Yksi merkki kasvaneesta polarisaatiosta on, että kysymykset jotka eivät itsestään selvästi kuulu yhteen, ovat yhä enemmän alkaneet kuulua yhteen.
– Esimerkiksi on nähtävissä, että tietty suhtautuminen ympäristökysymyksiin on yhteydessä tietynlaiseen suhtautumiseen maahanmuuttokysymyksiin. Kun poliittisia kysymyksiä liitetään yhteen tällä tavoin, jää jäljelle yhä harvempia teemoja, joiden parissa tehdä yhteistyötä puoluerajojen yli, sanoo Jan-Erik Lönnqvist, sosiaalipsykologian professori Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanista.
Lönnqvist on johtanut tutkimusryhmää, joka on tarkastellut ehdokkaiden asenteita kuntavaaleissa vuosina 2012 ja 2017. Tutkijat ovat analysoineet ehdokkaiden antamia vastauksia turvapaikanhakijoista ja ympäristöasioista Ylen vaalikoneessa. Polarisaatiosta on keskusteltu ahkerasti viime vuosina, mutta tutkittua tietoa ilmiöstä on vähemmän kuin voisi olettaa.
Tutkimus osoittaa, että suhtautuminen pakolaisiin muuttui myönteisemmäksi kaikissa puolueissa vuonna 2017 verrattuna vuoteen 2012, poikkeuksena Perussuomalaiset. Vihreät ja RKP ovat maahanmuuttomyönteisimmät puolueet. On hyvä huomioida, että tälle ajanjaksolle osui niin sanottu pakolaiskriisi vuonna 2015.
Saman ajanjakson aikana asenteet ympäristökysymyksissä muuttuivat niin, että etenkin Perussuomalaiset kokivat kysymyksen vähemmän tärkeänä. Lisäksi ympäristökysymys menetti merkitystään Keskustan ja Kokoomuksen ehdokkaiden joukossa.
– On ikävää, että näiden kysymysten välille on luotu yhteys, ja että Perussuomalaiset niin selkeästi näkevät Vihreät vihollisenaan. Voisihan meillä myös olla kansallismielinen, populistinen puolue, joka kokee, että Suomen luonto ja kansallismaisema ovat suojelemisen arvoisia. Ajatellaan vaikkapa perinteistä Suomi-kuvastoa. Voihan toisaalta myös olla äänestäjiä, joille luontoarvot ovat tärkeitä ja jotka mielellään äänestäisivät Vihreitä, mutta jotka ovat eri mieltä maahanmuuttokysymyksissä, Lönnqvist sanoo.
Puolueiden sisäinen yhtenäisyys on kasvanut
Tutkimustulokset osoittavat myös että puolueista on tullut sisäisesti yhtenäisempiä. Toisin sanoen ehdokkaiden välillä ei ole yhtä suurta hajontaa kuin ennen.
– Tämä on puolueiden sisäistä polarisaatiota. Puolueissa on vähemmän tilaa monimuotoisuudelle ja uudet ehdokkaat muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Kaikki ovat kuin samasta puusta veistettyjä.
– Toisaalta tämä kehitys voi olla hyväkin asia. Nyt puolueet seisovat yhtenäisemmin ja selkeämmin joidenkin asioiden takana, ja äänestäjät voivat kokea, että äänestämisellä on suurempi merkitys. Kuluttajanäkökulmasta tämä voidaan nähdä myönteisenä kehityksenä – puolueiden välillä on suurempia eroja. Tarjonta on siis laajempi, ja voit olla luottavaisempi sen suhteen, että saat sitä mitä tilaat, kun äänestät tiettyä puoluetta, Lönnqvist sanoo.
Miehet ääripäissä
Polarisaation veturina toimivat pääsääntöisesti puolueiden miesehdokkaat. Arvovertailussa äärimmäisimmät mielipiteet löytyivät miehiltä. Naisehdokkaiden arvot ovat puolestaan lähempänä toisiaan puoluerajoista riippumatta.
– Voidaan siis sanoa, että puolueiden väliset erot johtuvat enemmän mies- kuin naisehdokkaista, Lönnqvist toteaa.
Suurin ero sukupuolten välillä löytyi Perussuomalaisista, joissa miehet ovat asenteiltaan huomattavasti naisia konservatiivisempia. Myös Kristillisdemokraattien, Keskustan ja Kokoomuksen miesehdokkaat ovat naisia enemmän arvokonservatiivisia ja oikealle kallellaan talouskysymyksissä. Puolueissa, jotka korostavat tasa-arvoa, erot mies- ja naisehdokkaiden välillä olivat pienemmät.
Lue lisää:
Lisätietoja:
Jan-Erik Lönnqvist, sosiaalipsykologian professori, jan-erik.lonnqvist@helsinki.fi, puh 050-415 4567