Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet eivät edellytä juuri nykyisenkaltaista sosiaaliturvajärjestelmää – olennaista on, että lainsäädäntö sisältää takeet perus- ja ihmisoikeuksien mahdollisimman täysimääräiselle toteutumiselle. Näin todetaan 28.2.2023 julkaistussa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tutkimusraportissa.
Raportin ensimmäisessä osassa kuvataan perustuslain 19 §:n sosiaalisia perusoikeuksia koskevaa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä. Toisessa osassa vertaillaan kuuden eurooppalaisen valtion – Alankomaiden, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Tanskan, ja Yhdistyneen kuningaskunnan – sosiaalisia perusoikeuksia ja vähimmäisturvajärjestelmiä keskenään ja suhteessa Suomeen. Raportin kolmannessa osassa arvioidaan perustuslain 19 §:n ja muiden yksittäisten perusoikeuksien näkökulmasta Sosiaaliturvan vaihtoehtoiset järjestämistavat -selvitystyöryhmän raportissa tarkasteltuja malleja (yksi perusturvaetuus, perustulo ja sosiaalitili).
Eri vaihtoehtoiset järjestämistavat synnyttävät erilaisia valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä
Osana sosiaaliturvakomitean työtä arvioidut vaihtoehtoiset järjestämistavat – perustulo, sosiaalitili ja yksi perusturvaetuus – poikkeavat selkeästi toisistaan. Tämän vuoksi myös niihin liittyvät valtiosääntöoikeudelliset kysymykset ovat osittain erityyppisiä.
Perustulo selkiyttäisi toimeentuloturvajärjestelmää huomattavasti, mutta toisaalta haasteita aiheuttaisi muun muassa sen henkilöllisen soveltamisalan määrittäminen: ketkä olisivat oikeutettuja perustuloon ja millä edellytyksillä. Sosiaalitilimallia puolestaan on tarkasteltava erityisesti perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuudensuojan näkökulmasta.
Yksi perusturvaetuus olisi valtiosääntöoikeudellisesti vaivattomin toteuttaa, sillä siinä ei välttämättä juurikaan muutettaisi sen alle koottavien nykyisten etuuksien saamisedellytyksiä – tai ainakin etuuksien riskiperusteisuus säilyisi ennallaan. Sosiaaliturvakomitea kannattaa välimietinnössään yhden perusturvaetuuden selvittämistä sosiaaliturvauudistuksen seuraavana vaiheena.
Sosiaaliturvan vastikkeellisuus muissa maissa
Kansallinen sosiaalipolitiikka ja konkreettiset sosiaaliturvan järjestämistavat ovat harvoin ainutlaatuisia. Mallia sosiaaliturvajärjestelmän kehittämiseen on historiassa haettu muiden maiden järjestelmistä. Hankkeessa tarkasteluista maista Alankomaiden, Ranskan ja Tanskan vähimmäisturvaetuudet poikkeavat Suomen etuuksista siinä, että niiden saamiseksi säädettyjen velvoitteiden yksinomaisena tarkoituksena ei ole etuudensaajan integrointi työmarkkinoille, vaan niillä tavoitellaan myös yleisemmin yksilöiden sosiaalista integraatiota yhteiskuntaan. Toimeentuloturvaetuutta saadakseen henkilö voidaan esimerkiksi velvoittaa ottamaan vastaan erilaisia sosiaalipalveluja tai osallistumaan yleishyödyllisiin aktiviteetteihin. Raportissa esitetään, että valtiosääntöoikeudellisesti tämänkaltainen integroiva sosiaaliturva voisi olla joltakin osin mahdollista myös Suomessa.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Raportti: Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet sosiaaliturvauudistuksessa
Lisätietoja:
Hankkeen johtaja, julkisoikeuden professori Toomas Kotkas, Helsingin yliopisto, p. 050 3407013, toomas.kotkas@helsinki.fi sekä hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, johtaja Henna Huhtamäki, sosiaali- ja terveysministeriö, p. 0295163072, henna.huhtamaki@gov.fi
