Kun Susanna Maria Korhonen, 44, osallistui luokkakokoukseen, vanhat kaverit nyökyttelivät tietäväisinä. Hehän sanoivat, että Suskista tulee opettaja. Hän napsi aina kiitettäviä ja teki tehtävät niin nopeasti, että ehti neuvoa muitakin.
Lempinimi Suski oli Susannasta mukavampi kuin ”Susanna V.”, jota opettajat käyttivät silloisen sukunimen Virtasen mukaan. Jollain hänet piti erottaa saman luokan Susanna M:stä. Susanna oli 1970-luvulla kolmanneksi yleisin tytönnimi: yleisempiä olivat vain Johanna ja Maria, toisina niminä.
Voisi olla sattumaa, että Susanna Korhonen päätyi Yliopisto-lehteen juuri nyt, pahimmat ruuhkavuodet selättäneenä, lievää ikäkriisiä potien. Mutta itse asiassa hetki on juuri oikea. Susanna on 44-vuotiaana iältään keskiverto suomalainen nainen.
Koulutustason huippu
Susanna poikkeaa kaikkein tyypillisimmästä suomalaisesta siinä, että hänellä on yliopistokoulutus. Hänen sydänystävänsä, myyjänä työskentelevä Maarit, ei yliopistokoulutusta kaivannut, vaan meni töihin lukion jälkeen. Maaritin ammatti on Suomen tavallisin.
Susannan ikätoverit ovat muuta väestöä koulutetumpia. Kun kaikista suomalaisista 31 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon, 40–44-vuotiaista sen on tehnyt 47 prosenttia. Akateemisista ammattinimikkeistä opettaja on tavallisin. Suomalaisten koulutustaso on noussut, sillä Susannan syntymävuonna 1975 vain seitsemän prosenttia työikäisistä oli korkeakoulutettuja.
Koulutustason nousu kuitenkin pysähtyi Susannan ikäluokkaan. Yksi syy voi olla aivovuoto ulkomaille, toinen se, että maahanmuuttajien lähtömaassaan suorittama koulutus jää tilastoilta piiloon.
Omenaviini ja särkynyt sydän
Susanna parkaisi ensi kerran huhtikuussa 1975 Helsingin Kätilöopistolla, jossa syntyi muutamaa vuotta myöhemmin myös pikkuveli Mikko. Susanna taputteli hiekkakakkuja keltaruskeissa froteehaalareissaan, opetteli pyöräilemään ilman kypärää ja haki kavereita leikkimään kotiovelta. Hän kuunteli Dingoa, kreppasi hiuksiaan ja pyöri pihalla ystävien kanssa.
Susannalla oli ensimmäinen poikakaveri 16-vuotiaana, lukiossa. Siinä iässä keskiverto nuori nainen seurustelee ensi kerran vakituisesti. Hiuslakka pöllysi ja hellittelevät puhelinkeskustelut tuntuivat ainakin perheenjäsenistä loputtomilta. Ero tuli, kun poikakaveri ihastui rinnakkaisluokan tyttöön. Susanna itki pettymystään kotibileissä myötämielisille ystävilleen omenaviinin ääressä.
Lapsi ennen avioliittoa
17-vuotiaana Susanna harrasti ensimmäisen kerran seksiä. Oliko hän rakastunut? Se oli vähän fifty-fifty. Puolet suomalaisista kokee olleensa rakastuneita ensimmäiseen seksikumppaniinsa, puolet ei.
Susannan äiti toppuutteli yöjuoksuja, mutta ei kovin ankarasti. Hänen teini-iässään seksielämä aloitettiin suunnilleen samaan aikaan, kun taas Susannan mummon nuoruudessa vällyjen väliin päädyttiin vasta parikymppisinä. Keski-ikään ehtineillä naisilla seksikumppaneita on ollut 5–7, miehillä 7–10, oman kertomansa mukaan.
