Vääränlaiset menettelytavat oikeusprosessissa voivat vääristää todistajankertomuksia
Monet vakiintuneet menettelytavat joita sovelletaan todistajankertomuksiin oikeudenkäynneissä, voivat aiheuttaa tulkinta- ja muistivirheitä. Uusi oikeustieteellinen väitöstutkimus osoittaa, että virheitä voi vähentää huomioimalla inhimilliset tekijät paremmin.

OTM, VT Henna Marjosola on tarkastellut todistajankertomuksen luotettavuuteen vaikuttavia seikkoja sekä kertomuksen luotettavuuden arviointia tuomioistuimessa väitöskirjassaan ”Todistajankertomuksen luotettavuus: Henkilötodistelun selvittäminen, vastaanottaminen ja arviointi oikeuspsykologisen tutkimuksen valossa”. Marjosola on tutkimuksessaan selvittänyt, kuinka oikeudenkäyntiprosessin eri vaiheita tulisi toteuttaa ja kehittää mahdollisimman virheettömän todistajankertomuksen ja sen arvioinnin saavuttamiseksi.

Tutkimus osoittaa, että oikeudenkäyntiprosessin eri vaiheisiin sisältyy useita menettelyjä, niin oikeudenkäyntiavustajien kuin syyttäjienkin puolelta, jotka voivat tosiasiassa vääristää todistajankertomuksia tai niiden arviointia.

– ­Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa todistajan painostaminen ja hyökkäävä kuulustelutyyli todistajan vastakuulustelussa. Menettelyä on pidetty suositeltavana keinona silloin, jos todistajan epäillään valehtelevan. Kuitenkin psykologisen tutkimuksen mukaan keino ei tosiasiassa auta paljastamaan valheita, vaan voi päinvastoin saada vilpittömänkin todistajan lausumaan virheellistä tietoa, Marjosola sanoo.

Kertomus voi vääristyä jo aikaisemmassa vaiheessa, sillä oikeudenkäyntiavustajien ja syyttäjien yhteydenpito todistajaan prosessin eri vaiheissa voi merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka virheettömän kertomuksen todistaja kykenee esittämään oikeudenkäynnissä. Suurin riski kertomuksen vääristymisestä on käsillä silloin, kun todistajan kanssa viestitään oikeudenkäynnin kohteena olevan tapauksen yksityiskohdista. Tällöin on vaarana, että todistajalle esitetyt kysymykset tai annetut tiedot muokkaavat todistajan tulkintaa ja muistikuvia tapahtumista.

Etenkin ulkomailla – mutta myös Suomessa – tunnetaan nykyisin paljon tapauksia, joissa esimerkiksi johdattelu on johtanut vääriin tunnustuksiin tai todistajanlausuntoihin, taikka väärä silminnäkijätunnistus on johtanut syyttömän tuomitsemiseen.

Parannuskeinoja psykologisen tutkimuksen kautta

Henna Marjosola esittää tutkimuksessaan konkreettisia toimia, joiden avulla todistajankertomusten luotettavuutta ja niiden arvioinnin laatua voitaisiin parantaa.

– Yksi esimerkki on vaikkapa yleinen oikeudenkäyntiperehdytys todistajan valmistelussa. Perehdytys yleisistä oikeudenkäyntiin liittyvistä seikoista voi vähentää todistajan kokemaa jännitystä, mikä voi parantaa muistisuoritusta todistajankuulustelussa.

Koska johdattelu, sosiaalinen painostaminen ja vaikeaselkoiset kysymykset ovat todistajankertomukselle vahingollisia, on vastaavasti perusteltua esittää näiden keinojen rajoittamista. Etenkään ennen oikeudenkäyntiä suoritettavassa valmistelussa ei tällaisia keinoja tulisi sallia missään tilanteessa.

Todistajankertomuksen arvioinnin laatua voidaan puolestaan parantaa pohtimalla kertomukseen mahdollisesti vaikuttaneita tekijöitä ja tukeutumalla tässä tieteellisesti tutkittuihin todistajanpsykologisiin kokemussääntöihin.

Toistaiseksi oikeudenkäyntiprosesseissa ei ole monilta osin osattu hyödyntää psykologista tutkimusta ja sen tarjoamaa tietoa mm. yksilön käyttäytymisestä, tulkinnoista, muistista ja päättelykeinoista riittävän hyvin. Mutta myös tutkimuksen puolella olisi vielä paljon työtä tehtäväksi, sillä Suomessa on toistaiseksi hyvin vähän oikeustieteellistä tutkimusta, jossa on hyödynnetty oikeus- ja todistajanpsykologista näkökulmaa. Esimerkiksi todistajan valmistelua ei ylipäänsä ole Suomessa aiemmin tutkittu juuri lainkaan, kuten ei myöskään inhimilliseen päätöksentekoon vaikuttavien tekijöiden vaikutuksia todistajankertomuksen arviointiin. Tutkitun tiedon puute voi olla ongelma oikeusturvan kannalta.

– Yksilön oikeusturvan kannalta on keskeistä, että oikeudenkäynnissä esitetty näyttö on mahdollisimman luotettavaa ja se arvioidaan oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja perusteellisesti. Kyse on viime kädessä jokaisen oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, Marjosola korostaa.

Lisätietoa väitöstilaisuudesta:

OTM, VT Henna Marjosola väittelee 15.10.2021 klo 12 aiheesta ”Todistajankertomuksen luotettavuus: Henkilötodistelun selvittäminen, vastaanottaminen ja arviointi oikeuspsykologisen tutkimuksen valossa”. Väitöstilaisuus järjestetään Porthanian salissa PIII, osoitteessa Yliopistonkatu 3.

Väitöstilaisuutta voi myös seurata videolinkin kautta.

Vastaväittäjänä on professori Minna Gräns, Uppsalan yliopistosta ja kustoksena on professori Tuula Linna Helsingin yliopistosta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa Heldassa.

Väit­te­li­jän yh­teys­tie­dot:

OTM, VT Henna Marjosola
henna.marjosola@helsinki.fi
p. 050 3807 301