Haastattelu on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä 10/2016.
Miksi naiset eivät nouse johtajiksi? Miksi valtion johtoon äänestetään mies? Asiaa selitetään pätevyydellä: paras voittaa, eikä sukupuoli ratkaise. Niinkin voi olla. Mutta miksi edes äärimmäisen pätevä nainen ei välttämättä etene urallaan?
Kirkkohistorian dosentti Marjo-Riitta Antikainen arvioi, että osan syntitaakasta kantavat naiset itse.
— Suomalaiset naiset ovat vaatimattomia ja kunnollisia. Tasa-arvo ja oma työ on meille hyvin tärkeää, mutta kun pitäisi ottaa askel eteenpäin, moni kursailee: enhän minä, hyvänen aika, tutkija luonnehtii.
— Näen asenteissa pitkän mentaalisen laahauman. Naiset toimivat pitkään yksityisyydessä, meillä oli naisten virkakielto 1930-luvulle saakka.
Tarja Halosen kauden nuoret
Maatilat ja nimet periytyivät aiemmin vain miehille, joten agraarikulttuuri korosti miesten merkitystä yhteiskunnassa. Tyttöjä ja poikia on myös kasvatettu eri tavoin.
— Mutta nykyiset naisopiskelijat ovat varsin analyyttisiä, tiedostavia ja esiintymistaitoisia. Ja Tarja Halosen kaudella kasvaneille nuorille miehille nainen johtajana on normaali asia.
Toisaalta monet miehet saattavat ajatella, ettei tasa-arvon edistäminen ole heidän vastuullaan.
— Muuten täysin fiksut miehet voivat letkauttaa, että eihän tässä enää meitä miehiä tarvita.
Jakkupuvut naisten univormuja
Marjo-Riitta Antikaiselle myönnettiin Hilja Vilkemaan säätiön palkinto naisten elämäkertatyön edistämisestä. Antikainen on tutkinut muun muassa vankien ja vähäosaisten auttajan Mathilda Wreden sekä lottajohtaja Fanni Luukkosen elämää. Kumpikin eli perheettömänä. Edelläkävijänaiset joutuivat usein tekemään valinnan: työ tai perhe. Nykyisellään asiat ovat toisin, mutta historia näkyy pienemmissä valinnoissa. Moni nainen häivyttää sukupuoltaan liike-elämässä ja politiikassa, koska tahtoo olla vakavasti otettava.
— Naisjohtajien musta-harmaat, asiallisen ankarat jakkupuvut muistuttavat armeijan univormuja — ja lottapukuja. Voiko merkittävässä asemassa oleva nainen näyttää vieläkään naiselliselta?
Haastattelu on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä 10/2016.