Enemmistö suomalaisista ilmoittaa kannattavansa eutanasiaa. Perusteluissa toistuu vaatimus siitä, että jokaisen tulee saada päättää itse oman elämänsä tärkeimmistä kysymyksistä, kuten kuolemasta. Yhteiskunnan tehtävänä olisi tarjota kuolinapua silloin, kun sietämätöntä kärsimystä ei pystytä muilla keinoin lievittämään.
Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan eutanasian laillistamista ajavan kansalaisaloitteen perustelut ilmentävät keskustelussa esitettyjä, osittain keskenään ristiriitaisia toiveita. Hallamaa toimii valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) puheenjohtajana ja on ollut laatimassa syyskuussa 2017 neuvottelukunnan uusinta kannanottoa eutanasiasta.
− Laillistetun eutanasian puolestapuhujat korostavat, että lainsäädännön kriteerien eutanasian myöntämiseen pitää olla todella tiukat. Mutta kun ihmiset alkavat kuvailla tilanteita, joissa itse haluaisivat eutanasian, tilanne muuttuu: alun perin on todettu, että perusteena pitää olla potilaan vakava, kuolemaan johtava sairaus. Omalla kohdalla eutanasiaa kuitenkin saatetaan toivoa panemaan piste myös sellaisille sairauksille, joita itse asiassa voidaan parantaa tai joiden oireita voidaan hoitaa, Hallamaa sanoo.
Kuolemasta voi tulla bisnestä
Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Kolumbiassa ja Kanadassa laki mahdollistaa eutanasian ja itsemurhassa avustamisen. Eutanasian kannattajat Suomessa vetoavat pitkälti Benelux-maiden käytäntöön.
Siellä kuoleman aiheuttaminen toiselle on rikos, mutta siitä ei nosteta syytettä eikä rangaista, kunhan lakiin kirjatut ehdot täyttyvät. Tällainen on kroonisesta, yleensä kuolemaan johtavasta vakavasta sairaudesta kärsivän ihmisen oma toistuva, tietoon perustuva pyyntö eutanasiasta. Myös sairastuneen kokema pitkäaikainen, sietämätön kärsimys, jota ei pystytä muilla keinoin lievittämään, on eutanasian peruste.
Eutanasiaa ei saa panna Benelux-maissa toimeen ennen kuin potilaan oman lääkärin lisäksi toinen, riippumaton lääkäri on todennut ehtojen täyttyvän. Potilaan kuoltua lääkäri toimittaa tapahtuneesta raportin eutanasiakomitealle. Jos lakiin kirjatut edellytykset eivät täyty, komitea toimittaa asiakirjat syyttäjälle. Toistaiseksi lain rikkomisesta ei ole nostettu yhtään syytettä.
Lain säätämisen jälkeen eutanasia on Hollannissa yleistynyt kuolinsyynä moninkertaisesti, vaikka saattohoitoa on parannettu eikä kokonaiskuolleisuus ole maassa kasvanut.
Vaikka eutanasian toteuttavat pääosin perhelääkärit, Hollannissa on myös yksityisiä yrityksiä, joissa toimivat ammatinharjoittajat tekevät eutanasian.
− Toiminta on saanut kysymään, voivatko taloudelliset intressit väljentää eutanasian kriteereitä, Hallamaa toteaa.
Kuka määrittelee sietämättömän kärsimyksen?
Vaikeimmin tulkittava eutanasian kriteereistä on Hallamaan mielestä kuitenkin se, mitä potilaan sietämättömällä kärsimyksellä tarkoitetaan ja millä perusteella ulkopuolinen voi sitä arvioida. Kärsimykseksi voidaan lukea myös eksistentiaalinen, psyykkinen ja sosiaalisten syiden aiheuttama kipu ja tuska.
− Hollannissa eutanasia on ulotettu myös muistisairaisiin ja mielenterveyspotilaisiin, Hallamaa huomauttaa.
