Kotivaran paluu — kriisien aika herättää kriisitietoisuuden sekä kysymyksen, kuinka uusavuttomia olemme hädän tullen

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 02/2025. 

Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Ensin iski koronapandemia, sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Dramaattiset tapahtumat ovat vahvistaneet tavallisten kansalaisten kriisitietoisuutta, samalla kun yhteiskunnan toimijat korostavat varautumisen merkitystä. Kotivaralla on Suomessa pitkä historia, jossa näkyvät niin maailmanpolitiikan kuin yhteiskunnan muutokset.

Yksi pahoista ruokakriiseistä koettiin reilut sata vuotta sitten, ensimmäisen maailmansodan aikana. Leivän puute oli todellinen ongelma: noin 60 prosenttia ravinnon kokonaisenergiasta tuli viljatuotteista. Leipäviljan omavaraisuus oli Suomessa kuitenkin vain 35–40 prosenttia. 

Kauppasuhteiden katkeaminen johti nälkään ja elintarvikkeiden säännöstelyyn. Maaseudun asukkaat pärjäsivät kaupunkilaisia paremmin, mutta ruoasta oli pulaa lähes kaikilla. Nälkä oli yhtenä taustatekijänä sisällissotaan johtaneessa liikehdinnässä.

Jäkälää järsien?

Puute ravinnosta ei kuitenkaan välittömästi merkitse sitä, että ihmiset söisivät mitä hyvänsä, muistuttaa ravitsemuskasvatuksen tutkija Kaija Rautavirta. Ruokailu- ja makutottumuksia ei muuteta helposti pahoinakaan päivinä.

— Pulavuosina ihmisiä kehotettiin käyttämään kauraa. Sitä oli kuitenkin totuttu pitämään hevosten rehuna, joten kaikki eivät halunneet sitä syödä.

Viranomaiset eivät suhtautuneet kansalaisiin järin lempeästi. Suomalaisia syytettiin kapeista ja kehittymättömistä makutottumuksista, samaten uusavuttomuudesta ja saamattomuudesta.

— Yhtenä elintarvikepulan syynä pidettiin väestön tietämättömyyttä. Kansa tarvitsi opastusta esimerkiksi kotitarveviljelyssä ja luonnon­antimien hyödyntämisessä, Rautavirta kertoo.

Helsingin kaupungin kotitalouskomitea järjesti kasvisruokakursseja ja havaintoesityksiä pääkaupunkilaisille, ja Martta-yhdistys koulutti aktiivisesti kekseliäisyyteen keittiössä. 

Vaikka luonnonantimissa on aina ollut, mistä ammentaa, neuvoissa kehotettiin — ja mentiin — myös metsään: viranomaiset kannustivat keräämään jäkälää leivän raaka-aineeksi, kunnes selvisi, että jäkälästä on ihmisille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ei ruokakriisiä

Ensimmäisen maailmansodan kokemukset olivat taustalla, kun nuori valtio Suomi joutui Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi 1939. Päättäjät olivat jo aiemmin panostaneet omavaraisuusasteen kohentamiseen, ja maa selvisi toisesta maailmansodasta ilman ruokakriisiä. 

Viranomaiset ja järjestöt ohjeistivat ja valistivat kansalaisia, ja esimerkiksi kaupunkien palstaviljely lisääntyi. Kukkapenkki koki muodonmuutoksen kasvimaaksi, ja siirtolapuutarhat helpottivat kaupunkien elintarviketilannetta.

Säännöstely ja pula monista tuotteista, kuten kahvista ja sokerista, tuntuivat arjessa. Erilaiset korvikkeet ja yleinen niukkuus tulivat tutuiksi, mutta suoraiselta nälänhädältä suomalaiset välttyivät — ja sotilaiden huolto pelasi.

Monissa muissa sodan runtelemissa maissa tilanne toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen oli karumpi, vaikka Suomi kuului hävinneisiin valtioihin.

Esite hyllytettiin

Ensimmäiset askeleet varsinaisiin varautumisohjeisiin Suomi otti 1960-luvulla. Taustalla oli kylmän sodan ilmapiiri: kolmannen maailmansodan uhka tuntui taustalla ja kansalaisten varautumista mahdollisiin elintarvikehuollon häiriöihin pidettiin tärkeänä.

