Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2022.
Ukrainan sota pani Venäjän naapurit pidättämään henkeä. Puolassa taistelut tulevat erityisen lähelle, sillä sodan molemmat osapuolet ovat Puolan rajanaapureita ja maassa asui jo ennen Venäjän hyökkäystä kymmeniä tuhansia ukrainalaisia. Rajan yli pakenevat ovat saaneet lämpimän vastaanoton.
Vuoden 2021 lopussa Puolan ja Valko-Venäjän rajalla tunnelma oli toinen. Alueella risteili reporttereita eri Euroopan maista ja kauempaakin. Katseet kohdistuivat raja-alueelle motitettuihin ihmisiin, joiden joukossa oli ainakin Irakin kurdeja, syyrialaisia, afganistanilaisia ja jemeniläisiä. Tiedotusvälineet kutsuivat Valko-Venäjän kautta tulleita presidentti Aljaksandr Lukašenkan hybridisodan pelivälineiksi.
Ihmisoikeusjärjestöt syyttivät Puolaa kansainvälisten sopimusten rikkomisesta, kun maa sulki turvattomista maista lähteneitä rajansa taa, väkivallan armoille. Toimittajat ja kuvaajat etsivät rajametsissä yöpyneitä Eurooppaan pyrkijöitä reportaaseihinsa.
Kuinka kotinsa jättäneiden olisi pitänyt vastata lukuisiin kysymyksiin? Kuuluuko ihmisen kertoa toimittajille etnisestä vainosta, väkivallasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta? Raja-alueelle suljettujen motiiveja alettiin joka tapauksessa arvailla median välittämien haastatteluiden pohjalta.
— Arvailut vaikuttivat väistämättä poliittiseen ilmapiiriin, turvapaikkaprosesseihin perehtynyt tutkija Erna Bodström Helsingin yliopistosta sanoo.
Kiireen tuomaa
Tämän vuoden helmikuussa Suomen sisäministeriö julkisti selvityksensä maassamme pitkään ilman oleskeluoikeutta olleiden tilanteen ratkaisemisesta. Selvitys koskee noin kolmea tuhatta ihmistä, jotka ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa vuoden 2016 loppuun mennessä, mutta oleskelevat maassa luvitta.
Heidän tilanteensa jäi epäselväksi, kun turvapaikkahaku ruuhkautui vuosina 2015–2016. Maahanmuuttovirasto Migri ja tulkkipalvelut ylikuormittuivat ja oikeusapujärjestelmää heikennettiin. Selvityksen mukaan turvapaikanhakijoiden oikeusturva vaarantui.
— Kiire lisäsi virheitä, kuten tuomioistuimista Maahanmuuttovirastoon palautettujen päätösten määräkin kertoo, Bodström sanoo.
Ihmisten kertomukset vainosta arvioitiin entistä useammin valheeksi. Myönteisten päätösten osuutta pienensi myös tulkinta, joka korosti ihmisten mahdollisuuksia paeta vaaroja kotimaansa sisällä, usein Afganistanin tai Irakin osasta toiseen.
Jopa saman perheen jäsenet tulivat Bodströmin mukaan jaetuksi kahteen leiriin niin, että ennen Migrin ylikuormittumista turvapaikkaprosessiin ehtineet saivat oleskeluluvan todennäköisemmin kuin ne, jotka joutuivat odottamaan kauan.
— Loppuvuonna 2015 noin 60 prosenttia turvapaikkapäätöksistä oli myönteisiä, vuotta myöhemmin enää noin 30 prosenttia.
Suomeen tuolloin tulleiden täällä syntyneistä lapsista ensimmäiset ovat tulossa kouluikään. Senkin vuoksi sisäministeriön selvitys pohtii tänne asettautuneiden oleskelun laillistamista. Miten laillistamisen tulisi tapahtua?
Taidot vaihtelevat
Ministeriötä huolettavat paperittomat herättävät Bodströmissä saman kysymyksen kuin Puolan rajametsiin leiriytyneet ihmiset viime vuonna. Mitä heidän olisi pitänyt saapuessaan kertoa elämästään kenellekin? Vastassa ei ehkä ollut toimittajia ja kuvaajia, mutta tilanne oli silti vaikea.
