Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 04/2025.
Väitöskirjatutkija, valokuvaaja Priscilla Osei on usein katsellut Helsingin yliopiston käytäviä ja saleja koristavia professorien muotokuvia. Teokset ovat kauniita, mutta kovin samankaltaisia: mallit ovat valkoihoisia, useimmat heistä miehiä.
Syntyi ajatus valokuvata Helsingin yliopiston mustat tutkijat. Viime vuonna Osei oli kirjoittanut yhdessä Faisa ja Salaado Qasimin kanssa kirjan Black Faculty, joka esitteli menestyneitä mustia ihmisiä Suomesta. Nyt Osei halusi keskittyä Helsingin yliopiston tieteentekijöihin.
— Jos me emme kerro omia tarinoitamme, ei niitä kerro kukaan muukaan.
Muotokuvien oheen hän äänitti podcasteja, joissa kuvatut tutkijat kertovat työstään ja elämästään. Näyttely Scholar’s Portrait: Beyond the Pages oli aiemmin keväällä esillä yliopistolla. Osei toivoo sille jatkoa myöhemmin muualla. Tuntuisi tärkeältä saada teoksia mustien nuorten ulottuville. Tällä haavaa kuvat ja podcastit ovat esillä Osein väitöskirjaohjaajan, sosiaalityön professori Kris Clarken kotisivuilla.
— Haluan, että mustat opiskelijat voivat vielä vuosikymmenienkin jälkeen nähdä ja kuulla edeltäjiensä kuvat ja äänet.
Myönteisiä malleja
Helsingin yliopistossa on Osein mukaan viitisenkymmentä mustaa tutkijaa, joista professoreita on vain kaksi.
Tusinan verran tutkijoita lähti mukaan kuvaprojektiin. Jotkut jäivät pois aikataulusyistä: kuvaukset osuivat vuodenvaihteeseen, jolloin moni vieraili suvun luona Afrikassa. Osa taas kieltäytyi, koska pelkäsi rasistista palautetta.
— Monet ajattelevat, että kun on saanut työn täältä, pitää olla kiitollinen ja hiljaa. Ei saa valittaa eikä juhlistaa saavutuksiaan.
Osein mielestä on tärkeää nostaa esiin saavutuksia. Niistä voivat muutkin inspiroitua.
— Kaikki täällä asuvat mustat ihmiset tarvitsevat enemmän positiivisia tarinoita.
Kuvatut ovat saaneet paljon aikaan, Osei sanoo. Esimerkiksi Ndegwa Maina aloitti suomenkielisessä kemian maisteriohjelmassa osaamatta lainkaan suomea. Hän opetteli kielen ja luennoi nykyään luennoi sujuvasti suomeksi.
Eri alat esiin
Osein tallentamat tarinat ovat erilaisia, mutta niitä yhdistävät mentorien ja verkostojen merkitys. Ilman hyvän ohjaajan tukea on vaikea päästä eteenpäin. Ulkomailta tulleet tarvitsevat usein apua käytännön asioissakin.
Vain kaksi Osein kuvaamista tutkijoista on syntynyt Suomessa. Miksi mustat suomalaiset eivät hakeudu useammin tiedeuralle?
— Suomessa syntyneillä mustilla ihmisillä on usein ajatus, että yliopisto-opinnot eivät ole heitä varten. He eivät ehkä ole nähneet ketään itsensä näköistä tieteen alalla, eivätkä siksi tule ajatelleeksi, että se olisi mahdollinen uravalinta.
Roolimallit ovat tärkeitä, Osei painottaa. Tieteen alalla afrikkalaistaustaiset ovat aliedustettuina.
— Kaikki ammatit ovat hyviä, mutta pitäisi nostaa esiin muitakin kuin vain maahanmuuttajille sopiviksi ajateltuja aloja. Niin nuoret kokisivat yhä useamman ammatin itselleen mahdolliseksi, oli se sitten poliisi, lentäjä tai tutkija.
Monitieteinen tausta
Priscilla Osein oma tausta on poikkeuksellisen monitieteinen. Hän on kotoisin Ghanasta ja opiskeli siellä kandidaatin tutkinnon kirjanpidosta Valley View’n yliopistossa Accrassa. Maisteriksi hän valmistui kehitystutkimuksesta Tšekissä, Brnon Mendel-yliopistossa.
Vuonna 2015 Osei muutti Suomeen opiskellakseen luonnonvarojen hallintaa Novia-ammattikorkeakoulussa. Hän innostui myös kuvaamisesta ja perusti vuonna 2018 valokuvaamon Lauttasaareen.
— Monet valokuvattavaksi tulleista olivat maahanmuuttajaäitejä. He kertoivat luovimisestaan perhepalvelujen järjestelmissä.
Aihe kiinnosti, joten vuonna 2020 Osei alkoi tehdä sosiaalityön väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Nyt Oseilla on omakohtainenkin kosketus tutkimusaiheeseen: hän jäi maaliskuussa äitiyslomalle.
Linssin läpi
Valokuvaamisessa ja tutkimuksessa on Osein mukaan yhteisiä piirteitä.
— Linssit, joiden läpi katsomme, antavat meille mahdollisuuden nähdä ihmiset eri tavoin. Sekä kuvaamani äidit että tutkijat olivat hyvin tarkkoja siitä, miten haluavat näyttäytyä kuvissa, Osei kertoo.
Hän haluaa juhlistaa monimuotoisuutta myös mustien yhteisön sisällä. Taustat ja kulttuurit ovat monenlaisia. Yliopiston mustilla tutkijoilla ei ole ollut foorumia, jolla tavata toisiaan. Valokuvanäyttely oli ensimmäinen laatuaan.
— Keskustelu on nyt avattu.
Monipuolinen tausta on antanut Oseille paljon. Hänen mielestään nuortenkaan ei kannata turhaan murehtia, jos he eivät heti tiedä, mitä haluavat tehdä.
— Isäni opetti, ettei tarvitse kulkea kapeaa polkua. Olen noudattanut sitä neuvoa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Tekee väitöskirjaa sosiaalityön alalta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Tutkii mustien naisten ja äitien kokemuksia suomalaisesta sosiaalitoimesta ja perhepalveluista. Tutkii myös imagon hallintaa valokuvauksen avulla.
Muotokuvat ja podcastit ovat esillä professori Kris Clarken kotisivulla.