Ulkomaisten opiskelijoiden työnhaussa sosiaalisilla verkostoilla ja epävirallisilla kontakteilla on tärkeä rooli. Tällaiset kokemukset olivat näkyvästi esillä, kun Svenska social- och kommunalhögskolanin tutkijatohtori Rolle Alho haastatteli opiskelijoita näiden työnhakukokemuksista.
– Epävirallisten verkostojen merkitys oli monelle turhauttavaa ja myös yllättävää, sillä Suomi on monessa muussa mielessä erittäin muodollisesti toimiva yhteiskunta. Usein tieto työpaikoista kulkee ainoastaan epävirallisia kanavia pitkin, ja vaikka vapaita paikkoja mainostettaisiinkin, työnantajat palkkaavat usein jo entuudestaan tutun hakijan. Jos ei kuulu ”oikeisiin” piireihin, joutuu altavastaajan asemaan, vaikka olisikin sopiva koulutus ja muuten pätevä, Alho kertoo.
Yksi haastatelluista kuvaili tilannetta näin: ”Täytyy tuntea joku, joka tuntee jonkun.”
Tutkimusta varten Alho haastatteli 31 ulkomaista opiskelijaa, jotka olivat muuttaneet Suomeen aikuisina ja alkaneet opiskella suomalaisessa korkeakoulussa tai yliopistossa sekä löytäneet työpaikan. Haastatellut olivat valmistuneita tai opintojensa loppusuoralla. Vuosina 2016 ja 2017 tehdyt laadulliset haastattelut käsittelivät kokemuksia työnhausta Suomessa. Kaikki haastatellut olivat tuolloin töissä Suomessa.
Useimmat haastatellut olivat aluksi etsineet töitä vastaamalla työpaikkailmoituksiin ja muita virallisia kanavia pitkin – yleensä heikoin tuloksin. Suurimmalle osalle töitä alkoi löytyä paremmin, kun he alkoivat hyödyntää epävirallisia kanavia.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki haastatellut painottivat, että kontaktit omaan etniseen ryhmään Suomessa eivät edistäneet työnhakua mitenkään tai parhaimmillaankin johtivat huonosti palkattuihin ja matalan statuksen töihin. Ovet aukenivat koulutusta vastaavaan työhön suomalaiskontaktien myötä.
Osa haastatelluista oli joutunut työnhaun yhteydessä kokemaan rasistista kohtelua, minkä lisäksi moni oli kokenut, että tietyt työnantajat eivät pitäneet ulkomailla hankittua työkokemusta ansiona.
– Jos olisin haastatellut henkilöitä, jotka eivät olleet löytäneet töitä, olisi kokemuksia rasismista varmasti ollut enemmän. Lisäksi moni huomautti, ettei tiennyt, miksei heidän hakemukseensa vastattu. Saattoiko rasismilla olla osaa asiaan? Luultavasti jossain määrin, sillä aiempien tutkimusten mukaan Suomen työmarkkinoilla esiintyy rakenteellista rasismia. Moni oli sitä mieltä, että pelkkä ”ulkomaalaisen” kuuloinen nimi vaikeutti työnhakua.
Tehtävää hallitukselle ja yliopistoille
Kansainvälinen muuttoliike ja opiskelijoiden liikkuvuus ovat kasvaneet viime vuosikymmenten aikana räjähdysmäisesti. Anglosaksiset maat ovat perinteisesti houkutelleet leijonanosan opiskelijoista, mutta viime vuosina myös Suomen ja muiden ”syrjäisten” maiden suosio on ollut kasvussa. Yliopistot ja muut korkeakoulut kilpailevat maailmanlaajuisesti ulkomaisista opiskelijoista, joilta saadaan rahaa lukukausimaksujen muodossa.
Hallitusohjelmassakin todetaan, että on tärkeää saada ulkomaiset opiskelijat jäämään Suomeen myös opintojen jälkeen, jotta heidänkin osaamisensa saadaan työmarkkinoille.
– On ristiriitaista, että yliopistot ja hallitus ovat asettaneet tavoitteeksi kasvattaa suomalaisissa yliopistoissa opiskelevien ulkomaisten opiskelijoiden määrää ja että puhutaan työvoimapulasta usealla eri toimialalla samalla kun rekrytointiprosesseja vaivaava rakenteellinen rasismi vaikeuttaa työllistymistä, Alho sanoo.
Eroavaisuuksia alojen välillä
Ulkomaalaistaustalla on myös myönteisiä puolia. Jotkut haastatelluista olivat onnistuneet kääntämään taustansa edukseen työnhaussa tuomalla esiin kielitaitoaan ja kansainvälisiä verkostojaan. Näitä ominaisuuksia pidettiin arvokkaina etenkin tietyillä kansainvälisillä aloilla.
– Mielenkiintoista kyllä, moni totesi kiihtyvän maahanmuuton ja globalisaation lisäävän sellaisten työpaikkojen määrää Suomessa – etenkin pääkaupunkiseudulla – joissa pärjää englannilla. Tällaisia töitä löytyy muun muassa monikansallisista yrityksistä, startup-yrityksistä ja tietotekniikka-alalta. Moni haastatelluista korosti myös sitä, että näillä aloilla ”ei-suomalaisiin” hakijoihin suhtaudutaan moneen muuhun alaan verrattuna avoimemmin ja myönteisemmin.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi on jo pelkästään kielen takia varsin ainutlaatuinen tapaus, sillä vain harva tänne opiskelemaan muuttava osaa puhua Suomen virallisia kieliä, mikä vaikeuttaa työllistymistä. Vaikka kielivaatimukset ovat Alhon mukaan usein perusteltuja, on nähtävissä merkkejä siitä, että työnantajat määrittävät ne tarpeettoman vaativiksi voidakseen karsia ei-suomalaiset hakijat joukosta, minkä moni haastatelluistakin mainitsi.
Kielitaitovaatimusten lähempi tarkastelu voisi olla osa ratkaisua. Työntekijöiden palkkaamiseen liittyvää syrjintää voisi todennäköisesti vähentää myös ottamalla käyttöön anonyymeja rekrytointiprosesseja, joissa hakemuksiin ei kirjoitettaisi nimeä, sukupuolta eikä syntymäaikaa ja -paikkaa.
– Helsingin kaupunki kokeilee tänä vuonna yhdenlaista nimetöntä rekrytointiprosessia kaikilla toimialoillaan. Yksittäiset toimenpiteet eivät tietenkään riitä, mutta niiden avulla voitaisiin vähentää sellaisia syrjinnän ja rasismin muotoja, jotka liittyvät siihen, ketkä kutsutaan työhaastatteluun, Alho sanoo.
Tämä tiedote pohjautuu Rolle Alhon artikkeliin ‘You Need to Know Someone Who Knows Someone’: International Students’ Job Search Experiences.
Lisätietoja:
Rolle Alho, tutkijatohtori, rolle.alho@helsinki.fi
Puh. 040 720 4121