Turvaan pääsy oli epävarmaa, ja vieraan maan viranomaisille avautumisessa on kynnyksensä. Suomalaista turvapaikkaprosessia tulijoille tulkitseva neuvonta ajettiin alas, mikä lisäsi vaikeuksia, Bodström sanoo. Turvaa hakevan asema muuttui hyvin sattumanvaraiseksi.
— Migrille asetetut tavoitteet olivat aika mahdottomat, eikä prosessi toiminut niin kuin olisi pitänyt. Kun tulijoita puhutettiin, olennaisia kysymyksiä jäi kysymättä. Viranomaiset rekrytoivat lisää työvoimaa, jolloin kokemattomien työntekijöiden osuus kasvoi. Juristienkin asenteet ja taidot vaihtelivat.
Miten virhe korjataan?
Mitä seuraa, jos turvapaikanhakija ei ensi puhuttelussa kerro kaikkea sitä, mikä olisi Suomen viranomaisten näkökulmasta keskeistä? Voiko tietoja sittemmin täydentää ja väärinkäsityksiä oikaista?
— Turvapaikkaa on mahdollista hakea uudelleen. Rima uudelle tutkinnalle on kuitenkin hyvin korkea, etenkin vuoden 2019 lakimuutoksien jälkeen, Erna Bodström luonnehtii.
Tapaus otetaan uuteen käsittelyyn, jos turvapaikan tarpeen voi perustella aivan uusilla tekijöillä. Aiempaan hakuprosessiin liittyvien virheiden ja puutteiden vuoksi ”toiselle kierrokselle” sen sijaan pääsee vain harvoin. Vuonna 2019 uusintahakemuksista lähes 40 prosenttia jätettiin tutkimatta.
— Uuden turvapaikkahakemuksen jättäminen ei siis välttämättä tarkoita, että perusteet tutkittaisiin uudelleen.
Prosessin ongelmien korjaaminen voikin olla lähes mahdotonta, elleivät virheet oikene ensimmäisen oikeusprosessin kuluessa. Migrissä aluksi kerrottu tarina jää elämään.
Turvan tarvetta selittävään kertomukseen tehtyjä lisäyksiä pidetään epäuskottavina, vaikka haastateltava ei olisi aluksi tiennyt, mikä kaikki tieto ratkaisuun vaikuttaa.
Kipeät muistot
Asetelma on vaikea sekä psykologisesti että kulttuurierojen takia, Bodström huomauttaa. Esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet eivät ehkä ole ikinä puhuneet tapahtumista — tai edes kuulleet kenenkään keskustelevan aiheesta.
— Moni on oppinut, että raiskaukset tai niin sanottu kunniaväkivalta ovat naisten osa tai uhrin omaa syytä: serkulta tai puolisolta kuuluukin saada selkäänsä.
Myös homoseksuaalisuus voi olla tabu. Siitäkin on opittu vaikenemaan.
Tuskallisimmat kokemukset piirtyvät ihmisen mieleen eri tavoin kuin arki.
— Puhuttelussa oletetaan silti, että haastateltava pystyy selostamaan hirveimmätkin muistot tarkasti. Muu on epäilyttävää.
Kielteisen päätöksen perusteluissa saatetaan esimerkiksi todeta, että turvapaikanhakija ei ole kertonut ampumistilanteesta uskottavan yksityiskohtaisesti.
Åbo Akademissa ja Vrije Universiteit Amsterdamissa on paraikaa tekeillä tutkimus, joka paneutuu traumasta kertomisen ongelmiin.
Myös itse haastattelutilanne voi pelottaa, kun kysymykset esittää poliisi.
— Jos ihminen pakenee poliittista vainoa, valtion poliisi on taho, johon hän ehkä vähiten maailmassa luottaa. Viime kesänä lakia onneksi muutettiin niin, että puhuteltava saa taas tarvittaessa oikeusavustajan mukaansa haastatteluun, Bodström sanoo.
