1. Miten epäviralliset verkostot ja luottamus auttavat Pohjoismaita?
Perinteisesti Pohjoismaiden tutkimuksessa on keskitytty virallisten toimijoiden, kuten hallitusten, ministeriöiden ja virastojen, keskinäiseen yhteistyöhön. Nyt tarvitaan enemmän tutkimusta pohjoismaisen yhteistyön arjen metodeista: kuinka me kilpailemme ja teemme yhteistyötä erilaisissa epävirallisissa verkostoissa ja pyrimme yhdistämään Pohjoismaita ruohonjuuritasolla.
Tieto on arvokasta esimerkiksi silloin, kun EU:ssa ratkotaan tavaroiden ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä haasteita.
– Tämä kiinnostaa muualla maailmassa. Me teemme Pohjoismaissa harvoin yhteisiä, sitovia päätöksiä, ja menestymme ehkä juuri siksi, sanoo Helsingin yliopiston Pohjoismaiden tutkimuksen professori Peter Stadius. Hän johtaa suurta Pohjoismaiden tutkimukseen keskittyvää ReNEW-konsortiota, jolle Nordforsk myönsi vastikään yli neljän miljoonan euron rahoituksen.
Pohjoismaisessa yhteistyössä yhden yksittäisen maan yli ei voi jyrätä, mikä johtuu kansallisen itsemääräämisoikeuden kunnioituksesta, Stadius sanoo.
– Samaan aikaan yhteistyö on todellista, emmekä me aina ehkä näe tai ymmärrä sen arvoa.
Pohjoismaissa yhteistyötä tehdään ensisijaisesti yritys- ja järjestömaailmassa, esimerkiksi koulujen, urheilun ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kesken. Perinteisesti on perustettu pohjoismaisia kattojärjestöjä kansallisille järjestöille. Vastikään muun muassa somalilaisten maahanmuuttajien kansalliset järjestöt perustivat pohjoismaisen kattojärjestön.
Pohjoismainen yhteistyö on rakentunut luottamukselle, jota muualla maailmassa voi olla vaikea käsittää.
– Kuinka meillä voi olla avoimet rajat, eräs eteläkorealainen tutkija ihmetteli. Meille tämä on ollut itsestäänselvyys, ja käytäntö on perustunut luottamukseen. Ei tule mieleenkään, että Ruotsi yhtäkkiä ajaisi tankeilla rajojen yli, Stadius toteaa.
Tämä luottamus on tosin saanut kolauksen, ja siksi sitä tulisi Stadiuksen mukaan tarkastella kriittisesti. Syksyn 2015 pakolaiskriisi johti rajavalvontaan Tanskan ja Ruotsin välillä ensimmäisen kerran 60 vuoteen, kun hallitukset päättivät tehdä itsenäisiä päätöksiä kasvaneen maahanmuuton vuoksi.
Historiallisesti tarkasteltuna pohjoismainen yhteistyö koostuu myös epäonnistumisista. Sellaiseksi Stadius lukee puolustusyhteistyön, eli epäonnistuneen yrityksen luoda puolustusliittouma Naton vaihtoehdoksi. Toinen kariutuja oli Nordek, yritys luoda yhteispohjoismainen talousalue 1960-luvulla. Hanke kaatui, kun Tanska ja Norja kiinnostuivatkin Euroopan talousyhteisön ETY:n jäsenyydestä.
2. Mitkä ovat maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen vaikutukset Pohjoismaissa?
Vaikka Pohjoismaat ovat aina olleet monikulttuurisia, julkinen keskustelu aiheesta on lisääntynyt kaikissa Pohjoismaissa vasta viime vuosikymmenten maahanmuuton ja siirtolaisuuden myötä. Kotouttaminen, monikulttuurisuus sekä eri maahanmuuttajaryhmien ja kantaväestön väliset suhteet ovat viime aikoina herättäneet ristiriitoja. Populistipuolueet käyttävät niitä hyväkseen, ja niistä on myös tullut osa Pohjoismaiden kotimaisia poliittisia agendoja.
