— Kun sellun maailmanmarkkinahinta laski, paperimiehet lähtivät ansiosidonnaiselle. Kun hinta taas nousi, tehtaan pillit vihelsivät ja työt jatkuivat, kuvailee sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.
Nykyiseen rakennetyöttömyyteen järjestelmä sopii huonosti. Sen uudistaminen on kuitenkin ollut vaikeaa.
Suomessa, kuten myös Ruotsissa ja Tanskassa, ansiosidonnainen työttömyysturva perustuu vapaaehtoiseen työttömyyskassan jäsenyyteen. Muissa länsimaissa työttömyysturva on hoidettu pakollisella, valtion hallinnoimalla työttömyysvakuutuksella.
Pakollisesta vakuutuksesta on keskusteltu Suomessakin, mutta työmarkkinajärjestöt vastustavat sitä. Työttömyyskassa on monelle tärkeä syy kuulua liittoon.
Tilkkutäkin turva
Suomessa työttömyysturvan juuret ovat vuonna 1917 säädetyssä työttömyyskassa-asetuksessa. 1960-luvulla syntyi nykyinen jako perusturvaan ja ansioturvaan. Se oli kompromissi, jossa yritettiin sovittaa yhteen maalaisväestön ja palkansaajien tarpeet. Sittemmin työttömyysturvaa paikkailtiin tupoissa ja siitä kehittyi monimutkainen tilkkutäkki, jossa ansiosidonnaista turvaa hallinnoi 29 erillistä työttömyyskassaa.
Alun perin kassajärjestelmän etuna oli se, että kassan jäsenet itse maksoivat kulut. Nykyään jäsenmaksut kattavat vain viisi prosenttia kuluista. Työttömyysvakuutusmaksuja maksavat kaikki, joilla on ansioita, mutta ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat vain kassan jäsenet.
Kassat ovat pahasti velkaantuneet, koska työttömyys on jatkunut pitkään korkeana. Ne ovat pitäneet jäsenmaksut matalina ja maksaneet kulut ottamalla velkaa. Näin ei voi toimia loputtomiin. Siksi taas on alettu pohtia, pitäisikö valtion ottaa kassat hallintaansa.
Hiilamon mukaan pitäisi. Hän ei usko, että nykyinen järjestelmä voi kestää pitkään, kun työpaikkoja katoaa ja yhä useampi sukkuloi silpputöiden ja työttömyyden välillä. Lisäksi järjestelmästä pitäisi tehdä joustavampi, jotta se mahdollistaisi yrittäjyyden ja opiskelun työttömyyskorvauksella.
Mukaan yhteisöön
Hiilamo toteaa, että työttömyyden ja eriarvoisuuden kasvu ovat myrkkyä yhteiskunnan harmoniselle kehittämiselle. Ongelma vaivaa kaikkia länsimaita.
— Työttömyyden aiheuttama tyytymättömyys näkyy poliittisissa liikkeissä, populismissa, maahanmuuttovastaisuudessa, vihapuheessa ja tieteen kyseenalaistamisessa. Syntyy konflikteja, joiden ratkaisemisessa vanhat mekanismit eivät enää toimi.
Hallitus aloittaa vuoden alussa perustulokokeilun. Hiilamo ei ole varaukseton perustulon kannattaja, jos sillä tavoitellaan yksinomaan työllisyysasteen nostamista. Siihen se tuskin vaikuttaisi toivotulla tavalla. Perustulo tarkoittaisi esimerkiksi ikuista kotihoidontukea ja opintotukea.
Hiilamolla on valtioneuvoston kanslian kanssa meneillään tutkimushanke Osallistavan sosiaaliturvan mallit. Siinä on perehdytty Saksan, Hollannin ja Tanskan systeemeihin. Näissä kaikissa on onnistuttu ehkäisemään Suomea paremmin pitkäaikaistyöttömyyttä.
— Näissä maissa on itsestään selvää, että saadakseen tukea on annettava panoksensa yhteiskunnan hyväksi. Toisaalta työtön saa itse vaikuttaa osallistumisensa muotoon enemmän kuin Suomessa, Hiilamo toteaa.
Suomessa sen sijaan kontrollista pidetään kiinni.
— Eräs työtön totesi hankkeessamme: saa valita, ottaako keppiä vai puista porkkanaa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/16.
Lue lisää työttömyydestä artikkelista Työ! Missä olet?
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa Yliopisto-lehti ja rakastu tieteeseen.