Tuurista kiinni?
Pöytäkirja, joka turvapaikkaa hakevan puhuttelussa syntyy, on olennaisen tärkeä päätöksen kannalta. Tämä ei ole välttämättä turvapaikanhakijan tiedossa.
Puhuteltavat saavat oikeutensa ja velvollisuutensa tiedoksi kirjallisesti, mutta paperin merkitys ei aina avaudu hakijalle.
— Läheskään kaikki eivät ole kotoisin Suomen tapaisista kirjallisista kulttuureista, tutkija muistuttaa.
Turvapaikanhakijan kielenkäyttö ja itseilmaisu vaikuttavat joka tapauksessa hänestä tehtyihin päätelmiin paljon, Bodström sanoo. Toivotunlaisten ilmaisujen tavoittaminen voi olla mahdotonta, jos on tottunut aivan toisenlaiseen kerronnan tapaan tai syy- ja seuraussuhteiden hahmottamiseen.
Puhuteltava ei välttämättä puntaroi tapahtumien ja faktojen painoarvoa samalla tapaa kuin suomalaiset viranomaiset.
— Joidenkin ihmisten puhutteluissa kulttuurierot ovat tulleet huomioiduksi, toisilla ei. Varsinkin vuonna 2016 kaikki riippui tuurista: kenen kanssa turvapaikanhakija sattui asioimaan.
Ukrainan sotaa pakenevien tilanne on ollut lähes päinvastainen. Suomeen päässeitä ei ole tentattu rajalla eikä virastossa. Eroa on vaikea ymmärtää, jos sitä katsoo eri lupia usean vuoden ajan hakeneen paperittoman näkökulmasta.
Edes suomalaisen tutkinnon ja työpaikan hankkiminen ei ole taannut Irakista tai Afganistanista tulleelle oikeutta elää Suomessa, ei myöskään vakava sairaus. 300 lasta on ilman vakaata kotia.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Käännöstieteen apulaisprofessori Simo Määttä Helsingin yliopistosta on toiminut tulkkina kymmenissä turvapaikkapuhutteluissa. Asiointi- ja oikeustulkkaus ovat myös hänen tutkimusaiheitaan.
Esimerkiksi länsiafrikkalainen englanti tuottaa tulkkaajille välillä vaikeita tilanteita, Määttä kertoo.
— Kieli on eriytynyt vahvasti standardienglannista, ja puheessa on paljon yksilöllistä vaihtelua.
Myös kongolaisten ranska on vaatinut tulkilta taustatöitä.
— Työ helpottui, kun sain opiskeltua Kongon historiaa, paikkakuntia ja puolueiden nimilyhenteitä.
Jos käytettävä kieli ei ole tulkin tai puhuteltavan tai kummankaan äidinkieli, olisi erityisen tärkeä edetä rauhallista vauhtia.
Maahanmuuttovirastolle työskentelevien arabian tulkkien avuksi on laadittu esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin liittyviä sanastoja. Se ei kuitenkaan poista tilanteen vaikeutta: aihe on monille tabu.
Turvapaikkapuhutteluissa tulkin ei ohjeiden mukaan kuulu esittää tarkentavia lisäkysymyksiä. Hän ei myöskään saa tutustua tapauksen tausta-aineistoihin etukäteen.
— Konferenssitulkki ei suostuisi tällaiseen kylmiltään työskentelemiseen.
Puhuttelun alussa käsitellään käännyttämistä, karkotusta ja Schengen-aluetta.
— Nämä ovat monelle turvapaikanhakijalle mahdottomia sanoja, vaikka tulkkaus olisi miten tarkkaa, Määttä sanoo.
Keskustelu tulee kirjata puhuttelun kuluessa, joten haastattelijan huomio saattaa keskittyä tietokoneeseen. Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASO:n mukaan myös turvapaikanhakijan sanattomat viestit ja tunnereaktiot olisi otettava asianmukaisesti huomioon. Näin ei aina tapahdu, vaan puhuttelusta voi toisinaan tallentua asiakirjoihin väärä kuva.