Yhteiskunnallisten liikkeiden oma kasvatus- ja sivistystyö sulautui osaksi kehittyvää koulutuksen kokonaisjärjestelmää, mikä muutti koulutukselle annettuja tehtäviä, ilmenee Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan sosiaalidemokraattisen koulutuspuheen tulevaisuuskuvia ja niiden muutosta hyvinvointivaltion rakentumisessa pitkällä aikavälillä vuosina 1900–1970. Tutkimusaineisto kattaa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Työväen Sivistysliiton laajat aineistot kyseiseltä ajanjaksolta.
Tutkimus avaa koulutuksen, yhteiskunnallisen muutoksen ja tavoitellun tulevaisuuden pitkää linjaa. Kansanvalistuksen kaudella syntynyt työväenliike omaksui koulutuksen osaksi yhteiskunnallisen muutoksen toteuttamista ja demokratian määritelmiä.
Ensimmäinen keskeinen tulevaisuuskuvia ravistellut ajanjakso oli toinen maailmansota. Kun sodan lopulla haettiin vastauksia siihen, miten rakentaa uudenlaista demokratiaa sodan jälkeen siten, että se olisi aiempaa jatkuvampaa ja pysyvämpää, katseet kääntyivät koulutukseen. Avainkäsitteeksi nousi kansalaiskasvatus, jota painotettiin myös sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen piirissä.
– Demokratia alettiin määritellä jonakin, joka vallitsi ihmisten ajattelussa ja elämäntavoissa. Demokratian turvaamisen tehtävä haluttiin asettaa valtion tehtäväksi, mikä osaltaan vauhditti valtion roolin laajenemista koulutuksen kentällä, myös työväenliikkeen piirissä, sanoo väitöskirjatutkija Elina Hakoniemi.
Samalla korostettiin edelleen vapaan kansansivistystyön merkitystä osana demokraattisen kansalaisuuden rakentumista.
Koulutukselle jatkuvan muutoksen hallitsijan asema
Väitöstutkimuksen mukaan toista maailmansotaa vielä suurempi muutos tulevaisuuskuviin tapahtui 1960-luvulla.
– Murrosten vuosikymmenenä edistysnarratiivit muuttuivat muutosnarratiiveiksi, ja koulutus alettiin ymmärtää demokraattisen yhteiskunnan rakentajan asemesta jatkuvan muutoksen hallitsijaksi, Hakoniemi kertoo.
Aiemmin pyrkimyksenä oli tarjota kouluttautumis- ja sivistysmahdollisuuksia yksilöille, jotta nämä toteuttaisivat yhteiskunnallista muutosta. Nyt muutos alettiin hahmottaa väistämättä tapahtuvana kehityksenä, jonka edistäminen ei vaatinut yksilöiden osallistumista sen edistämiseen. Tehtäväksi tuli muutoksen mukana pysyminen.
– Koulutus muuttui jatkuvan muutoksen hallinnan välineeksi, ja yksilön tehtäväksi tuli päivittää osaamistaan mukana pysymiseksi. Samalla kansansivistys muuttui aikuiskasvatukseksi, jossa yhteiskunnallisten liikkeiden merkitys väheni ja valtion rooli koulutuksessa kasvoi, Hakoniemi toteaa.
Ajallisuuden tutkimuksen kentällä puhutaan ajan kiihtymisestä ja sen vaikutuksesta suhteeseemme tulevaisuuteen. Tämä kiihtyminen näkyi koulutuksen kentällä voimakkaasti jo 1960-luvulla, mikä muutti koulutukselle annettuja tehtäviä ja suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen.
*********************************************
VTM Elina Hakoniemi väittelee 14.3.2025 kello 12.15 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Tulevaisuutta valtaamassa - Sivistys ja demokratia sosiaalidemokraattisessa koulutusajattelussa hyvinvointivaltion rakentuessa". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, sali PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on professori Marja Jalava, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on Johanna Rainio-Niemi.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Väitöskirjan julkaisee Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura.
Väittelijän yhteystiedot:
Elina Hakoniemi
Puh. 050 5702301
elina.hakoniemi@helsinki.fi