Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2024.
Moni on nähnyt elokuvissa tai mediassa vankeja, jotka suorittavat tuomiota kotonaan jalkapanta nilkkansa ympärillä. Suomessa rangaistusmuoto on ollut käytössä vasta vuodesta 2011 ja yllättävän harvakseltaan. Vuonna 2021 tuomittiin 156 valvontarangaistusta.
Valvontarangaistuksia on kaikkiaan annettu vain 4—6 prosenttia siihen soveltuvista, enintään kuuden kuukauden ehdottomista vankeustuomioista. Vuonna 2022 melkein puolet valvontarangaistuksista tuomittiin ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyjille.
— Tavallaan voisi sanoa, että aseistakieltäytyjät tekohengittävät koko järjestelmää, oikeustieteilijä Noora Lähteenmäki-Meriluoto toteaa.
Valvontarangaistus voisi tukea päihteettömyyttä
Siviilipalveluksesta kieltäytymisen ohella tyypillinen valvontarangaistuksena suoritettava tuomio on tullut rattijuopumuksesta.
Suurella osalla näistä tuomituista on jo kokemusta vankiloista — ja päihdeongelmasta. Valvontarangaistus voisi antaa vankilaa paremman tuen pysyvään päihteettömyyteen.
Niin viranomaiset kuin tuomitutkin pitävät valvontarangaistusta hyvänä järjestelynä. Ongelmana on kuitenkin tuomitsemisen mutkikkuus.
— Valvontarangaistus tuomitaan käräjäoikeudessa. Siihen tarvitaan erillinen selvitys, jonka mukaan rikoksentekijä kykenee suorittamaan valvontarangaistuksen, Lähteenmäki-Meriluoto kertoo.
Selvityksen tekeminen on monivaiheinen, usein tuomiota pidempi prosessi. Valvontarangaistuksesta päättäminen kannattaisikin siirtää tuomioistuimilta Rikosseuraamuslaitokselle, tutkija arvioi.
— Tämä tekisi valvontarangaistuksen käytöstä joustavampaa ja laajentaisi varmasti sen käyttöä.
Noora Lähteenmäki-Meriluodon väitöskirja Valvontarangaistus: Uuden rangaistuslajin empiiristä ja kriminaalipoliittista arviointia tarkastettiin 7.6. oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.