Sosiaalisen median algoritmit jaetaan usein suosittelu- ja moderointialgoritmeihin, mutta käytännössä tämä erottelu ei päde. Sosiaalisen median alustat nojaavat yhä enemmän tekoälyyn vähentääkseen sellaisten sisältöjen näkyvyyttä, jotka eivät suoraan riko alustojen sääntöjä, mutta joiden ei haluta leviävän. Kriitikoiden ja käyttäjien keskuudessa tästä käytännöstä puhutaan usein “shadow banning” -termillä.
– Siinä missä sisällön poistaminen tai tilin estäminen näkyvät käyttäjälle ja herättävät siten vastustusta, suosittelusta poistamisella tai vapaasti suomennettuna ”varjokielloilla” voidaan hallita käyttäjäkulttuuria aggressiivisempia keinoja epäsuoremmin ja pehmeämmin, sanoo väitöskirjatutkija Laura Savolainen Helsingin yliopistosta.
Väitöskirja osoittaa, että käyttäjien keskuudessa varjokiellot koetaan epäreiluiksi ja luottamusta vähentäviksi, koska niistä ei esimerkiksi ilmoiteta selvästi ja ne perustuvat piilotettuihin ja jatkuvasti päivitettyihin sääntöihin, joista ei ole käyty julkista keskustelua. On epäselvää, missä määrin näitä arvoja voidaan edes soveltaa algoritmiseen valtaan.
– Koneoppiminen lupaa tehokkaampaa ja laajoihin käyttäjämääriin skaalautuvaa hallintaa – mutta sitä hyödyntävä päätöksenteko on jatkuvasti oppiva ja kehittyvä järjestelmä, joka ei ole kokonaan edes alustatalousjättien ymmärrettävissä tai hallittavissa. Äärimmäisen moniulotteisesta datasta oppivien mallien tekemiä päätöksiä on vaikea kääntää ihmiskielelle, sanoo Savolainen.
Helsingin yliopistoon tehty väitöskirja tutkii algoritmeja sosio-teknisinä systeemeinä ja analysoi käyttäjien kokemuksia ja ajatuksia algoritmisesta vallasta ja päätöksenteosta sosiaalisessa mediassa.
Ihmiset toivovat ristiriitaisia asioita algoritmiselta medialta
Regulaatio- ja mediakeskustelussa on noussut tarve lisätä käyttäjien toimijuutta ja valinnanvapautta suhteessa koneoppimismalleihin. Pelkona on algoritminen manipulaatio. Alustat kuten TikTok ovat paineen alla antamassa ihmisten laittaa suosittelualgoritmi pois päältä.
– Jos ymmärrämme ihmisen ja koneen taisteluparina, tällainen ratkaisu vaikuttaa oivalta, ja toimijuutta lisäävältä, Savolainen kertoo.
Väitöstutkimus kuitenkin korostaa sitä, että vaikka ihmiset toivovat lisää yksityisyyttä ja vähemmän manipulaatiota, he haluavat myös tarkempaa henkilökohtaistamista ja jopa yrittävät antaa suosittelujärjestelmille tarkempaa dataa ja palautetta itsestään. Informaatioylijäämän aikakaudella ei riitäkään, että algoritmit voi vain laittaa ‘pois päältä’: suuri osa käyttäjistä ei tulisi tekemään niin.
Tutkijan mukaan pitäisi miettiä, miten suunnitella algoritmisia rajapintoja niin, että käyttäjät voisivat kontrolloida hienojakoisemmalla tasolla mitä ja miten heille suositellaan.
– Tekoälysovellusten hylkäämisen tai vahvan rajoittamisen sijasta pitäisi perusteellisesti pohtia, miten eri käyttökohteissa niiden kanssa voitaisiin vuorovaikuttaa tavoilla, jotka lisäisivät kansalaisten kokemusta toimijuudesta ja parantaisivat heidän digitaalisia taitojaan sekä ymmärrystä algoritmien toiminnasta, Savolainen toteaa.
Sosiaalisen median alustat ovat saaneet vankan jalansijan arjessa, ja niiden merkitys työ- ja kansalaisympäristöinä kasvaa jatkuvasti. Ne eivät kuitenkaan ole neutraaleja kanavia käyttäjien luovuudelle ja ilmaisulle, vaan myös voimakkaita taloudellisia, teknologisia ja hallinnollisia toimijoita.
Lisätiedot:
Laura Savolainen
Puh. 0401379363
laura.savolainen@helsinki.fi