SEPOS-tutkimushankkeen (Social exclusion, polarization and security in the Nordic welfare state, ’Syrjäytyminen, polarisaatio ja turvallisuus pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa’) lähtökohtana on, että yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuvat uhat on tarkasteltava laajasta näkökulmasta ja että sosiaaliset kysymykset ansaitsevat nykyistä suuremman huomion. Uhkakuvien identifioimisen sijaan hankkeessa pyritään ymmärtämään juurisyitä ja sosiaalista dynamiikkaa.
– Ääriliikkeitä ja globaaleja turvallisuusongelmia koskeva tutkimus on melko suurelta osin perustunut perinteiseen turvallisuustutkimukseen, jossa keskitytään valtioon kohdistuviin riskeihin. Me haluamme tutkia turvallisuuskysymyksiä yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja tarkastella ihmisten kokemuksia turvallisuudesta. Projektin keskiössä on käsite inhimillinen turvallisuus, joka kattaa myös sosiaalista ulottuvuutta, sanoo Karin Creutz, yksi hankkeeseen osallistuvista Soc&komin tutkijoista.
Terrorismi, ääriliikkeet ja viharikokset ovat olleet 2000-luvun suuria puheenaiheita. Tähän saakka näitä turvallisuusuhkia on kuitenkin käsitelty pitkälti kartoittamalla toimijoita, riskiryhmiä ja toimintaa ja ryhtymällä toimenpiteisiin turvallisuusuhkien estämiseksi.
– Me haluamme päästä ongelmien ytimeen ja ymmärtää niiden takana olevia yhteiskunnallisia olosuhteita. Tutkimukset ovat osoittaneet esimerkiksi, että syrjäytyminen, ulkopuolisuuden kokemukset ja epäluottamus järjestelmää kohtaan saattavat lisätä kiinnostusta ääritoimintaan, mutta näiden tekijöiden välistä dynamiikkaa on tutkittu hyvin vähän, Creutz toteaa.
– Sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan kaltaiset alat on jossain määrin sivuutettu radikalisoitumisen ja terrorismin tutkimuksessa. Helposti unohdetaan se, että kyse on pohjimmiltaan yhteiskunnallisista ongelmista. Meidän panoksemme tähän tutkimushankkeeseen liittyy näiden näkökulmien esiin nostamiseen ja siihen, että tarjoamme uusia avauksia turvallisuustutkimukseen.
Creutzin mukaan tilanne on jossain määrin verrattavissa päihteiden käyttöä ja aiempaa niin kutsuttua huumeiden vastaista sotaa koskevaan keskusteluun. Aluksi ongelmia käsiteltiin lähes poikkeuksetta turvallisuuskysymyksinä, mutta vuosien varrella alettiin ymmärtää asioiden yhteiskunnallisia puolia ja käsittää, että kyse on siitä, miten ihmiset voivat yhteiskunnassa. Samalla lailla erilaisia negatiivisia yhteiskunnallisia ilmiöitä voidaan vähentää ja yhteiskunnan turvallisuutta ja hyvinvointia lisätä pureutumalla marginalisoitumisen ja puutteellisen yhteiskunnallisen osallistumisen kaltaisiin ongelmiin.
Profiloinnin ongelmat
Eräällä tutkimushankkeen tärkeällä osa-alueella tarkastellaan turvan ja turvallisuuden tunteen epätasaista yhteiskunnallista jakautumista. Turvallisuuden tunne on erittäin tärkeä koossa pitävä voima, ja hankkeen tutkijat ovatkin erityisen kiinnostuneita rodullistettujen henkilöiden ja vähemmistöjen turvallisuuskokemuksista.
2000-luvulla on syntynyt ’turvallistamisen’ kulttuuri, jossa painotetaan turvallisuusnäkökulmia ja jonka osana tehdyt toimenpiteet kohdistuvat usein vähemmistöihin. Pahimmassa tapauksessa turvallisuus- ja valvontatoimenpiteet pikemminkin vähentävät kuin lisäävät yhteiskunnan turvallisuutta.
– Jos tietyt ryhmät kokevat olevansa suurennuslasin alla ja että heidät nähdään turvallisuusuhkana ja heistä tulee eräänlaisia toisen luokan kansalaisia, kyse on syrjinnästä. Yhteiskunnan eriarvoisuutta lisätään toimenpiteillä, jotka laiminlyövät sellaisia perustavanlaatuisia periaatteita kuin ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun. Paitsi, että syrjintä vahingoittaa yksilöitä, yhteisöjä ja yhteiskuntia, se saattaa myös vähentää luottamusta yhteiskuntaan, Creutz sanoo.
Pohjoismaisen mallin menestyksen avaimia on luottamus viranomaisiin. Jos luottamus viranomaisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin vähenee, sillä voi olla monenlaisia haitallisia seuraamuksia, esimerkiksi se, että rikoksen uhrit eivät uskalla kääntyä poliisin puoleen. Tämän vuoksi turvallisuuden tunne ja sen edistämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä.
Etnisten suhteiden professori Suvi Keskinen on aiemmin tutkinut etnisen profiloinnin seurauksia ja jatkaa saman aiheen tarkastelua SEPOS-hankkeessa. Hänen tutkimusryhmänsä selvittää sitä, miten rodullistetut vähemmistöt kokevat turvallisuustilanteensa yhteiskunnassa. Ryhmä analysoi esimerkiksi vähemmistöjen ja viranomaisten, erityisesti poliisin, välistä suhdetta. Keskeinen kysymys on, missä määrin etninen profilointi vähentää vähemmistöjen luottamusta poliisiin.
Tutkimushankkeen toisessa osakokonaisuudessa analysoidaan islamin vastaisten liikkeiden ja jihadismin välistä suhdetta. Tutkijat analysoivat ryhmien ideologioiden ja toiminnan vastavuoroisuutta. Keskeisenä kysymyksenä tässä osakokonaisuudessa on se, miten ääripropagandan eri muodot vaikuttavat toisiinsa. Aiemmassa tutkimuksessa on nimittäin osoitettu, että radikaalit ryhmät usein vahvistavat ja aktivoivat ideologista vastapuoltaan. Esimerkiksi Isis on hyödyntänyt oikeistoradikaalien sanomaa hankkiakseen tukea omalle sanomalleen.
– Tiedämme esimerkiksi, että Isis hyödyntää islamin vastaista propagandaa, jonka mukaan muslimit eivät kuulu Eurooppaan ja islam on Euroopan vihollinen, toistamalla samaa viestiä siitä, että muslimit eivät kuulu Eurooppaan ja että Eurooppa on vihollinen. Näemme saman dynamiikan myös käytännön toiminnassa: Isisin tekemiä väkivallantekoja seuraa usein vähemmistöihin kohdistuvia väkivallantekoja, Creutz huomauttaa.
Hankkeen kolmannessa osakokonaisuudessa analysoidaan poliittista väkivaltaa ja demokratian vastaista liikehdintää. Tutkijat tarkastelevat esimerkiksi rasismia normalisoivien ja oikeuttavien radikaalien ja populististen diskurssien dynamiikkaa, sekä viharetoriikan ja verkkokiusaamisen yhteiskunnallisia seurauksia. He kartoittavat esimerkiksi poliitikkojen kokemuksia verkkokiusaamisesta ja sitä, miten nämä kokemukset vaikuttavat poliittiseen toimintaan ja halukkuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.