projects - Resistance to mining among Sámi, reindeer herders and local communities in Sápmi and Finnish Lapland". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Kielikeskus, juhlasali, Fabianinkatu 26.

Vastaväittäjänä on professori Mario Blaser, Memorial University of Newfoundland, ja kustoksena on Barry Gills.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Universitatis Helsingiensis. 

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Väittelijän yhteystiedot:
Maija M. Lassila
maija.lassila@helsinki.fi