Mistä itsemurhien väheneminen Suomessa johtuu, psykiatrian professori Erkki Isometsä?
— Yhtä selkeää vastausta ei ole. Itsemurha on taustaltaan monitekijäinen ja monitahoinen ilmiö, jota on pyritty selittämään niin yhteiskunnallisilla kuin yksilöllisillä syillä.
Ketkä kuuluvat riskiryhmään?
— Itsemurha-alttius on suurinta yhteiskunnan huono-osaisimpien, erityisesti syrjäytyneiden miesten keskuudessa. Kyse on enemmän osallisuudesta kuin toimeentulosta. Yleinen elintason nousu ei näytä ehkäisevän itsemurhia. Niiden määrä nousi hyvinvointivaltion rakentamisen vuosikymmeninä, ja itsemurhahuippu koettiin juuri ennen 1990-luvun lamaa.
Mihin seikkoihin terveydenhoidossa on erityisesti satsattu?
— Suomessa toteutettiin 1990-luvulla kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti, jota edelsi kaikki Suomen itsemurhat kartoittanut tutkimusprojekti. Hoitoa vaille jäänyt masennus todettiin päihdeongelmien ohella yhdeksi keskeisimmistä itsemurhan taustatekijöistä.
— Havainto vauhditti depression hoidon kehittämistä maassamme.
Onko uusilla mielialalääkkeillä ollut vaikutusta? Entä muilla uusilla hoitomenetelmillä?
— Kyllä, nykyisillä lääkkeillä on aiempia vähemmän sivuvaikutuksia. Entistä suurempi osa depressiopotilaista on myös saatu hoidon piiriin. Kyse on depression entistä paremmasta tunnistamisesta ja sen aktiivisesta hoidosta.
Voidaanko jo sanoa, että Suomen synkkä itsemurhamaine on historiaa?
— Suomen itsemurhakuolleisuus on puolittunut ja siten laskenut yleistä eurooppalaista trendiä voimakkaammin. Samaan aikaan itsemurhakuolleisuus on noussut joissain Aasian maissa ja Yhdysvalloissa. Tietoja eri maista on myös aiempaa laajemmin saatavilla.
Itsemurhatilastojen selvästi synkin EU-maa on tällä hetkellä Liettua. Maailmanlaajuisesti suurten itsemurhalukujen maita ovat Liettuan ohella muun muassa Guyana ja Venäjä. Mikä eri maiden tilastoissa saattaa yllättää?
— Kansainvälisiä vertailuja kannattaa tulkita melko varovasti. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa itsemurha on yhä osin tabu, minkä tähden sitä ei ehkä tilastoida yhtä tarkkaan kuin Pohjoismaissa.
— Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa kuolinsyyn määrittää usein tuomari eikä lääkäri. Juristit ovat johtopäätöksissään lääkäreitä varovaisempia. Niinpä siellä tilastoidaan ”tuntemattomiksi kuolinsyiksi” tapauksia, jotka olisivat meillä itsemurhia.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Mitä nyt –palstalla 2/2020.