Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2024.
Tupatarkastuksia, julmia herätyksiä, pitkiä marsseja ja äkseerausta. Jokainen on kuullut tarinoita varusmiespalveluksen karusta alusta, jossa alokkailta otetaan luulot pois. Moni on kokenutkin sen.
Sotilasprofessori Antti-Tuomas Pulkka astui armeijan harmaisiin Pohjois-Karjalan prikaatissa vuonna 1991.
— Ensimmäinen aamu täytti kyllä kaikki sotilasfarssin piirteet. Huudettiin ja ovia paiskottiin. Mutta ryhmänjohtajamme oli erittäin oikeudenmukainen. Aluksi käveltiin eikä juostu ja sai pitää urheilukenkiä, jos halusi.
Pehmeä lasku onkin fiksu tapa aloittaa varusmiespalvelus, sotilaspedagogiikkaa tutkiva Pulkka kertoo.
— Ihminen oppii parhaiten silloin kun tilanne on turvallinen.
Palvelukseen astuminen on jo itsessään shokki: yhtäkkiä asutaan uudessa paikassa, ympärillä on uusia ihmisiä ja uusia sääntöjä.
— Jos alokkaan halutaan omaksuvan uutta, muutosta kannattaa loiventaa eikä korostaa, Pulkka sanoo.
Varusmiespalveluksen alkua pyritäänkin hoitamaan nyt pehmeämmin kuin takavuosina.
Nopean reaktion sijaan tärkeintä on pohtia parhaita ratkaisuja
Pulkka mietti sotilasuraa jo koululaisena.
— Idea syntyi varmaan partioharrastuksen kautta. Lapsena mielikuvani armeijasta oli jonkinlaista reipashenkistä eräilyä.
Se ei ihan vastaa sotilasprofessorin arkea, mutta siitä huolimatta Pulkka on viihtynyt puolustusvoimissa hyvin. Hän pääsi Kadettikoulusta upseeriksi 1996. Osana tutkintoa hän suoritti kasvatustieteen perusopinnot Helsingin yliopistossa. Valmistuttuaan Pulkka opetti nelisen vuotta epäsuoraa tulenjohtoa kranaatinheitinkomppaniassa Savon prikaatissa.
Armeijasta puhutaan turvallisuuden näkökulmasta, mutta rauhan aikana puolustusvoimat ovat ennen muuta koulutusorganisaatio, Pulkka huomauttaa.
— Ajatuksena on opettaa varusmiehille kuudessa tai kahdessatoista kuukaudessa taidot, joita he tarvitsevat poikkeusoloissa. On aina yhtä kiehtovaa nähdä, miten ihmiset alkavat toimia yhdessä uudessa ympäristössä.
Aiemmin koulutuksessa painotettiin loputtomia toistoja. Joskus se onkin mielekästä — esimerkiksi kun kootaan ja ladataan asetta.
— On tilanteita, joissa toistokoulutus säästää verta.
Ennätysnopeita reaktioita tarvitaan rauhan aikana harvoin. Siksi sotilaskoulutuksessa tärkeintä on saada ihminen pohtimaan, mikä olisi kaikkein paras tapa hoitaa asia ja kuinka se itseltä tai ryhmältä sujuisi luontevimmin.
Kertausharjoituksissa ihmiset taantuvat ja odottavat määräyksiä
Koulutettavia tulee kohdella aina asiallisesti, Pulkka linjaa.
— Liian tiukan ohjeistuksen vaikutuksia näemme esimerkiksi kertausharjoituksissa. Ihmiset, jotka voivat olla arjessaan aloitteellisia ja omatoimisia, taantuvat harjoituksissa herkästi ja odottavat passiivisina määräyksiä.
Mutta eikö armeijassa kuitenkin pidetä yllä tiukkaa kuria, marssita tasatahtia ja totella ylempien määräyksiä?
— Totta tuokin. Sotilaselämään kuuluu tietty kuri ja organisaation taso. Sille on syynsä, kun tietää, millaisissa olosuhteissa voi joutua toimimaan.
Toinen kysymys on ajan säästäminen. On helpompi liikuttaa joukkoja, jos mennään tasatahtia, eikä ketään tarvitse etsiskellä, Pulkka tuumii.
Väitöstutkimus motivaatiosta sai parhaan arvosanan
Pulkka sai vuonna 2001 siirron Maanpuolustuskorkeakouluun Santahaminaan. Siellä hän pääsi opettamaan kadetteja, jotka taas myöhemmin opettivat varuskunnissa varusmiehiä.
Pulkan esikuvana toimi Suomen ensimmäinen sotilaspedagogiikan professori Jarmo Toiskallio. Hän kannusti sotilastaitojen uutta opettajaa erikoistumaan ja kouluttautumaan lisää.
Jo pedagoginuran alkutaipaleella Pulkalla oli tutkijan aura, Toiskallio luonnehtii.
— Kävimme kerran konferenssimatkalla Saksassa. Siellä meidät esiteltiin erehdyksessä professori Pulkkana ja eversti Toiskalliona. Pulkka oli vasta nuori kapteeni, enkä minä eversti. Ehkä Antin olemus oli jo tuolloin ”professorimainen”, Toiskallio muistelee.