Dementoituneen potilaan hoitotahtoon kirjatun kuolintoiveen toteuttamisesta päättää joku muu kuin potilas itse. Vaikea mielenterveyden häiriö ilmenee merkityksellisyyden katoamisena ja elämä tuntuu pelkältä kärsimykseltä. Milloin potilaan pyyntöä voidaan pitää aidosti vapaaehtoisena ja harkittuna? Korostamalla itsemääräämisoikeutta tällaiset ongelmat ratkeavat, kun eutanasian saamiseen riittää se, että ihminen ilmaisee tahtovansa kuolla.
Eutanasialla haetaan ratkaisua mielettömyyden ongelmaan
Vaatimukset itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi Hollannissa on ryhmiä, joiden mielestä yhteiskunnan tulisi taata ihmiselle miellyttävä kuolema mistä tahansa syystä silloin kun ihminen itse niin haluaa.
Ajatus eroaa voimakkaasti länsimaissa vuosisatoja vallinneesta, kristinuskoon perustuvasta käsityksestä, jonka mukaan elämä on lahja, joka otetaan vastaan iloineen ja kärsimyksineen.
Kokemus oman elämän hallinnasta on tärkeä asia. Mutta miten kuolema suhteutuu itsemääräämisoikeuteen?
− Kuolematta olemista ei voi valita, mutta kuoleman voi, Hallamaa tiivistää.
− Periaatteessa ihmisellä on koko ajan avoinna mahdollisuus lopettaa oma elämänsä mutta ei välttämättä keinoja tehdä tätä nopeasti, kliinisesti ja kivuttomasti. Itsemurha koetaan brutaaliksi teoksi, hän jatkaa.
Hallamaa kuulee eutanasiakeskustelussa uskonnollisia argumentteja, vaikka niitä ei lausuta suoraan julki.
− Esimerkiksi ajatus kärsimyksen lievittämisestä tai ihmisen syyttömyydestä kärsimykseensä voidaan johtaa kristillisestä perinteestä.
Nykyisessä individualismia korostavassa ajassa ihmiset saattavat ajatella tekevänsä yksilöllisiä päätöksiä, joihin uskonto ei vaikuta – kasvava osa väestöstä ei enää edes kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Uskontoon kytkeytyviä perusteluja pidetään usein ongelmallisina myös siksi, ettei yksien uskonnollinen vakaumus saa määritellä, kuinka toisten on elettävä.
− On harhaa kuvitella voivansa tehdä yksilöllisiä valintoja riippumatta kulttuurin pohjavirtauksista tai muista ihmisistä, Hallamaa sanoo.
Hän muistuttaa, ettei elämä ole yksilösuoritus, vaan osallisuutta.
− Tällöin myöskään elämän loppu ei ole sitä, että minäpä nyt lähden tästä vaan pois. Kuolema koskettaa aina myös muita ihmisiä, silloinkin kun se on itse valittu.
Kuoleman etäisyys vaikuttaa eutanasiakantaan
Eutanasiaa käsittelevien kyselyiden perusteella voidaan päätellä, että mitä kaukaisempi asia kuolema ihmiselle on, sitä myönteisemmin hän suhtautuu eutanasiaan.
Nuoret vastaajat suhtautuvat eutanasian laillistamiseen myönteisemmin kuin ikääntyneemmät. Terveydenhuollon ammattilaisista eutanasiaan suhtautuvat kriittisimmin ne, jotka osallistuvat kuolevien potilaiden hoitoon.
Kuolema näyttäisi olevan helpommin hyväksyttävissä, kun se ei ole näkyvillä ja lähellä.
Hallamaan mielestä asenneilmapiirin muuttuminen voi heikentää saattohoidon kehittämistä ja hoidettavissa olevien oireiden lievittämistä.
− Oikeus elämään on kaikkein perustavin ihmisoikeus. Se velvoittaa valtioita turvaamaan ja suojaamaan tätä perusoikeutta muun muassa järjestämällä kansalaisille riittävät terveydenhuollon palvelut. Jos eutanasia olisi mahdollinen, pidettäisiinkö sitä luontevimpana vaihtoehtona sen sijaan, että pyrittäisiin tarjoamaan ihmisen tarpeisiin vastaava hoiva − sekä kokemus kuolemasta, joka ei perustu ihmisen päätökseen?