Henkinen väkivalta on yleisin lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto, jolla on lukuisia haitallisia ja kauaskantoisia vaikutuksia. Lasten kanssa työskentelevät sosiaalityön ammattilaiset eivät kuitenkaan aina riittävästi tunnista henkistä väkivaltaa työssään.
– Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta on jo hyvin tiedostettua. Henkinen väkivalta on jäänyt vähemmälle huomiolle, kuvailee oikeustieteen dosentti, vanhempi yliopistonlehtori Virve-Maria Toivonen Helsingin yliopistosta.
Helsingin yliopiston vastajulkaistu tutkimus Emotional Violence Against Children as Documented in Finnish Child Welfare Records käsittelee vanhempien lapsiinsa kohdistamaa henkistä väkivaltaa suomalaisissa lastensuojelun asiakirjoissa ja huostaanottopäätöksissä. Tutkimus on toteutettu tarkastelemalla 30 lapsen lastensuojelu- ja huostaanottoasiakirjoja, ja se on osa valtion tutkimusrahoituksen saanutta ASTULA-hanketta.
Henkinen väkivalta on monimuotoista ja kasautuvaa
Henkinen väkivalta oli tunnistettavissa noin puolessa aineiston tapauksista. Tutkimuksessa tarkastelluissa tapausasiakirjoissa lapset kokivat henkistä väkivaltaa usein monin eri tavoin, ja siihen kuului sekä suoraa kaltoinkohtelua että laiminlyöntiä. Suurin osa lapsista oireili tavoilla, jotka voi liittää henkisen väkivallan vaikutuksiin, kuten esimerkiksi ahdistuneisuudella, aggressiolla tai päihdeongelmilla.
Vaikka henkisen väkivallan kuvailu oli asiakirjoissa usein aluksi selkeää ja tarkasti ilmaistua, sen kuvailu hälveni vähitellen. Huostaanottopäätöksiä perusteltiin lopulta lapsen omalla käytöksellä ilman oireilun taustatekijöiden huomiointia.
– Vanhempien lapsiinsa kohdistama henkinen väkivalta usein sivuutetaan päätöksenteossa ilman riittävää ymmärrystä sen vaikutuksista, Toivonen jatkaa.
Asiakirjat ohjaavat myös saatavilla olevia palveluita ja myöhempää työtä perheiden kanssa, minkä vuoksi huostaanottopäätöksiin on tärkeää kirjata kaikki olennaiset taustatekijät. Suomessa lastensuojelun ensisijainen tavoite on perheen jälleenyhdistäminen, mikä on haastavaa ilman riittävää ymmärrystä tarvittavista muutoksista kotioloissa.
Ammattilaiset tarvitsevat parempia keinoja tunnistaa henkistä väkivaltaa
Sosiaalityön ammattilaiset tarvitsevat parempia työkaluja henkisen väkivallan ja lapsen oireilun tunnistamiseen työssään, jotta perheille voi tarjota parempaa tukea. Lisäksi lastensuojelussa tulee huomioida entistä paremmin myös henkisen väkivallan riskitekijät: jos sosiaalipalvelut reagoivat vain oireisiin, tehokas apu on usein jo liian myöhäistä.
– Tämä on myös koulutuksellinen kysymys, eli miten koulutamme sosiaalityöntekijöitä? Pysähtyminen lapsen kokemukseen henkisestä väkivallasta vaatii aikaa, jota kiireisillä ja kuormittuneilla sosiaalityöntekijöillä ei aina ole, taustoittaa sosiaalityön dosentti, vanhempi yliopistonlehtori Aino Kääriäinen.
Lisätiedot:
Aino Kääriäinen
+358 50 4155440
aino.kaariainen@helsinki.fi
Virve-Maria Toivonen
virve-maria.toivonen@helsinki.fi