Korhosen Petteriin Susanna iski silmänsä opiskelijoiden vappubileissä ja päätyi teekkarin kainaloon piknikillä illan viiletessä. Petteri oli opinnoissaan loppusuoralla, eikä sitoutuminen pelottanut kumpaakaan. Tuli muutto saman katon alle, kihlat, esikoisen syntymä ja lopulta häät. Virtasesta tuli Korhonen.
Isovanhempien ikäpolvi vähän ihmetteli, miksi lapsi piti hankkia ennen vihkimistä. Nykyisin se on tavallinen tapa edetä.
Opettaja väsyy välillä
Ilmiöviikot, tavoitekeskustelut, lukudiplomit, robotiikkakurssit ja itsearviointilomakkeet. Näistä on Susanna Korhosen arki tehty. Wilma-viestit vanhemmille sinkoilevat: Sukkahousuja käsityön tunneille! Oppilasagentteja etsitään! Historian koe palauttamatta! 5A:n somesäännöt ja eilisen illan esitysmateriaali.
Susanna pitää työstään, mutta stressantuu ja väsyy välillä. Kun saisi keskittyä olennaiseen, opettamiseen. Susanna tienaa hiukan päälle 3 000 euroa kuussa, aika lailla sen mitä suomalainen mediaanipalkansaaja. Akateemiset keskiansiot ovat kuitenkin yli 4 300 euroa, miehillä 4 900 euroa ja naisilla 3 900 euroa. Aviomiehen palkka on selvästi korkeampi kuin Susannan, sillä yrityksen tulospalkkiot kohottavat ansioita.
Susanna iloitsee vakituisesta työstä. 70 prosenttia akavalaisten luottamusmiesten työpaikoista oli vähentänyt henkilöstöä parin viime vuoden aikana. Petterikin joutui hiljattain yt-neuvotteluihin, mutta sai pitää työnsä.
Peliajasta vääntäen
Susannan esikoinen Elias Onni Mikael syntyi vuonna 2006 ja kuopus Aino Ella Sofia vuonna 2009. Korkeakoulutettuna Susanna sai lapsia hieman myöhemmin kuin suomalainen keskivertonainen, joka synnyttää ensi kerran 29-vuotiaana. Synnytysiät nousevat yhä. Lasten ikäerot ovat pienemmät kuin Susannan vanhempien ja isovanhempien perheissä.
Susannan ja Petterin arki alkaa helpottaa, koska koululaiset ovat varsin omatoimisia. Kännykän käytöstä ja pelaamisesta tulee välillä vääntöä, ei niinkään vielä kotiintuloajoista. Lasten murrosikä vähän jännittää, siitä kun on kuullut värikkäitä kertomuksia kavereilta ja kollegoilta. Eliaksen äänenmurros on jo alkanut. Ehkä pian riidellään?
Haaveita talosta
Korhosen perhe asuu Helsingissä kerrostalossa. Petteri haaveilee välillä omakotielämästä eikä ihme: puolet suomalaisista asuu omakotitalossa. Myös Susannan veli Mikko muutti perheineen omakotitaloon kehäkolmosen ulkopuolelle. Susanna kuitenkin viihtyy kaupungissa, jossa voi liikkua julkisilla kulkuneuvoilla.
Korhoset ovat levittäneet 82 neliön asuntoonsa ne 10 000–50 000 tavaraansa, jotka keskivertotalous omistaa. Muualla Suomessa perhe eläisi leveämmin, mutta työt, ystävät ja lasten arki pitävät kiinni Helsingissä.
Työmatkaruuhkat syntyvät aamuisin puoli kahdeksalta ja iltapäivällä neljän jälkeen, vaikka säännöllistä kellokorttityötä on vähemmän kuin Susannan nuoruudessa. Työ ei rajoitu päivään. Lähes puolet akateemisista työntekijöistä kaivaa välillä läppärin iltaisin esiin.
Suomalaiset valvovat myöhempään kuin ennen. Vuonna 1979 puolet 10–64-vuotiaista oli unten mailla arkisin iltakymmenen jälkeen. Vuonna 2009 tuohon aikaan nukkui vasta alle kolmasosa. Tänä päivänä sininen kajo ruudulla valvottanee vielä useampia.
