Tutkimuksessa tarkasteltiin venäläistä ja valkovenäläistä hallinnon tukemaa nuorisoaktivismia Neuvostoliiton hajoamisesta nykypäivään.
Neuvostoajan perintö vaikuttaa edelleen Valko-Venäjällä ja Venäjällä siinä, miten valtaapitävät suhtautuvat nuoriin ja nuorten yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja siinä, minkälaisia järjestöjä nuorisopoliittisella kentällä toimii. Samalla kuitenkin kommunistinen menneisyys on käymässä yhä toisarvoisemmaksi, ja valtaapitävien ja nuorten välinen vuorovaikutus heijastelee autoritaaristen valtioiden globaaleja trendejä.
Kommunistisen nuorisoliiton seuraajajärjestöistä tuli 1990-luvulla osa kansalaisyhteiskuntaa
1980-luvun ja 1990-luvun taitteen Neuvostoliitossa oli käynnissä samanaikaisesti kaksi kehityskulkua: neuvostoliittolaisten rakenteiden heikentyminen ja romahdus ja uusien seuraajavaltioiden instituutioiden luominen ja vahvistuminen. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan tätä prosessia Venäjän ja Valko-Venäjän neuvostotasavaltojen ja niiden Komsomol-järjestöjen näkökulmasta.
– Sekä Venäjällä että Valko-Venäjällä kommunistisen puolueen alaiset nuorisojärjestöt eivät hävinneet Neuvostoliiton hajotessa. Päin vastoin, ne sopeutuivat poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen murrokseen muuttumalla itsenäisiksi kansalaisjärjestöiksi, sanoo väitöskirjatutkija Kristiina Silvan Helsingin yliopistosta.
Kommunismin ajan perintö kuitenkin säilyi seuraajajärjestöissä ja vaikutti siihen, millaiseksi yhdistyksien rooli muotoutui. Valko-Venäjällä ja Venäjällä seuraajajärjestöt tekivät mielellään yhteistyötä valtion kanssa, etenkin ”isänmaallisen kasvatuksen” saralla. Valko-Venäjän nuorisoliitto ei kuitenkaan ryhtynyt Presidentti Lukashenkan tukijaksi, joten sen kohtaloksi koitui pakkoliitos uuden presidenttiä kannattavan nuorisojärjestön kanssa 2000-luvun alussa. Venäjän nuorisoliitto puolestaan tekee tiiviisti yhteistyötä hallinnon kanssa, vaikkei se ole täysin riippuvainen hallinnosta.
– Muutoksen ja jatkuvuuden elementit ja itsenäisyyden ja riippuvuuden välisen rajan häilyvyys osoittavat, että järjestöjen kirjo voi olla suuri myös autoritäärisissä valtioissa, Silvan summaa.
Valtaapitäville nuoret ovat uhka ja mahdollisuus
Valko-Venäjän ja Venäjän autoritaariset valtaapitävät näkevät nuoret “ongelmallisena resurssina”. Nuorten aktivismi pyritään kanavoimaan hallinnon hyväksymille osa-aloille osana isänmaallisen kasvatuksen politiikkaa. Sen avulla nuorista pyritään muokkaamaan kansalaisia, jotka ovat paitsi lojaaleja maan nykyjohdolle ja immuuneja ”lännen propagandalle”, myös sopivalla tavalla talkoohenkisiä ja halukkaita yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen.
– Valtaapitävät uskovat, että oikeanlaisilla toimilla voidaan varmistaa, ettei diginatiivien sukupolvi haasta autoritääristä nykypolitiikkaa, Silvan kertoo.
Käytännössä nuorisopolitiikkaa kuitenkin toteutetaan eri keinoin.
– Valko-Venäjällä toimii joukkojäsenyyteen perustuva Valko-Venäjän tasavaltalainen nuorisoliitto, Venäjällä puolestaan nuorisoasiainvirasto järjestää nuorisofoorumeita, joihin voivat osallistua ne, jotka ovat mukana valtaapitävien hyväksymässä kansalaistoiminnassa.
Nuorten osallistuminen ei ole yksiselitteistä
Väitöskirjassa tarkastellaan hallinnon nuorisopoliittisia toimia myös niihin osallistuvien nuorten näkökulmasta. Venäjällä nuorisofoorumeille osallistuu vuosittain jopa miljoona nuorta, ja Valko-Venäjän tasavaltalaisessa nuorisoliitossa on virallisesti lähes puoli miljoona jäsentä.
Ne nuoret, jotka osallistuvat valtion tukemaan nuorisopoliittiseen toimintaan, toteuttavat toimijuuttaan sanelemalla osallistumisensa ehdot. Valko-Venäjällä passiivinen rivijäsenyys on tavallista, Venäjällä puolestaan tapahtumiin osallistuminen voi olla vain tapa pitää hauskaa ja tavata uusia ihmisiä.
– Jäsenyys sinänsä ei kerro poliittisesta kannatuksesta. Tämä kävikin hyvin selväksi Valko-Venäjällä loppukesän 2020 mielenosoituksen aikana. Myös Venäjällä viralliseen nuorisopolitiikkaan aktiivisesti osallistuvat saattavat suhtautua Putinin hallintoon kriittisesti, Silvan kiteyttää.
***********************
MA Kristiina Silvan väittelee 25.2.2022 kello 13 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Legacies of the Komsomol - Afterlife of the Leninist Communist Youth League and Contemporary State-Affiliated Youth Activism in Post-Soviet Belarus and Russia". Väitöstilaisuus järjestetään Päärakennuksen salissa U3032 (Fabianinkatu 33).
Vastaväittäjänä on professori Andrew Wilson, University College London, ja kustoksena on professori Juhana Aunesluoma.
Väitöskirja julkaistaan Suomen tiedeseuran sarjassa Commentationes Scientiarum Socialium.
Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Kristiina Silvan
Puh. 040 5031456
kristiina.silvan@fiia.fi