Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmä perustellaan arpajaislaissa haittojen ehkäisyn nimissä. Yhtiön toiminta on kuitenkin antanut aihetta kysyä, toimiiko järjestelmä linjassa tämän periaatteen kanssa, ja olisiko rahapelitarjontaa mahdollista järjestää toisin.
Tutkimusyksikkömme on erikoistunut rahapelijärjestelmien ja niiden sääntelymekanismien tarkasteluun. Tutkimukseen ja kansainvälisiin esimerkkeihin perustuva tieto on ensiarvoisen tärkeää, kun keskustellaan yksinoikeusjärjestelmän tarpeellisuudesta ja sen vaihtoehdoista.
Tutkimustieto osoittaa, että pelijärjestelmä ei itsessään takaa vastuullista pelipolitiikkaa. Onkin harhaanjohtavaa yhdistää rahapelijärjestelmän mallia suoraan kuluttajansuojelun tasoon. Itävallan ja Puolan esimerkit osoittavat, että näennäisen tiukasti kontrolloidut yksinoikeusjärjestelmät voivat harjoittaa hyvinkin ekspansiivista pelipolitiikkaa. Toisaalta esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa nettipelimarkkinoiden avaaminen lisensoiduille toimijoille on tuonut ennen laittoman pelaamisen kontrollin piiriin ja siltä osin parantanut kuluttajien oikeusturvaa sekä edistänyt operaattoreiden vastuullisuutta. Saksassa ja Italiassa lisenssijärjestelmä asettaa yrityksille suhteellisen tiukat määräykset pelipaikkojen määrästä ja saatavuudesta netin ulkopuolella.
Toisaalta myös yksinoikeusjärjestelmät voivat toimia vastuullisesti, ja vastaavasti lisenssijärjestelmät voidaan toteuttaa ongelmallisesti. Norjassa rahapeliautomaattien poistaminen vuonna 2007 vähensi rahapelihaittoja merkittävästi, kun taas Saksassa nettivedonlyöntimarkkinoiden avaaminen lisensoiduille operaattoreille johti lähinnä kontrollin puutteeseen.
Mallien vertailu osoittaa, että sekä yksinoikeusjärjestelmä että lisenssijärjestelmä on mahdollista järjestää niin, että rahapeleistä syntyviä haittoja vähennetään. Tämä kuitenkin edellyttää, että järjestelmä toimii kuluttajansuojelu edellä. Vaikka keskustelussa ehdotettu siirtyminen yksinoikeusjärjestelmästä kohti lisensoituja markkinoita vaikuttaa helpolta ratkaisulta, rahapelijärjestelmän vaihtaminen ei itsessään takaisi vastuullisempaa pelipolitiikkaa, mikäli järjestelmätason käytännön ongelmiin ei puututa.
Järjestelmän sijaan olennaista onkin se, kuinka se toimii ja millaisia sääntelymekanismeja se sisältää. Etenkin pelien sijoitteluun ja sisältöihin liittyvät keinot ehkäisevät ongelmapelaamista ja muita pelihaittoja. Näihin kuuluvat pelien poistaminen arkisista ympäristöistä, raha-automaattien poistaminen pelipaikkojen läheisyydestä, pankkikorttien kieltäminen maksuvälineenä rahapeliautomaateissa, markkinointirajoitukset tai -kiellot sekä pakolliset pelirajoitukset ja tunnistautuminen.
Nettipelien sääntely on kireän kilpailun takia vaikeampaa, muttei mahdotonta, mikäli kaikki toimijat tuodaan kontrollin piiriin lisenssijärjestelmän kautta, tai vaihtoehtoisesti estetään pelaamista laittomille sivustoille. Myös Suomessa on hiljattain herännyt keskustelu laittomien sivustojen estämisestä niin kutsutun IP-blokkauksen avulla.
Keskustelun Suomen rahapelijärjestelmästä ja Veikkauksen yksinoikeusasemasta tulisikin monopoli- tai lisenssimuotoisesta operoinnista kiistelyn sijaan keskittyä siihen, millä keinoilla järjestelmästä saataisiin kuluttajille myös käytännössä vastuullinen ja turvallinen.
Veikkauksen päätös toistaiseksi jäädyttää osa peliensä mainonnasta, ja toivottavasti tarkempi itsekritiikki mainonnan määrän sekä sisällön suhteen myös tulevaisuudessa on yksi askel tähän suuntaan. Myös Ministeri Ohisalon ehdotus siirtää rahapeliautomaatit pois kaupoista on tervetullut jatko keskusteluun siitä, miten haittoja voisi vähentää konkreettisilla toimilla. Rahapeliautomaattien hajasijoittelun lopettamista vaatii myös jo noin 25 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite. Yksinoikeusjärjestelmä voi olla vastuullinen ja vähentää pelihaittoja, mutta vain mikäli se rakennetaan sen mukaisesti.
Michael Egerer, yliopistotutkija
Virve Marionneau, tutkijatohtori
Helsingin yliopiston riippuvuuksien, yhteiskunnallisen sääntelyn ja hallinnan tutkimuskeskus (CEACG)
Lisätietoa kirjasta Gambling Policies in European Welfare States
Lisätietoa kirjasta Setting Limits – Gambling, Science and Public Policy