Nato-jäsenyyden myötä on tärkeää pohtia muutosten valtiosääntöoikeudellista merkitystä. Runsaasti epäselviä kohtia liittyy myös Nato-yhteistyön ja EU-oikeudellisen yhteistyön keskinäisiin oikeudellisiin suhteisiin.
Suomen liittyessä Natoon se sitoutuu uudenlaiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Nato-jäsenyys ei kuitenkaan tarkoita lainsäädäntövallan, tuomiovallan tai budjettivallan siirtämistä Natolle ja siksi jäsenyyttä ei voida täysin rinnastaa EU-jäsenyyteen. Naton päätöksenteko rakentuu jäsenvaltioiden yksimielisyyden varaan. Tilaisuudessa mietitään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Edellyttääkö Nato-yhteistyö sellaisia toimia, jotka ovat vaikeasti yhteen sovitettavissa kotimaisen sääntelyn kanssa? Miten oikeusjärjestyksemme silloin toimii? Missä määrin nykyinen lainsäädäntömme on sopusoinnussa Nato-jäsenyyden kanssa?
Kriisinsietokyky on noussut Natossa keskeiseksi. Naton strategisessa konseptissa tuodaan esille yhteiskuntien kriisinsietokyvyn keskeinen merkitys ja liittyminen kaikkiin kolmeen Naton ydintehtävään (pelote ja puolustus, kriisinehkäisy ja -hallinta, sekä yhteistyövarainen turvallisuus). Näin on ilmeistä, että Nato-yhteistyöhön osallistuminen voi vaatia suomalaiselta yhteiskunnalta monenlaista mukautumista. Mitä oikeudellista merkitystä tällä on?
Tilaisuudessa pohditaan sitä, mille kaikille sektoreille Nato-yhteistyö tulee ulottumaan ja minkälaista kotimaista lainsäädäntöä sitä varten tarvitaan.
Nato-jäsenyyden oikeudelliset haasteet
Aika: ti 21.11. klo 9.30–11.00 Tiedekulmassa
Puhujat: Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta keskittyy erityisesti Nato-jäsenyyden merkityksiin perustuslain kannalta.
Hallitusneuvos Hanna Nordström on lainvalmistelu- ja oikeusyksikön johtaja puolustusministeriöstä ja tarkastelee aihetta puolustuksen näkökulmasta.
Oikeuspäällikkö Kaija Suvanto (ulkoministeriö) tarkastelee Nato-jäsenyyden vaikutuksia kansainvälisen oikeuden kannalta.
Keskustelun juontavat professori Antti Aine ja professori Susanna Lindroos-Hovinheimo.