Kirja vai moppi?
Herätyskello pärisi Susannan lapsuudenkodissa aikaisin. Puolet suomalaisista oli puoli seitsemään mennessä ylhäällä, nykyisin vasta seitsemältä. Viikonloppuisin tankataan unta pidempään.
Lapsuuden lauantaiaamut menivät imuroidessa ja mattoja tampatessa, etenkin Susannan äidillä. Susanna ei ole yhtä innokas kuuraaja, mutta onneksi Petteri tekee kotona enemmän kuin oma isä. Lapsuuden sunnuntai tuntui erilaiselta kuin lauantai: lauantaina touhuttiin, sunnuntaina oltiin perheen kanssa ja lepuuteltiin. Nykyisin päivillä ei ole eroa, ostoksille ja jumppaan pääsee minä päivänä vain.
Susanna käyttää keskimäärin kolme varttia vuorokaudessa liikuntaan ja ulkoiluun. Hän on ahkerampi lukija kuin keskivertosuomalaiset, jotka lukevat kirjoja tai lehtiä 43 minuuttia päivässä. Lukeminen on rakkaimpia harrastuksia.
Liikkuva äänestäjä
Susanna ei pidä itseään poliittisesti aktiivisena, mutta käy vaaliuurnilla aina. Tyypillisin suomalainen puoluekanta on juuri tällä hetkellä demarit, joita Susannan työntekijävanhemmat ovat aina äänestäneet.
Opettajien ja toimihenkilöiden puolueena tunnettu kokoomus voisi olla Susannan valinta. Mutta ehkä hän äänestääkin vihreitä, koska näin tekee yli puolet akateemisista helsinkiläisistä.
Tyypillinen suomalainen kannattaa melko pehmeitä arvoja. Susanna pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä, kuten 85 prosenttia suomalaisista, ja lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Verojakin hän maksaa mielellään, kuten 79 prosenttia suomalaisista, ja paheksuu veronkiertoa. Maahanmuutto jakaa mielipiteitä. Susanna edustaa maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautuvana edelleen tyypillisintä suomalaista.
Keskivertokansalaisena Susanna luottaa Euroopan unioniin eikä halua Suomea Natoon. Sote-uudistukseen ja maakuntahimmeleihin hän on täysin kyllästynyt. Jospa uudistus menisi uusiksi?
Yhä yhdessä
Susanna ja Petteri tahtovat pysyä yhdessä ja rakkauttakin riittää, vaikka yhteinen aika jää vähiin. Muutama vuosi sitten heillä oli kriisi. Lapset olivat pieniä, sairastelivat korvatulehduskierteessä ja kaikesta tuli riitaa: ajankäytöstä, lastenhoidosta, menemisistä, toisen huomioinnista, seksistä.
Uskottomuudelta he välttyivät, vaikka lähellä se oli. Susanna ja Petteri suhtautuvat pettämiseen torjuvammin kuin vanhempiensa ikäpolvi. 1970-luvulla joka kolmas oli sitä mieltä, että aviopuolison tilapäinen syrjähyppy tulisi hyväksyä.
Susanna ja Petteri olisivat saattaneet päätyä eroon. Edessä voi olla uusia kriisejä lasten kasvaessa. Lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Parisuhteessaan melko onnellisistakin naisista melkein puolet ja miehistä kolmasosa on joskus miettinyt eroa.
Ero ei ole kaiken loppu
Avioero on hyvinvointiriski, mutta Susanna ja Petteri ovat tilastollisesti vahvalla pohjalla, koska asuvat ydinperheenä yhteisten lasten kanssa. Korhosten liittoa suojaavat myös hyväosaisuus ja koulutus. Vähän koulutettujen äitien lapsista 43 prosenttia kokee vanhempien eron jo ennen kouluikää, korkeasti koulutettujen äitien lapsista vain 12 prosenttia.