Stadiuksen mukaan Pohjoismaiden tutkimuksessa tulee keskittyä globaaleihin haasteisiin, joita myös pohjoismaiset yhteiskunnat kohtaavat. Samalla voidaan erottaa sellaisia ristiriitoja, jotka auttavat ratkomaan monikulttuurisuuteen, monimuotoisuuteen, liikkuvuuteen, eurooppalaistumiseen ja globalisaatioon liittyviä kysymyksiä.
Yksi esimerkiksi tällaisesta ristiriidasta on ajatus pohjoismaisesta yhtenäiskulttuurista. Pohjoismaat on perinteisesti mielletty homogeenisiksi kulttuureiksi. Olemme kehittyneet moderneiksi demokratioiksi, mutta meillä on vieläkin ristiriitainen ajatus siitä, että pohjolaan muualta maailmasta tulevat ihmiset muuttuvat samanlaisiksi kuin ne, joiden juuret ovat täällä. Stadiuksen mukaan tällainen ajatusmaailma ei ole itsestäänselvyys monessa muussa kulttuurissa.
– Globalisaation myötä myös pohjois–etelä-näkökulma on tullut tarpeelliseksi, Stadius sanoo.
– Tällä haavaa pohjoinen blokki Saksa etunenässä johtaa EU:n politiikkaa ja sanoo, mitä pitäisi tehdä. Euroopassa on vaikea keskustella vaihtoehdoista. Miksi me puhumme toistemme ohi? On tärkeää tutkia pohjoisen ja etelän välisiä suhteita.
Myös arktinen alue ja ilmastonmuutos vaativat entistä enemmän tutkimusta. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti arktiseen Pohjolaan. Norja on merkittävä öljyn ja kaasun tuottaja. Samanaikaisesti kaikki Pohjoismaat yrittävät profiloitua kestävän kehityksen suunnannäyttäjinä.
– Tähän kuuluu myös kysymys siitä, kuinka Euroopan ainoalle alkuperäiskansalle, saamelaisille, käy, Stadius sanoo. Saamelaisten poliittiset oikeudet ovat iso poliittinen kysymys.
– Meillä on jälkikolonialistinen tilanne omalla takapihallamme. Silti Pohjoismaat esiintyvät globaaleissa yhteyksissä moraalisesti oikeamielisinä valtioina.
3. Mikä on pohjoismaista?
Pohjoismailla on kansainvälisesti hyvä brändi – jonka alle mahtuu keskustelusta riippuen kaikkea maailman parhaasta varhaiskasvatuksesta kalsarikännien kaltaisiin kepeisiin outoihin tapoihin. Mutta mistä me itse asiassa puhumme, kun sanomme, että jokin on pohjoismaista? Kun yhdysvaltalainen elokuvantekijä haluaa teokseensa pohjoismaisia elementtejä, mitä hän etsii?
– On olemassa alue nimeltä Pohjoismaat, jonka osa Suomi on. Me tutkijat pohdimme, mikä on kuva Pohjoismaista ja mikä on todellisuutta, Stadius sanoo.
Toisaalta Pohjoismaat käsitetään stabiileina demokraattisina yhteiskuntina, joissa kansalaisilla on oikeuksia ja hyvä elintaso. Toisaalta on olemassa käsitys, että Pohjoismaat ovat toteuttaneet dystopian, jossa ihmisiä valvotaan ja holhotaan passivoivasti.
– Haluamme selvittää, mitä maailmanlaajuisesti pidetään pohjoismaisena, ja miten nämä käsitykset vaikuttavat Pohjoismaiden asemaan maailmassa.
Ylipäätään tutkimuskonsortion ajatuksena on luoda uusi tapa tarkastella Pohjoismaita.
Pohjoismaiden ja Skandinavian tutkimusta on tehty pitkään Pohjois-Amerikassa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Itse Pohjoismaissa tutkimus on ollut hajanaisesti ripoteltua lukuun ottamatta vuonna 2002 perustettua Helsingin yliopiston Pohjoismaiden tutkimuksen keskusta ja vuonna 2014 Oslon yliopistossa perustettua Pohjoismaiden tutkimuksen strategista painopistealaa.
Uusi ReNEW-konsortio vahvistaa Pohjoismaissa tehtävää Pohjoismaiden tutkimusta. Pohjoismaita tutkitaan nyt alueena monesta eri näkökulmasta, ja tavoitteena on löytää vastauksia ongelmiin.