Tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikeudet kouluttautua ja työllistyä eivät koske kaikkia sijoitettuja lapsia. Lähes puolella sijoitetuista lapsista siirtymä koulutuksesta työelämään sujui onnistuneesti.
Sijoitetuista lapsista monet tulevat perheistä, joissa vanhemmilla on vakavia elämänhallinnan, mielenterveyden tai päihteidenkäytön ongelmia. Osalla lapsista sijoituksen taustalla on omia käyttäytymisen tai koulunkäynnin vaikeuksia.
- Tärkeää on huomata, että vaikeat lapsuuden olot eivät missään nimessä automaattisesti tarkoita syrjään jäämistä koulutuksesta ja työelämästä, huomauttaa Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Kääriälä.
Tutkimukseen osallistui tutkijoita Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Pojilla ja teini-ikäisenä sijoitetuilla hankaluuksia – neljännes tytöistä tulee nuorena äideiksi
Pojat kohtasivat pitkäkestoisia vaikeuksia useammin kuin tytöt. Myös sijoitus teini-iässä ja sijoituspaikan toistuva vaihtuminen lisäsivät todennäköisyyttä lyhyeksi jäävään koulutukseen ja työttömyyteen.
Tutkimuksen tekoon osallistuneen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tämä kertoo siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa eniten tukea tarvitsevat nuoret hyvissä ajoin.
- Suunnan muuttaminen aikuisiällä on enää harvoin helppoa, jos nuoruudessa on ollut vaikeaa, toteaa Pekkarinen.
Sijoitetuista tytöistä huomattavan monet saivat lapsia jo varhaisessa vaiheessa. Heistä suunnilleen neljännes hoiti omia lapsiaan jo pian täysi-ikäiseksi tultuaan.
- Vaikka lasten hoitaminen on usein hieno kokemus, se voi pitkän päälle vaikeuttaa nuoren kouluttautumista ja työllistymistä. On syytä miettiä, miten lastensuojelun jälkihuolto voisi paremmin tukea nuorten äitien kouluttautumista ja työssäkäyntiä, Pekkarinen sanoo.
Lastensuojelun jälkihuollon merkitys korostuu
Kouluttautumisessa ja työllistymisessä oli todennäköisemmin haasteita myös nuorilla, jotka saivat lastensuojelun jälkihuollolta tukea itsenäistymiseen.
- Yhteiskunnan vastuu näistä nuorista jatkuu vielä aikuisiässä. Tätä tukea olisi nyt korkea aika kehittää, Kääriälä korostaa.
Vuoden 2020 alussa jälkihuollon ikäraja nousee nykyisestä 21:stä 25 ikävuoteen. Kääriälän mukaan tämä tulee kasvattamaan jälkihuollossa olevien nuorten määrää.
- Jälkihuollon resurssien lisääminen tulee pian ajankohtaiseksi. Samalla on syytä miettiä, miten palvelut voivat auttaa nuorten itsenäistymisessä entistä paremmin, sillä ikärajan nosto ei todennäköisesti vielä yksin tarjoa riittävää tukea.
Tutkimuksessa käytettiin THL:n Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoa, jossa seurattiin rekisteritietojen avulla 59 476:ta vuonna 1987 syntynyttä lasta vuoteen 2012 saakka. Aineisto kattaa laajasti nuoren ja hänen vanhempiensa sosiaali- ja terveystietoja.
Julkaisu:
Antti Kääriälä, Pasi Haapakorva, Elina Pekkarinen, Reijo Sund, From care to education and work? Education and employment trajectories in early adulthood by children in out-of-home care, Child Abuse & Neglect, Available online 31 Oct 2019. https://authors.elsevier.com/a/1Z~iKX18YHZ4n
Lisätiedot:
Antti Kääriälä
Väitöskirjatutkija
Helsingin yliopisto
puh. 050 448 9441
etunimi.sukunimi@helsinki.fi