Vuonna 1966 kauppa- ja teollisuusministeriö laati oppaan Kotivara. Mitä se on? Opas ohjeisti varastoimaan kahden viikon tarpeiksi tärkeimpiä säilyviä peruselintarvikkeita ja kahvia, teetä, suolaa sekä sokeria. Varautumisen esikuvamaita suunnittelijoille olivat Ruotsi ja Sveitsi.

Päämäärä oli hyvä, mutta esitettä ei kuitenkaan koskaan jaettu kansalaisille. Tarkkaa selitystä hyllytykselle ei tiedetä, mutta taustalla olivat todennäköisesti poliittiset syyt ja pelko siitä, että esite lietsoisi paniikkia viestimällä mahdollisesta sodasta. 

Hyllytetystä esitteestä ja sen taustatyöstä jäi kuitenkin pysyvä jälki suomen kieleen: siinä käytettiin termiä kotivara.

Kahdeksi viikoksi

Ensimmäisen kansalaisten käsiin päässeen kotivaraoppaan teki Suomen Väestönsuojelujärjestö vuonna 1971. Suomalaisia opastettiin muun muassa radioaktiivisen laskeuman varalta. Ihmisten olisi hyvä varautua ”hälytyspakkauksin” ja osata siirtyä säteilysuojiin.

Yksityiskohtainen opas antoi kahden viikon kotivarasuosituksen. Se piti sisällään elintarvikeohjeita ja huomioi erikseen alle puolitoistavuotiaan lapsen ruokavalion. Lisäksi esite mainitsi varautumisen hyödyn myös yllätysvieraiden kannalta.

Kahden viikon varautuminen tuntuu nykynäkökulmasta pitkältä.

— Selvä muutos onkin se, miten pitkäksi aikaa kotivara on kehotettu varaamaan. Kaksi viikkoa lyheni ensin viikkoon. Nyt puhutaan vähintään 72 tunnista, Rautavirta toteaa. 

1970–80-luvuilla kotivarasuositukset nostivat esiin myös ravitsemuksen koostumuksen merkitystä. Ohjeissa arvioitiin, miten kriisin hetkellä täytetään hiilihydraattien, proteiinin ja kuidun tarve. Kansalaisia neuvottiin sisällyttämään kotivaraan myös vitamiinitabletit. 

Hamstraamisen vastakohta

Joditabletit otettiin kotivarasuositukseen vuonna 1992, kuusi vuotta Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Tämänhetkinen suositus kehottaa varaamaan joditabletteja kaikkia 3–40-vuotiaita varten.

Ihmiset ovat rientäneet hamstraamaan joditabletteja esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan vuoksi, kun ydinvoimalat ovat olleet uhattuina. Tosin vaikka Ukrainassa tapahtuisi ydinvoimalaonnettomuus, suomalaisten ei todennäköisesti tarvitsisi käyttää joditablettejaan. 

Kotivaran yhtenä ideana on hillitä hams­trauksen tarvetta. Jos jokaisella on kotonaan perustarvikkeita edes muutamaksi päiväksi, ei tule välitöntä tarvetta sännätä kauppaan, saati ostaa hyllyjä tyhjiksi. Suomessa koettiin hetkellinen wc-paperin ostovimma maaliskuussa 2020, kun koronapandemian ensimmäinen aalto löi maahan.

Ohjeita kaikille

Kotivaran edistäminen oli pitkään lähinnä järjestöjen harteilla. 2010-luvulla perustettiin Suomen Pelastusalan keskusjärjestön kotitalouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta. 

Vaikka keskusjärjestö SPEK oli viestinyt jo pidempään kotitalouksien riittävästä varautumisesta, vasta 2020-luvun isot kriisit nostivat kolmen päivän varautumissuosituksen kunnolla kansalaisten tietoisuuteen. 

Yhä useammalla suomalaisella on jemmassa suositusten mukaisesti elintarvikkeita, vettä ja muita tarvikkeita, kuten taskulamppuja ja patteriradio. Viime vuoden marraskuussa sisäministeriö julkaisi Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen -oppaan verkossa.

Tämänhetkisissä ohjeissa on kiinnitetty huomiota eri väestöryhmiin, kuten nuoriin. Tavoittavatko nettiohjeet nyt kaikki Suomessa elävät? Ainakin maan muutos monikulttuurisempaan suuntaan on otettu huomioon ja ohjeista on eri kieliversioita. Valistukselle on silti edelleen tarvetta. 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.