Ei sillä, että ero olisi kaiken loppu. Susannan ystävä Maarit erosi muutama vuosi sitten ja on nyt onnellisempi kuin koskaan. Neljä viidestä eronneesta onkin kriisistä toivuttuaan sitä mieltä, että ero lisäsi onnellisuutta. Suurin osa on muutaman vuoden kuluttua uudessa parisuhteessa. Maaritkin löysi uuden kumppanin Tinderistä.
Iltakävelyt ja vitamiinit
Onko Susannalla paheita? Eipä juuri, ellei suklaa tai pomoportaan arvostelu ole pahe. Kahvia hän juo muutaman kupin päivässä. Olutta, siideriä tai viiniä hän nauttii viikonloppuna saunan jälkeen tai ystävien kanssa illanvietoissa. Suomalaisten juomisen huippuhetki ajoittuukin lauantai-iltaan: kello 20–21 jopa 840 000 suomalaisella on alkoholijuoma käden ulottuvilla.
Tupakkaa Susanna on kokeillut nuorena, mutta polttamisesta ei tullut tapaa. Huumeisiin hän suhtautuu torjuvasti.
Susanna koettaa harrastaa liikuntaa kolme kertaa viikossa, kuten tekee 60 prosenttia suomalaisista naisista ja 54 prosenttia miehistä. Jooga- ja kuntosaleista huolimatta tyypillisin liikunnan tapa on kävelylenkki.
Suomalaisilla on painonhallinnassa keskimäärin tekemistä, mutta pääkaupunkiseudulla asuvat koulutetut naiset ovat muita hoikempia. Susanna valitsee mieluusti kasvisruokaa, eikä punaisen lihan käyttösuositus, enintään puoli kiloa viikossa, ylity.
Susanna tankkaa myös vitamiineja purkista. Niin tekee kaksi kolmasosaa naisista, erityisesti ne, joiden ruokavalio on jo valmiiksi terveellinen.
Jos sydän pysyy kunnossa
Susanna on työuransa keskivaiheessa: työn ydin kiinnostaa ja kaikki on mahdollista — ehkä jopa uusi ura. Jatkokoulutus kangastelee haaveissa, ja työ voisi löytyä hallinto- ja kehittämistehtävistä. Itseluottamus on vankistunut töiden ja kokemuksen mukana.
Susannan ikäinen perusterve nainen voi odottaa elävänsä 85-vuotiaaksi. Petteri pelaa sulkapalloa, käy lenkillä ja ulkoilee lastensa kanssa. Hän voi odottaa 81 vuoden elinikää.
Keskiluokkaiset suomalaiset elävät keskimäärin pidempään kuin huono-osaisemmat, joten pariskunta saattaa porskuttaa kauemminkin. Yhteisiä seniorivuosia on todennäköisesti enemmän kuin Susannan vanhemmilla ehtii olla. Molemmat vanhemmat ovat elossa ja äiti hyvässä kunnossa, mutta isällä sydänvika muistuttelee välillä. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat Suomessa tavallisempia miehillä kuin naisilla.
Pysäyttäviä kokemuksia
Syöpä voi tulla kenelle vain, mutta väestöryhmillä on osin eri riskit. Korkeasti koulutetuilla ja hyvin tienaavilla on suurempi riski sairastua paksusuolen syöpään ja rintasyöpään, kun taas vähän koulutetuilla tai vähän tienaavilla uhkana ovat ruokatorven syöpä, mahasyöpä ja haimasyöpä.
Susanna on seurannut huolestuneena keskustelua suomalaisen vanhustenhoidon tasosta. Häntä arveluttaa ajatus pääomasijoittajan ylitehokkaasta ja epäinhimillisestä vanhainkodista, jonka muistisairaiden osastolta ei paljon ulkoilla. Alzheimerin tauti voi silti olla hänenkin viimeisten vuosiensa kohtalo joskus 2060-luvulla.