Kun Pulkka kävi Helsingin yliopistossa keskustelemassa täydennyskoulutuksesta, professori Patrik Scheinin ehdotti hänelle väitöskirjan tekoa. Pulkka tarttui toimeen ja väitteli 2014 professori Markku Niemivirran ohjauksessa.
Oppimisympäristöjen vaikutusta ihmisten motivaatioon ja hyvinvointiin käsitellyt väitös sai parhaan mahdollisen arvosanan.
Tutkimus sujui mutkattomasti, Niemivirta kehuu.
— Ainoastaan puolustusvoimien turvallisuuskäytännöt aiheuttavat välillä ongelmia. Antti itsekin vitsailee, että heidän nettinsä ei ulotu talon ulkopuolelle.
Pedagogi rakentaa kollegoilleen näköispienoismalleja
Itä-Suomen yliopistoon siirtynyt Niemivirta, Pulkka ja koko silloinen tutkimusryhmä pitää yhä yhteyttä niin tieteen kuin vapaa-ajan merkeissä. Pulkka on rakentanut kaikille ryhmän jäsenille heitä kuvaavat pienoismallit omissa ympäristöissään.
Pienoismallien tekijässä saattaa elää pieni perfektionisti. Kun Pulkka askarteli Niemivirran pienoismallia, hän panosti myös työympäristöön: kirjojen kansiin ja mahdollisimman aidon näköiseen portviinipulloon.
Niemivirta kuvailee asiallista ja ystävällistä Pulkkaa paitsi hyväksi tutkijaksi myös hyväksi ihmiseksi. Tutkijanura olisi auennut myös sotilasmaailman ulkopuolella, professori arvioi.
— Antti on utelias kokeilemaan uusia metodeja ja soveltamaan uutta tietoa. Maapuolustuskorkeakoulu on hyvin onnekas, että hän on siellä töissä.
”Sotilasprofessorin tehtävä on maailman paras työ”
Siviilivaatteissa haastatteluun saapunutta rentoa Pulkkaa ei heti hahmota sotilaaksi. Hän kuitenkin on sotilasarvoltaan everstiluutnantti.
— Sotilasprofessorin tehtävä on maailman paras työ.
Näin on, vaikka päivät kuluvatkin metsissä samoilun sijasta pääosin näyttöpäätteen ääressä. Pulkka kuvaa opinahjoaan vapaaksi ja innovatiivisuutta tukevaksi työpaikaksi. Sitä ei ehkä heti ajattelisi korkeakoulusta, joka sijaitsee tarkoin varjellulla sotilasalueella ja jonka henkilökunnalla on arvojärjestys.
Iso osa Pulkan tutkimuksesta on soveltavaa. Hän pyrkii paitsi selvittämään puolustusvoimien sotilaspedagogiikan tilaa myös kehittämään tapoja, joilla sotilaat oppisivat mahdollisimman hyvin. Lisäksi Pulkka on kirjoittanut käytännönläheisiä sotilaskouluttajien oppaita.
Varusmiehet tulevat palvelukseen hyvin erilaisista lähtökohdista, ja esimerkiksi erot fyysisessä kunnossa ovat isoja. Voisi olla perusteltua jakaa varusmiehet kuntoryhmiin, joissa jokainen saisi omantasoistaan harjoitusta.
Tämä olisi kuitenkin lyhytnäköistä, Pulkka toteaa.
— Huonojen ryhmään joutuminen on erittäin epämotivoivaa, niin epämotivoivaa, että se lopulta heikentää osaamista. Ihminen ei opi, jos hänellä ei ole siihen motivaatiota.
Kadettien koulutuksessa taas on toisenlaisia ongelmia.
— Upseerioppilaat ovat erittäin motivoituneita. Opintomenestys kuitenkin määrittää usein, minkä työpaikan kukin saa. Siksi heillä on kova tarve välttää epäonnistumisia, mikä ei ole aina paras lähtökohta oppimiselle.
”En voinut ymmärtää, mitä Venäjä saavuttaisi, enkä ymmärrä vieläkään"
Ilmapiiri Santahaminassa on ollut vakava. Syynä on tietenkin Ukrainan sota. Pulkalle 24.2.2022 tuli järkytyksenä, vaikka Krimin miehitys antoikin jo vihiä Putinin aikeista.
— Ennen sodan alkua olin illallisilla, joilla kysyttiin, mitä Venäjän niin sanotut sotaharjoitukset radan tuntumassa tarkoittivat — että suunniteltiinko hyökkäystä. Vastasin ei, koska en voinut mitenkään ymmärtää, mitä Venäjä hyökkäämällä saavuttaisi.
Sitä Pulkka ei ymmärrä vieläkään.
Lähes 30 vuoden armeijaurasta huolimatta Pulkka ei koskaan ole ollut konfliktialueella. Kiinnostaisiko koulutustehtävä Ukrainassa? Tällaiset päätökset tehtäisiin aivan eri tasolla, Pulkka huomauttaa.
— Mutta jos näin päätettäisiin, sotilasta kiinnostaa aina se, mihin käsketään.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.