Eräs asia ärsyttää lääketieteen opiskelija ja Setan puheenjohtaja Sakris Kupilaa yli kaiken.
— Minut saa vihaiseksi, kun ihmiset kysyvät, onko meillä edes syrjintää. Kun kerron esimerkkejä, he kiistävät ne. Jos ei ole ikinä kohdannut syrjintää, ei tajua, että sitä on. Se ei silti tarkoita, ettei asiaa ole olemassa, vaan sitä, ettei ole itse joutunut sitä näkemään.
Kupila on huolestunut syrjinnästä lääkäreiden keskuudessa ja lääketieteen opetuksessa. Jos lääkärillä on ennakkoluuloja potilastaan kohtaan, hän saattaa vähätellä mielenterveyspotilaan kokemusta tai ajatella, että etniseen vähemmistöön kuuluva liioittelee vaivojaan.
Ulkomailla tehtyjen tutkimusten mukaan sukupuoli- ja etniset vähemmistöt hakeutuvat valtaväestöä harvemmin hoitoon. Lääkärien ennakkoluulot vaikuttavat tähän. Syrjintä vaikuttaa myös siihen, mitä sairauksia hoidetaan. Skitsofreniapotilaiden keskimääräinen elinikä on 10–15 vuotta alhaisempi kuin muulla väestöllä. Se johtuu osaksi siitä, että potilaiden on muita vaikeampi päästä hoitoon ja heidän fyysisiä eli somaattisia sairauksiaan hoidetaan vähemmän. Huumeiden käyttäjät kuolevat niin ikään usein somaattisiin sairauksiin, koska heiltä edellytetään päihteiden käytön lopettamista ennen kuin hoitoa annetaan.
Kohtaa ihminen
Transihmisenä Kupila puhuu erityisesti sukupuolivähemmistöjen puolesta. Hän sanoo, että myös Suomessa monet välttelevät lääkärissä käyntiä, koska heillä on syrjinnästä huonoja kokemuksia. Lääkäriin tullaan vasta, kun ongelmat ovat todella isoja.
Vähemmistöön kuuluva potilas voi ahdistua ja saada stressireaktion syrjinnästä, vaikka hän ei olisi itse suoraan kokenut sitä. Tätä kutsutaan vähemmistöstressiksi.
Jos vähemmistöön kuuluva omaksuu toisten ihmisten asenteet, hän voi alkaa itse syrjiä itseään. Niin Sakris Kupilakin teki pitkän aikaa.
— Minulle on sanottu, että transihmiset ovat luonnottomia, friikkejä ja psykiatrisesti sairaita. Olen kuullut, että rikon Jumalan lakia, tuhoan kehoni, elämäni ja koko tulevaisuuteni. Se ei ole hirveän hyvä lähtökohta rakentaa tervettä käsitystä itsestä.
Kupilan mukaan ennakkoluulot näkyvät toisinaan myös lääketieteen opetuksessa.
— Tunneilla voidaan toistaa stereotyyppisiä käsityksiä.
Vain muutamat lääketieteen opettajat korostavat erikseen sitä, että ihmiset pitää kohdata ihmisinä ja että lääkäreiden pitää edistää ihmisoikeuksia.
— Suomessa on paljon syrjintää. Sitä on myös lääketieteen opiskelijoiden ja opettajien joukossa. Kyse on siitä, miten pystymme hoitamaan moninaista yhteiskuntaa.
Kupila haluaa muuttaa asenteita. Siksi hän on pitänyt lääkäreille koulutuksia siitä, miten kohdata transihmisiä. Kupila puhuu vuorovaikutuksesta. Joskus ammatillisuutta voi olla sekin, että jos ei pysty hoitamaan potilasta neutraalisti, voi ehdottaa hänelle toista lääkäriä. Mutta liian vaikeaa kohtaamisen ei pitäisi olla:
— Jos tietää, miten hoitaa ihmisiä, tietää myös, miten hoidetaan transihmisiä.
Dokkari veti ulos kaapista
Kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana Kupila ei nostanut transsukupuolisuutta esiin keskusteluissa opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Hän oli kuitenkin puhunut aiheesta jo pitkään Setan nuorisotoimikunnan puheenjohtajana.
— Minut repi ulos kaapista Ylen dokumenttisarja, jonka yhdessä jaksossa oli teemana sukupuoleni. Samaan aikaan meillä oli opetusjakso genitaaleista ja endokrinologiasta, jossa on historiallisesti ollut transihmisen näkökulmasta ihan kauheaa opetusta.
Kurssin pienryhmissä oli analysoitu genitaalikirurgiaa, ja monet oppilaat puhuivat koko tunnin siitä, onko sukupuolen moninaisuus normaalia.
Tapauksen jälkeen tiedekunta kutsui Kupilan juttelemaan siitä, miten opetusta voisi parantaa ja pyysi häneltä anteeksi.
— Neuvoin, että poistakaa vanhanaikaiset opetukset ohjelmasta ja lisätkää potilaan kohtaamisen opettamiseen myös se, miten transihminen kohdataan.
Asenteet muuttumassa
Oppilaat tietävät joistakin asioista enemmän kuin opettajansa. Tampereen lääketieteellisen opiskelijat ovat kutsuneet Kupilan puhumaan heille transihmisten kohtaamisesta potilaina. Samoin Helsingissä Kupila on opettanut lääketieteen opiskelijoita.
Nuoret suhtautuvat avoimemmin transihmisiin ja muihin vähemmistöihin.
— Nuoret elävät eri arvomaailmassa kuin vanhemmat sukupolvet. Se on havaittavissa myös lääkiksessä, Kupila sanoo.
Mutta toivoa on vanhemmissakin sukupolvissa. Kupila on jo huomannut muutosta asenteissa ja median tavassa käsitellä transihmisiä.
Paljon on silti vielä tehtävää. Suomen translakia ovat kritisoineet muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, YK:n eri tahot sekä Suomen tasa-arvovaltuutettu, lapsiasiainvaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu.
— Kritiikkiä lakia kohtaan on annettu paljon, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Sakris Kupila ryhtyi aktivistiksi, koska hän ei halunnut seurata sivusta itselleen tärkeää asiaa.
— Olisin voinut jäädä kotiin angstaamaan, kun mikään ei muutu ja ihmisoikeuksia rikotaan. Nyt teen edes jotain. Muutokseen menee aikaa, mutta työ on myös voimavara.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/01/19.