– Tuskinpa olisin yhtä aktiivinen Twitterissä, jos tutkimusaiheestani ei keskusteltaisi siellä muutenkin, sanoo yliopistonlehtori Leena Malkki (@LeenaMalkki).
Malkki tutkii terrorismia ja poliittista väkivaltaa ja twiittaa tutkimusaiheistaan aktiivisesti. Kummastakin aiheesta käytyjä keskusteluja värittävät monesti tunteet ja mielikuvat, joten Malkista on tärkeää tuoda esiin faktoja.
– Olen tutkinut terrorismia koko urani, joten saan pienellä vaivalla taustoitettua tapahtumia ja jaettua tutkittua tietoa. Kun jotain uutta tapahtuu, osaan arvioida, mitä tiedetään, mitä voidaan olettaa ja mitä ei voida vielä sanoa.
Samanlaisen kokonaiskuvan luominen olisi haastavaa monella toimittajalle, saati sitten maallikolle.
– Tutkijat ovat siitä hyviä twiittaajia, että heillä on usein ollut aikaa lukea tutkimuskirjallisuutta ja ajatella. He osaavat nopeastikin yhdistellä tietoja toisiinsa.
Seuraamalla selviää, miten omasta alasta keskustellaan
Malkki liittyi Twitteriin vuonna 2009, mutta ensimmäiset vuodet hän lähinnä seuraili muita oman alan ihmisiä.
– Minua kiinnosti, mitä ulkomaiset kollegani sanovat isoista tapahtumista ja miten he keskustelevat niistä.
Esimerkiksi Anders Breivikin oikeudenkäynti näkyi muutaman paikalla olleen toimittajan ja tutkijan ansiosta englanniksi Twitterissä. Heidän twiittiensä kautta Malkki sai tapahtumista tietoa ajantasaisesti.
– Seuraaminen on ehdottomasti kätevä tapa käyttää Twitteriä. Kanavasta voi hyvin olla hyötyä, vaikka ei itse kirjoittaisi sinne juuri koskaan mitään, Malkki sanoo.
Hänelle selvisi seuraamalla, miten toimittajat ja maallikot puhuvat hänen tutkimusaiheestaan ja millaisia kysymyksiä he kysyvät. Malkki käyttää oppejaan kirjoittaessaan populaareja tekstejä ja vastatessaan toimittajille.
– Kun aloitin, seuraaminen oli oikeastaan ainoa tapa päästä jyvälle Twitteristä. Nyt uudet tutkijat voivat käydä kysymässä neuvoja kokeneemmilta kollegoiltaan tai vaikka pyytää omille twiiteilleen pukkausapua ja retweettauksia.
Suuret tapahtumat ja raportit ovat paikkoja aktiivisuudelle
Nykyisin Malkilla on Twitterissä miltei 6 000 seuraajaa ja hänen twiittinsä saavat herkästi reaktioita.
– Usein mietin jo twiitatessani, onko minulla aikaa kommentoida tai vastata, jos twiitti herättää kysymyksiä tai vastaväitteitä.
Twitterissä on paljon toimittajia, joten Malkin twiitit poikivat välillä myös median yhteydenottoja.
– Jos Twitterissä tuo esiin uuden näkökulman tai uutta tietoa, voi hyvin päästä mediaan. Silloin pääsee vaikuttamaan julkisen keskustelun sävyyn ja jakamaan tietoa.
Malkki on havainnut, että tutkijan twiitit kiinnostavat varsinkin silloin, kun hän kommentoi omaan tutkimusaiheeseensa liittyviä asioita, joista keskustellaan julkisuudessa muutenkin. Sellaisia ovat esimerkiksi onnettomuudet ja poliittiset päätökset.
– Kun jotain tapahtuu, mediat raportoivat ensimmäiseksi faktat ja ensireaktiot, mutta sen jälkeen tulevat taustoittavat jatkojutut. Ne ovat erinomainen paikka saada äänensä kuuluviin.
Malkin mukaan toinen hyvä twiittausaika on silloin, kun julkaistaan jokin omaan alaan liittyvä raportti. Koska tutkijat ovat usein käyneet läpi edeltävät raportit, he osaavat vertailla sisältöjä.
Malkki esimerkiksi kommentoi vuosittain Global terrorism database -raporttia, joka käsittelee terrorismin kehitystä ja uhkia.
– Joskus jaan myös omia mediaesiintymisiäni jatkokommentein tai avaan jotain esittämääni väitettä.
Faktat julki, mutta ei vänkäämistä
Vaikka Malkki twiittaa nykyisin miltei päivittäin, hän ei edelleenkään osallistu aktiivisesti muiden aloittamiin keskusteluihin, vaan tekee mieluummin omia avauksia.
Malkki ei ajattele twiittaavansa, jotta muuttaisi jonkun ajatusmaailmaa, mutta on hän toki iloinnut, jos niin on käynyt.
– Väittämä, jonka mukaan äärioikeiston väkivaltaa tutkitaan enemmän kuin äärivasemmiston, toistuu usein. Halusin oikaista sen. En vain voinut olla hiljaa.
Malkki teki listan äärivasemmiston väkivaltaisuuksia käsittelevistä tutkimuksista ja tutkijoista ja muistutti, että koko terrorismin tutkimus alkoi äärivasemmiston ja itsenäisyysliikkeiden tutkimisena. Hän itsekin tutki ensin nimenomaan äärivasemmistoa.
Kun twiittiketju oli julki, muutama vastasi ja myönsi, että omat tiedot olivat olleet puutteelliset.
Yleensä Malkki ei silti lähde vänkäämään eikä kiistelemään, vaan vastaa lyhyesti ja faktapohjaisesti kommentteihin. Jankkaaminen johtaa harvoin siihen, että kukaan muuttaisi mieltään.
– Mietin, saako asian selitettyä parilla lauseella tai voinko linkata jotain. Jos en, annan olla.
Twiitteihin tallentuu hyviä yleistajuistuksia
Vaikka mediahuomiota tulee, Malkki ei ole Twitterissä median tähden. Hän on siellä, koska Twitteristä on hyötyä hänen tutkimusprosessissaan ja tulosten ja tiedon levittämisessä. Siellä tutkimus ja tutkimusta tarvitsevat tahot, kuten viranomaiset, kohtaavat ja keskustelevat.
Hän on hyödyntänyt omia twiittejään muun muassa Politiikasta-lehden artikkeleissa ja rahoitushakemuksessa.
– Twitteriin jää jälki kaikesta, mitä siellä tapahtuu, joten keskusteluihin pääsee palaamaan myöhemmin. Twitter on yhden sortin tutkijan Google.
Välillä Malkin näkemyksiin on kohdistunut asiattomia kommentteja, mutta hän ei ole lakannut twiittaamasta.
– Täytyy muistaa, että suuri yleisö käyttäytyy ihan fiksusti, mutta on näkymätöntä. He eivät kommentoi eivätkä reagoi. Mieti nyt, kuinka monta viestiä itsekin ohitat Facebookissa tai Twitterissä päivittäin reagoimatta, Malkki sanoo.
– Ja Twitteristä pääsee aina pois, jos alkaa ahdistaa.
Helsingin yliopistolla on nyt sosiaalisen median suositukset. Niiden keskeinen sanoma on, että yliopisto kannustaa ja tukee tutkijoita, opettajia ja työntekijöitä aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa.