Tuoreessa teoksessa YLE myllerryksessä annetaan käytännön suosituksia muun muassa Ylen kulttuurisen arvon sekä sen kehitystoiminnan tukemiseksi. Tutkimushankkeen julkaisemassa kirjassa ehdotetaan, että Suomessa voitaisiin Iso-Britannian tavoin teettää julkisia kuulemisia (public hearings) Ylen toiminnasta, joissa kansalaiset pääsisivät ottamaan kantaa omaan arkeensa vaikuttaviin ohjelmisto- ja sisältöpäätöksiin.
– Lisäksi Ylen sisältötarjonnan monipuolisuutta, esimerkiksi lastenohjelmia ja kulttuuria koskien, voitaisiin suojata erikseen kiintiöillä, sanoo teoksen toimittanut tutkija Marko Ampuja Helsingin yliopistosta.
Kirjan yhdessä puheenvuorossa esitetään, että Ylen innovaatio- ja kehitystoimintaa tuettaisiin etsimällä aktiivisesti keinoja eri sidosryhmien yhteen saattamiseksi. Esimerkiksi Ylen monikielisyyden ja moniäänisyyden tukemiseksi se voisi avata media-aineistojaan aiempaa vahvemmin tutkijoiden käyttöön ohjelmistosuunnittelun ja digitaalisten sovellusten kehittämiseksi.
– Tämä vaatii tietenkin resursseja, joita kohdennettaisiin julkisin varoin toimivalle Ylelle, sekä selkeiden tekijänoikeuksia koskevien sääntöjen laatimista kyseistä toimintaa varten, Ampuja muistuttaa.
Isot mediayritykset kaventavat Ylen asemaa
Kirjaan sisältyvästä emeritusprofessori Hannu Niemisen katsauksesta käy ilmi, että aina näihin päiviin asti eduskunnassa vallitsi Yleä tukeva poliittinen konsensus, jonka mukaisesti Ylen asemaa suomalaisen sivistysvaltion tukipilarina ei lähdetty vahvasti haastamaan minkään puolueen toimesta. Viime vuosikymmenen aikana tilanne on muuttunut.
Tutkijoiden mukaan ajankohtaiset kamppailut Ylestä johtuvat ensinnäkin siitä, että isot kaupalliset mediayritykset sekä näiden edunvalvojat ovat pyrkineet kaventamaan Ylen asemaa Suomen mediakentässä. Taustalla on verkkomedian nousu ja siitä johtuva niin sanotun perinteisen median mainosmarkkinoitten pieneneminen sekä mediamainonnan ja -kulutuksen siirtyminen digitaalisille palvelualustoille, jotka ovat suurten globaalien alustayritysten omistuksessa.
– Suuntaus on heikentänyt muun muassa suomalaisten sanomalehti- ja televisiotoimintaa harjoittavien yritysten markkina-asemaa, ja tämä purkautuu pyrkimyksenä yksityistää ja kaupallistaa mediamarkkinoita, Ampuja sanoo.
Populistipuolueilla vihamielisyyttä Yleä kohtaan
Toinen tekijä kamppailujen taustalla on tutkijoiden mukaan oikeistopopulististen puolueiden nousu ja niiden ideologinen vihamielisyys Yleä kohtaan. Ne näkevät Ylen ”vihervasemmistolaisena” mediana, joka tuottaa monikulttuurisia mediasisältöjä ja sellaista journalismia, joka asettuu kansallismielisten populistien ajamaa kulttuurikonservatiivista ja autoritaarista maailmankuvaa vastaan.
– Samasta syystä ne suhtautuvat kriittisesti yliopistoihin ja pyrkivät heikentämään myös niiden toimintaedellytyksiä, Ampuja kertoo.
Yle joutunut sopeutumaan uuteen mediaympäristöön
Kolmas tekijä kamppailujen taustalla on se, että Yle on itse pyrkinyt sopeutumaan uuteen mediaympäristöön karsimalla kulttuuriohjelmistoaan ja valtavirtaistamalla tuotantoaan. Samalla Ylen asemaa selvittäneen ns. Marttisen työryhmän toiminnan ja nykyhallituksen linjausten tuloksena Yleen on kohdistettu mittavia leikkauksia, jotka vähentävät sen henkilöstä ja heikentävät sen tarjonnan monipuolisuutta.
– Kaikkien näiden taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen kehityskulkujen seurauksena kysymys siitä, mikä rooli Ylellä on ja tulisi olla suomalaisessa yhteiskunnassa, on muuttunut yhä kiistellymmäksi – samalla kun kansalaisten suuri enemmistö kyselyjen perusteella edelleen luottaa vahvasti Yleen julkisena instituutiona, Ampuja toteaa.
YLE myllerryksessä sisältää seitsemän Yleisradioon perehtyneen puheenvuoroa. Verkkokirjan on toimittanut Marko Ampuja ja sen kirjoittamiseen on osallistunut useita DECA-hankkeen tutkijoita. Demokratian episteeminen toimintakyky algoritmien aikakaudella (DECA) tutkii yhteiskunnan tiedollisia järjestelmiä, käytänteitä ja ongelmia yksilöiden, instituutioiden ja digitaalisten infrastruktuurien tasoilla. DECA on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama tutkimushanke.
Lisätietoja
Vanhempi yliopistonlehtori Marko Ampuja
marko.ampuja@helsinki.fi