Kaikki tyrivät toisinaan arjessa niin, että siitä aiheutuu toisille harmia. Mutta entä jos painaakin vahingossa liikennevaloissa kaasua jarrun sijasta ja törmää jalankulkijaan? Tai tuottaa veneillessään onnettomuuden merellä?
Hannamari Helke tarkastelee väitöskirjassaan meriturvallisuustutkinnan ja rikosoikeudellisen vastuun leikkauskohtaa. Helke kysyy, onko vamman- tai kuolemantuottamusten rankaisemisessa mieltä muissa kuin törkeissä tapauksissa.
— Rikosoikeus ehkäisee niitä rikoksia, jotka tehdään tahallaan. Jos joku kuitenkin yrittää toimia oikein ja silti sattuu jotakin ikävää, rangaistus ei estä uusia vahinkoja.
Onnettomuustilanteessa ihminen tekee havainnot ja päätökset toiminnastaan hetkessä. Tuomari puolestaan miettii myöhemmin viikkojen ajan, mitä olisi pitänyt havaita ja miten toimia.
Helken mielestä ihmisen subjektiivinen näkökulma onnettomuustilanteessa tulisi ottaa huomioon.
— Rikosoikeus kuitenkin perustuu siihen, että ihmisellä on tosiasiallinen mahdollisuus toimia tilanteessa toisin, Helke toteaa.
Turvallisuustutkinta pyrkii ehkäisemään seuraavat onnettomuudet
Turvallisuustutkinta etsii rakenteellisia keinoja estää onnettomuuden toistuminen. Osapuolet pääsevät kertomaan näkökulmansa tilanteesta — myös se, joka on tehnyt virheen.
Rikosoikeuden käsitys tapaturmasta on paljon meriturvallisuustutkintaa suppeampi. Helke huomasi tarkastellessaan Onnettomuustutkintakeskuksen tutkimia onnettomuuksia ja vaaratilanteita vesiliikenteessä vuosina 2017–2020, että lähes kaikissa oli tehty myös esitutkinta. Noin puolessa tapauksista oli päädytty siihen, ettei rikosta ollut tapahtunut.
Jos joku on kuollut meriliikenteen onnettomuudessa, mokaajaa odottaa usein pitkä ja kivulias oikeusprosessi.
— On vanhakantainen ajatus, että seuraus ratkaisee eikä teko. Kuoleman aiheuttaminen tahtomattaan on paljon suurempi taakka kuin 30 päiväsakkoa, tutkija sanoo.
Hannamari Helken väitöskirja Meriturvallisuustutkinta oikeudellisessa kentässä ja sen suhde rikosoikeudellisen vastuun kohdentamiseen tarkastetaan 5.3. oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2022.