Katastrofi tuo esiin yhteisön voiman ja sen heikkoudet

Maailmanpolitiikan tutkija Marjaana Jauhola oli mukana, kun Heurekan Katastrofien keskellä –näyttelyä suunniteltiin. Poikkeusoloista selviytymisen kyky on enemmän yhteisön kuin yksilön ominaisuus, Aasian tuhoalueilla työskennellyt tutkija sanoo.

”Olin yhdeksänvuotias, kun koin ensimmäistä kertaa hirmumyrskyn”, Intian Gujaratista kotoisin oleva Shyam Gadhavi muistelee. Sykloni herätti perheen aamuyöllä. Ulkona salamoi, taloon vuosi vettä ja isä ryntäsi pihaan irrottamaan eläimiä kytkyistään. Isän perään lähtenyt Shyam joutui tarrautumaan kaikin raajoin currypuun runkoon, jottei olisi lentänyt tuulen mukaan.

Nykyisin Gadhavi toimii katastrofivalmiuden yhteisöasiantuntijana ja on tutkija Marjaana Jauholan yhteistyökumppani. Hän kertoo syklonimuistonsa Heurekan uudessa näyttelyssä.

Gadhavi on toimittanut tiedekeskukseen selviytymistä kuvaavien esineiden joukkoon Länsi-Intian maaseudun perinteisiä laakeita savilamppuja, jotka ovat tärkeitä sähkökatkojen tullen. Tarpeet ovat yksinkertaiset ja löytyvät läheltä: kirkastettu voi, puuvillanaru ja savi.

Näyttelyn keskoskaappi on rakennettu ilmastointiteipistä, kuplamuovista ja pahvilaatikosta.

— Yksinkertaisten teknisten ratkaisuiden lisäksi selviytymisessä korostuu yhteisö, globaalin kehitystutkimuksen yliopistonlehtorina työskentelevä Jauhola arvioi.

Järistykset ja palot

Jauholan, Gadhavin ja kumppanien tuore tutkimusartikkeli Examining relational social ontologies of disaster resilience kertoo katastrofien jäljistä Intiassa, Indonesiassa, Nepalissa, Chilessä ja Andeilla. Sen ytimessä ei kuitenkaan ole luonnon mahti vaan ennakointi, joustavuus ja palautumiskyky eli resilienssi, jonka varassa ihmisyhteisöt toipuvat kuormittavista poikkeusoloista.

Termin indonesiankielinen vastine ketahanan viittaa yhteisöön ja keskinäiseen apuun, Jauholan kollega Eila Romo-Murphy kertoo, samoin acehin termi theun. Jauholakin sanoo vierastavansa yksilön vahvuutta korostavia tarinoita, joita positiivisesta psykologiasta ponnistavassa resilienssin tutkimuksessa usein viljellään.

Luonto sinällään ei ole ongelma, Jauhola sanoo.

— Ongelmat syntyvät, kun vaikkapa kuivuus tai tsunami pitkäkestoisine vaikutuksineen kohtaa yhteisön sosiaaliset rakenteet ja eriarvoisuudet.

Joustokyky ei ole yleisinhimillinen vakio. Kannattaa pysähtyä miettimään, mitkä yhteiskunnan rakenteet altistavat ihmisiä riskeille, vaikeuksille ja hädälle, Jauhola pohtii.

— Kuinka pärjää nainen, jonka synnytys käynnistyy ennenaikaisesti maanjäristysalueella?

Sukupuolen, iän tai sosiaaliluokan vuoksi kärjistyvää hätää on lähempänäkin. Keski-Suomessa tulva huuhtoi mukaansa Jauholalle tutun kylätien, asukkaiden ainoan yhteyden ulkomaailmaan. Jyväskylässä vanhusten palvelutalo — jossa Jauholan omainen asui — syttyi tuleen.

Laulun pelastamat

Näyttelyn asiantuntijan roolin ohella Jauhola koulutti Heurekan oppaita kertomalla kenttätöissä tekemistään havainnoista poikkeusoloissa.

— Sosiaalisten hierarkioiden lisäksi yhteisöjen joustavuus riippuu uskonnollisen ja muun kulttuurin erityispiirteistä.

Heurekassa voi kuunnella ääninäytteen sukupolvelta toiselle kulkeneesta laulusta. Se auttoi indonesialaisen pikku saaren asukkaita joulukuussa 2004, kun tuhoisa tsunami pyyhkäisi alueen yli. Saaren yhteisö tunsi vetäytyvästä merestä varoittavan ja pako-ohjeita antavan laulun sanat ja selvisi luonnonvoimien purkauksesta lähes uhreitta.

Epävakaina aikoina poliitikot käyttävät resilienssin ajatusta apunaan kriisinhallinnassa. Se palvelee myös šokin yli katsomista.

— Katastrofeista palaudutaan vahvimpien ehdoilla. Onko viisasta ajatella, että resilienssi on kuin kuminauha, joka auttaa meitä ponnahtamaan takaisin alkuperäiseen tilanteeseen, Jauhola kysyy.

 

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/22. 

Katastrofit Tikkurilassa

Katastrofien keskellä -näyttely on Heurekan toistaiseksi suurin hanke.

— Pääosaan otettiin kestävämpää tulevaisuutta rakentava, selviytymiskykyinen ihminen, projektipäällikkö Joonas Juutilainen kertoo.

Päämääränä on ollut koko perheelle sopiva näyttely, joka herättää toivoa ja antaa välineitä käsitellä vaikeita aiheita lasten kanssa. Näyttelysalin pelit testaavat yhteistyötä ja luottamusta.

Katastrofin jälkeen -huoneissa kuvataan selviytymistarinoita ympäri maailman. Luonnon ankaruus on esillä lähinnä taideteoksina.

Katastrofien keskellä. Kokemus luonnonvoimista — ja omista voimista -näyttely on avoinna syyskuuhun 2023.