Scholars at Risk -järjestön mukaan vuonna 2019 yhteensä 97 tutkijaa eri puolella maailmaa joutui väkivallan kohteeksi. Tutkijoiden sananvapautta rajoitetaan myös puuttumalla tieteen tekemisen edellytyksiin.
Tieteen rajoittaminen ennakoi laajempia sananvapauden ja perusoikeuksien loukkauksia. Rajoitukset alkavat usein median suitsimisesta. Sitten tulevat yritykset puuttua tieteen ja oikeuslaitoksen toimintaan.
— Vapaa tutkimus näyttää olevan piikki oikeistopopulismin lihassa — erityisesti sellainen, joka tutkii yhteiskunnassa esiintyvää vallankäyttöä tai kyseenalaistaa perinteisiä arvoja ja moraalikäsityksiä, viestinnän professori Esa Väliverronen Helsingin yliopistosta sanoo.
Vaientamisen kohteeksi ovat joutuneet varsinkin yhteiskuntatieteet, ympäristö- ja terveystutkimus ja sukupuolentutkimus.
Selvin eurooppalainen esimerkki tutkijoiden sananvapauden rajoittamisesta on Unkari. Ilmiö ei ole tuntematon Suomessakaan.
— Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari on avoimesti ihaillut Unkarin toimia tieteen suitsimisessa. Suomalaisiin tutkijoihin kohdistuneet uhkailut ovat yleistyneet sosiaalisessa mediassa. Asialla ovat usein oikeistopopulistit.
Mustamaalausta
Tutkijoiden sananvapaus on pitkään otettu itsestäänselvyytenä Suomessa. Tieteen rooli on kuitenkin muuttunut: tutkimukseen vedotaan yhä enemmän päätöksenteossa. Tiede on myös entistä enemmän esillä julkisuudessa. Samalla tutkijat ovat nousseet julkisen huomion ja kritiikin kohteiksi.
— Tämä on sinänsä täysin oikeutettua. Mutta jotkut tutkijat ovat joutuneet henkilöön käyvän kritiikin, mustamaalauksen ja jopa uhkailun kohteeksi.
Yliopistot ovat päivittäneet toimintatapojaan ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta on aktivoitunut tutkijoiden tueksi.
— Mutta kyllä tämä vaatii jatkuvaa työtä, Väliverronen toteaa.
Osa tieteenaloista kelpaa
Filosofi Theodor Adorno esitti jo yli 50 vuotta sitten, että oikeistoradikaalin liikehdinnän vihollinen on juuri asiantuntijuus.
— 1960-luvun oikeistoradikalismi ja nykyinen oikeistopopulismi ammentavat voimaa tulevaisuutta koskevasta pelosta ja ahdistuksesta, Väliverronen arvioi.
Niitä yhdistää vahvan johtajan kaipuu ja kansallismielisyys. Oikeistopopulismin suhde tieteeseen ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Esimerkiksi luonnontieteet voivat olla hyvinkin arvossaan.
2000-luvun alussa globalisaatiokriittinen, vasemmistotaustainen liike kritisoi taloustieteilijöiden liittoutumista talouspoliittisen eliitin kanssa. Nyt asiat ovat toisin.
— Oikeistopopulismi on tavallaan ominut tieteen ja asiantuntijoiden kritiikin.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2020.