Mikko-veljen vaimo Tiina sairasti pari vuotta sitten rintasyövän. Se pysäytti. Syövän saa joka kolmas, eikä omilla läheisillä ole erityissuojaa sairaudelta — eikä vanhuudelta. Tiinan toivuttua hoidoista ja parannuttua sisarukset totesivat, että hetkeen tarttumisessa on itua. Suunnitteilla on nyt perheiden yhteinen kesälomamatka.
Mutta ei mihinkään turistirysään, Susanna miettii. Mieluummin jotain muuta, persoonallista, vaikka kaupunkiloma. Ei mitään ihan keskivertoa.
Artikkelia varten on haastateltu tutkija Heta Moustgaardia ja Väestöliiton tutkimusjohtajaa, dosentti Anna Rotkirchia.
Muut lähteet: Akavaaka 2017, Finravinto, Finsex, Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011, Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/03/19.
Mikä muuttaa keskivertoelämää?
Suomen hyvinvointierot ovat pysyneet yllättävän suurina, kansanterveystieteen dosentti Heta Moustgaard sanoo. Koulutetut pärjäävät kohtuullisen hyvin, ja keskiverto-Susannan elämänkulku kuulostaa väestöntutkijasta uskottavalta. Niin myös tulevaisuus, terve ja pitkä elämä, jonka lopulle jää vain vähän yksinäisiä vanhuusvuosia ja puolison haudalle köpöttelyä.
Vähän koulutetuilla, vähän tienaavilla sukupuolten elinajanodotteet ovat kauempana toisistaan. Korkeimman tuloviidenneksen nainen elää viisi vuotta pidempään kuin alimman viidenneksen. Miehillä ero on peräti yhdeksän vuotta. Koulutusryhmien välillä on niin ikään useiden vuosien eroja elinajanodotteessa.
— Terveyserot ovat hämmentävän pysyviä. Kun koulutustaso on noussut, ne, jotka tänä päivänä jäävät matalan koulutuksen varaan, ovat entistä valikoituneempi ryhmä. He ovat sairaampia ja heidän elintapansa ovat huonompia, Moustgaard toteaa.
1970-luvun lähiössä, jossa Susanna pienenä asui, oli monia työssäkäyviä aikuisia, joiden opintie oli jäänyt lyhyeksi. Tänä päivänä peruskoulupohjalta päätyy helposti syrjäytyneeksi.
Hyväosaiset syövät muita terveellisemmin, tupakoivat vähemmän ja juovat vähemmän alkoholia. Turvatussa elämänkulussa riittää energiaa hyviin valintoihin.
Susannakin voi kohdata vastoinkäymisiä, esimerkiksi työuupumuksen, jonka oireista kärsii neljäsosa työikäisistä.
— Koulutus ei näytä suojaavan mielenterveysongelmilta, masennukselta eikä masennuslääkkeiden käytöltä, Moustgaard sanoo.
Entä mistä Susanna saattaa elämänsä aikana yllättyä?
— Isoimpana asiana on varmasti ilmastonmuutos. Se vaikuttaa suuresti kulutustottumuksiin aivan lähitulevaisuudessa. Liikkuminen, asuminen ja matkustaminen muuttuvat.
Susanna ja veli vaihtavatkin ehkä ulkomaanmatkan juuriretkeen isovanhempien kotiseudulle Sonkajärvelle. Muutaman vuoden päästä Susanna saattaa olla vegaani, varsinkin kun omat lapset näyttävät esimerkkiä.
Robotti ei kovinkaan pian vie Susannan ammattia. Jos syntyvyyden lasku ei vähennä opettajien töitä, hän jatkanee urallaan eläkeikään. Maahanmuuton kasvu näkyy jo Susannan opetusryhmissä.
Keskivertotyypin muotokuvaa 5-7 prosentin väestönosuus ei kuitenkaan muuta.
— Maahanmuuttajien pitäisi olla hyvin samanlaisia jonkin ominaisuuden osalta, jotta väestöllinen keskiarvo hievahtaisi. Maahanmuuttajaväestö on varsin heterogeenista.