Presidentti Tarja Halonen sekä työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori Ulla Liukkunen ovat yhdessä toimittaneet kirjan ”International Labour Organization and Global Social Governance”. Se on vapaasti ladattavissa kustantajan sivuilta.
Kirja pureutuu työelämän kysymyksiin erikoistuneen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n toimintaan ja merkitykseen kansainvälisenä työ- ja sosiaaliolojen sääntelijänä. Taustalla on ILO:n merkkivuosi 2019, jolloin järjestö täytti sata vuotta, mutta kirjassa paneudutaan ennen kaikkea nykyhetken sekä tulevaisuuden haasteisiin ja hahmotellaan suuntaa, johon ILO ja työoikeus voisivat tulevaisuudessa kulkea.
– Kirjassa paikannetaan keskeisiä ongelmia, joita ILO:n tulisi ratkaista säilyttääkseen asemansa keskeisenä kansainvälisten työnormien asettajana. Kyse on ongelmista, jotka liittyvät globalisaatioon ja työelämään sekä sen sääntelytapojen muutokseen, professori Ulla Liukkunen tiivistää kirjan annin.
Globalisaation tuomat hyödyt yhtäältä ja työntekijöiden oikeudet toisaalta vaativat jatkuvaa tasapainoilua. Kirjassa tarkastellaan moninaisia haasteita, jotka tulevat esiin, kun kansainvälisiä työoikeuden säädöksiä viedään käytäntöön erilaisilla hallinnollisilla tasoilla ja hyvinkin erilaisissa olosuhteissa.
Vahvat kansallisvaltiot avainasemassa
Presidentti Tarja Halonen toi kirjaprojektiin varsin harvinaisen perspektiivin: hän toimi presidenttikaudellaan ILO:n asettaman Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission toisena puheenjohtajana vuosina 2002–2004 (toinen puheenjohtaja oli Tansanian silloinen presidentti Benjamin William Mkapa). Maailmankomissio valmisteli raportin toimenpiteistä, joiden tavoitteena oli taata useammalle ihmiselle paremmat ja tasa-arvoisemmat mahdollisuudet hyötyä globalisaation tuomista eduista.
Kirjassa presidentti tuo esille nykyhetkestä käsin näkemyksensä siitä, millainen maailmankomissio oli ja mihin se pyrki ja vaikutti.
– Aikaisemmin maailmankomission työtä ei ole tarkasteltu ”sisältäpäin”. Siinä mielessä kirja itsessään tarjoaa ainutlaatuista tutkimuksellista aineistoa, Liukkunen toteaa Halosen panoksesta.
Halonen kirjoittaa omista kokemuksistaan ILO:n Globalisaation maailmankomission toisena puheenjohtajana. Hän oli tuolloin ainutlaatuisessa roolissa valtionpäämiehenä, joka johti maailmankomissiota ja oli vaikuttamassa ILO:n tulevaisuutta luotaaviin linjauksiin siitä, kuinka globalisaatiolle voitaisiin rakentaa kestävä sosiaalinen ulottuvuus.
Maailmankomission työ vaikutti merkittävällä tavalla siihen, että ILO omaksui 2000-luvulla säällisen työn (decent work) käsitteen. Säällisellä työllä tarkoitetaan työtä, joka on turvallista, takaa elämiseen riittävän toimeentulon, ei syrji ketään ja kunnioittaa myös oikeutta järjestäytymiseen. Säällisen työn käsitteen on tarkoitus läpäistä kaikki yhteiskunnat ja ottaa kaikki ihmiset sekä kaikenlainen työ huomioon.
Presidentti korostaa kirjoituksessaan, että globalisaation hallinta alkaa vahvoista kansallisvaltioista. Hänen mukaansa globalisaation ja kansallisvaltioiden suhde tulee rakentaa nykyistä paremmin. Nykyistä inhimillisemmän, mutta myös taloudellisesti tehokkaan globalisaation rakentaminen on mahdollista vain vahvojen, demokraattisten, mutta myös kansainväliseen yhteistyöhön myönteisesti suhtautuvien kansallisvaltioiden maailmassa.
Hajautuneet työmarkkinajärjestelmät
Ulla Liukkunen tarkastelee omassa luvussaan, miten ILO:n transnationaali toimintaympäristö on muuttunut ja kuinka uudentyyppiset institutionaaliset rakenteet haastavat entiset puitteet työelämän kansainväliselle sääntelylle. Liukkusen mukaan ILO on säällisen työn tavoitteen myötä uudistanut agendaansa oikeansuuntaisesti.
– Mielestäni on tärkeää, että ILO:n säällisen työn agendalle tulisi myös transnationaali ulottuvuus. Toisin sanoen ILO ei voi keskittyä vain valtioiden sisäisiin kehityskulkuihin, vaan agendan on otettava entistä enemmän huomioon myös rajat ylittävä norminanto vaikutuksineen.
Liukkunen on tutkijana perehtynyt erityisesti työehtosopimusjärjestelmien murrokseen ja työmarkkinajärjestelmien hajautumiseen eri maissa – kehitys, joka on ollut havaittavissa Suomessakin.
– Suomessa paikallisesta sopimisesta keskustellaan usein ilman, että syvällisesti pohditaan, mitä kaikkea tes-järjestelmän murroksen taustalla on. Työehtosopimukset ovat kansainvälisestikin tarkasteltuina muuttumassa ja on hyödyllistä hahmottaa Suomen tilanne osana kehityskulkua, Liukkunen sanoo.
Oikeusvertailevalle tiedolle on entistä enemmän käyttöä, kun pohditaan vastauksia paikallisen sopimisen ydinkysymyksiin siitä, mistä sovitaan ja kuka saa sopia työpaikoilla. Myös uudet työelämän ilmiöt, kuten alustatalous vaikutuksineen, olisi otettava huomioon, kun päivitetään tapoja käyttää kollektiivista sopimusjärjestelmää.
Nobelvoittaja ja johtava tutkija
Kirjoittajakaarti on kauttaaltaan nimekäs. Halosen ja Liukkusen lisäksi mainittakoon professori ja talousnobelisti Joseph Stiglitz, joka niin ikään toimi maailmankomission jäsenenä 2000-luvun alkupuolella. Halosen tavoin Stiglitz korostaa globalisaation sosiaalisen hallinnan merkitystä ja pohtii kirjoituksessaan, miltä koronaviruksen jälkeinen maailma tulee näyttämään.
Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers, joka on johtavia kansainvälisten organisaatioiden tutkijoita, tuo kirjassa esille kansainvälisen oikeuden avautumisen ihmisten suuntaan ja sen, että juuri ILO on toiminut tässä tienraivaajana.
Pitkään ILO:ssa toiminut Kari Tapiola korostaa kirjassa yhtäältä työntekijöiden perusoikeuksien ja toisaalta ILO:n kolmikantaisen toimintamallin merkitystä, professori Bernd Waas vuorostaan ILO:n valvontajärjestelmän erityispiirteitä ja professori Yifeng Chen kansainvälisten järjestöjen laajenevaa sääntelytoimintaa työelämän kysymyksissä.